Väärä aikakausi
Elämä. Se on tämä. Eläminen. Se ei ole tätä. Toisten mielestä on hyvä näin. On helppoa. Minä en pidä tästä. En halua elää tekniikan kautta. Jospa olisin syntynyt aiemmin. Silloin tulevaisuuskin näytti kiinnostavalta. Silloin elämä oli elettävä. Näin olen päätellyt vanhojen ihmisten puheista. Vaikka tekniikka on jo nyt aivan käsittämätöntä, tiedän, että kukaan ei tule keksimään aikakonetta. Se on mahdotonta. Mutta jos olen väärässä, olen ensimmäisenä ostamassa lippua 1900- luvulle.Ihmiset eivät ole ihmisiä. He ovat aivottomia. Elämä on niin helppoa, että et tarvitse aivoja. Jos tarvitset tietoa, otat vain esiin tablettisi. kerrot sille kysymyksesi. Se vastaa ihan kaikkeen. Vihaan tabletteja. Niistä ei ole muuta iloa, kuin menneisyydestä kyseleminen. Vastauksetkin tulevat puolueellisina. ''Ennen otettiin kuvia filmikameralla, joka oli työläs käyttää, kallis ja heikkolaatuinen. Nyt nämä hirvitykset on korvattu yhdellä hipaisulla toimivalla, tarkalla, tallentavalla ja kaikin puolin ylivertaisella kameralla.
Minulla ei ole ystäviä. Kaikki vihaavat minua. Kokevat kai sen, että minulla on mielipiteitä uhkana omalle pilvilinnalleen. Joopa joo. Suurin uhka tämän yhteiskunnan luhistumiselle olisi se, jos joku maapallon kymmenestä miljardista ihmisestä onnistuisi hakkeroimaan tietojärjestelmään. Kukaan ei enää tietäisi mitään. Ketään ei ole opetettu yhtään mihinkään sellaiseen. Mutta kukaan ei jaksa tai kykene siihen.
Viereisessä huoneessa laitetaan päälle musiikki. Se sekoittaa ajatukseni. Kamalaa. Miten kukaan voi tuota kuunnella. Tietokone on ainoa soitin, jota kukaan osaa enää käyttää. Ja siltä tämä nykyään kuulostaakin. Olen vasta elämäni alussa. Edessä on pitkä tulevaisuus. Ihmiset elävät nykyään reilusti yli sadan vuoden. Isoisoäitini kuoli sadanviidenkymmenenkahden vuoden iässä. Hän oli onnellinen, kun pääsi pois. Viimeiset viisikymmentä vuotta hän vain makasi laitoksessa. Siinä ei ollut mitään järkeä. Laitoksia on paljon. Todella paljon. Ja kun robotit hoitavat hommat, kaikki toimii. Ikuisesti kukaan ei silti elä, onneksi.
Tämä, mitä muut kutsuvat edistykseksi ja minä rappioksi sai alkunsa, tai alkoi kasvaa todelliseen mittaansa 2040- luvulla. Silloin ymmärrettiin, miten roboteilla voidaan korvata miltei kaikki työntekijät, paitsi ne, jotka suunnittelevat ''ihanneyhteiskuntaa'' Kun se oli päässyt huippuunsa ei enää tarvittu aivoja.
Kyllähän ihmiset jotain silti tekevät. Tai ainakin osa. Kun ei enää tarvitse huolehtia elämisestään, voi keskittyä viihteeseen. Onkin erikseen ihmisiä, jotka järjestävät viihdettä kansalle. Lukutaidottomiin ihmisiin uppoaa jos minkälainen soopa. Typeriä, tableteilla katsottavia aidon näköisiksi animoituja sarjoja. Niiden, niin kuin kaiken täällä lempiaihe tuntuu olevan menneisyyden pilkkaaminen. Miten ennen joutui jopa itse laittamaan ruokansa ja rakentamaan talonsa. Epäilen niidenkin olevan robottien suunnittelemia ohjelmia.
Turvallista täällä on. Ei ole siltoja, joilta voisi hypätä eikä junia, joiden alle heittäytyä. Kaikki turvajärjestelmät on suunniteltu niin, että kukaan ei saa itse päättää, haluaako elää vai ei. Elät, kunnes makaat laitoksessa ja kuolet mihin ikinä kuoletkin. Miltei kaikki osataan silti parantaa. Ja parannetaan. Sillä kun kuolet, et päädy taivaaseen tai helvettiin. Joskus niihinkin uskottiin.
Jos joskus kuolen, uskon kuitenkin, että jään olemaan. Tai mieleni jää. Ei tietoisesti, mutta uskon kuitenkin, että saa päättää miten on. Saa päättää muiston, mihin jää. Pääsee vihdoin sinne, minne minut on tarkoitettukin. Siihen aikaan, kun tämä oli vielä estettävissä.
Tämänlaisen tein siis scifiaineeksi, eikä tehtävänanto ollut että avaruusolioita ja hienoja pyssyjä vaan nimenomaan tulevaisuus. Oli mukavaa kirjoittaa selvästi katkeraa tekstiä. Jos nyt tuolta en jostain näin jälkeenpäin pitänyt, niin korostin ehkä liikaa aivottomuutta, tablettien pahuutta ja ilmiselvän dubstepin huonoutta. Toimisi lyhyempänäkin, mutta ei saanut kirjoittaa liian lyhyttä. Sain tästä sitten 10- arvosanaksi. Ja kommentit siitä, miten käsialasta ei saa selvää, että sinusta tulee lääkäri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti