sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Syksyn käsityöt ja yksi ikuisuusprojekti

En ole saanut paljoa yhtään mitään tehtyä viime aikoina, mutta äkillisen inspiraatiopiikin seurauksena sain sentään muutaman yksinkertaisen käyttöesineen tehtyä.

 (Kuvat ovat taattua kännykkälaatua, mutta koittakaa olla välittämättä)

Tunsin tarvetta kännykkäpussille, kun sain erittäin naarmuisen näytönsuojakalvoni vaihdettua viimein uuteen. Mokoman kalvon vaihto olikin aikamoisen tuskan takana. Kännykkäni on Lumia, johon ei ollut niin helppoa edes löytää kalvoja, ja sittenkin kun sain niitä tilattua neljän kappaleen paketin, niin möhlin kaksi ensimmäistä, ja vasta kolmas suostui yhteistyöhön. En halua siis vaihtaa kalvoa ihan heti uudestaan, joten pussi on hyvä suojelemaan pahimmilta naarmuilta.

Pussi valmistui saman päivän aikana kun sain idean siitä. Käytin kestävää kirsikkakuvioitua kangasta päällä ja vihreää huopaa sen alla pehmentämään kolauksia.




Meillä oli kaapissa aivan ihana kangaspala, jossa oli valkoisella pohjalla kuvia ja sekalaisia tekstejä juuri sellaiseen tyyliin, josta pidän. Kangas oli paksua ja siten kestävää, joten tein siitä kauppakassin.
Tilavuutta lisätäkseni tein kassiin pohja- ja päätypalat tavallisen 2D-mallin sijasta.
Tikkasin saumavarat, jotta saumat kestävät paremmin ja myös siksi, että kassi näyttää sisältä siistimmältä.
Valmis kassi.
Tästä samasta kankaasta jäi pienehkö tilkku jäljelle, ja halusin käyttää sen hyödyksi. Muistin, että pieni meikkipussini on hädin tuskin mennyt kiinni viime conien aikana, joten päätin tehdä uuden tilavamman. Lisäksi tarvitsin vain vähän mustaa vuorikangasta ja nätin metallisen vetoketjun. Pidän metallisista enemmän kuin muovisista, vaikka ne ovatkin jäykempiä.

Ompelin ensin kaikki päällisen osat kiinni toisiinsa, ja ompelin vuoren samaan pisteeseen. Laitoin sitten vuoren päällisen sisään ja asettelin vetoketjun niiden väliin. Osa siitä piti ommella käsin, mutta sisälle ei ainakaan jäänyt rumia saumoja.
Tein tästäkin tilavan erillisellä pohjalla ja reunuskappaleilla. Sain käytettyä todella kivasti koko loppukankaan, eikä siitä mennyt roskiin kuin irtileikatut hulpioreunat.
Tein tähän lenkin ihan vaan siitä huvista, että pussia voi sitten pyöritellä ympäri sormella. Enkä edes juksaa, se oli motiivini.
Pussi käyttötarkoituksessaan ja Lumenen piilomainontaa.
Idiootti on idiootti ja käänsi pussin väärin päin ja veti jäykän metallivetoketjun kiinni ennen kuin tajusi että se on melkein mahdotonta saada auki ilman vedintä, onneksi vain melkein (miltei vartti siihen meni).

Ompelin justaway-kassin jo ennen Traconia, mutta halusin lisätä sen tähän vaikkei se ihan viimeaikainen olekaan. Olimme jo puhuneet siskon kanssa siitä, että sellainen olisi söpö, ja koska minulla oli Traconia edeltävänä iltana hieman aikaa ja Takasugin kimonosta ylijäänyttä kangasta, päätin sellaisen tehdä. Kassin malli on se yksinkertaisin 2D- malli mikä voi olla, johon on vain kiinnitetty hihnat. Aamulla ennen lähtöä sitten maalasin siihen Gintamasta tutun maskottipommin.

Justawayn ruumis kuivumassa, onneksi kangasmaalilla ei kestä kauaa kuivua, ennen kuin sen voi silittää.
Kaarevaa muotoa varten sai lätkiä hieman enemmän teippiä.
Tällainen sieluton tuijotus syntyi mustalla kangastussilla.
Conikassin lisäksi olen käyttänyt tätä muun muassa liikuntavaatteiden kantamiseen, ja se onkin herättänyt huvitusta sellaisissakin ihmisissä, joilla ei ole mitään tietoa siitä, mikä on kassin kuvion tarkoitus. Ehkä juuri siksi.

Aloitin 10 cm x 10 cm tilkkujen keräämisen jo kesällä 2014. Kaapissa oli paljon sellaisia kankaita, missä oli jänniä kuvioita, mutta mistä ei keksinyt mitään järkevää tehtävää. Tilkkupeitto olisi mielenkiintoinen ratkaisu, jossa kaikki pääsisivät vähän näkyville.

Riittävä määrä täysikokoista peittoa varten, eli 253 tilkkua tuli täyteen loppukesästä 2016. Periaatteena oli, ettei peittoon tulisi kahtaa samanlaista tilkkua. Suurin osa tilkuista on oman kodin kangaskaapista tai mummolasta saatuja. Sain nyt lokakuussa aloitettua ompeluprojektia itseään, ja peitosta on kasassa noin kolmasosa. Kunhan kaikki tilkut ovat yhtenä laattana ompelen niiden taustaksi mustan kankaan, joka sitoo tämän miellyttävän psykedeelisen sekamelskan yhteen.

Tilkkujen yhteenompelu on tarkkaa puuhaa, kun niiden lopulliseksi mitaksi pitäisi tulla 9 cm x 9 cm, eli varasin puolen sentin saumavarat, enempi ei olisi ollut pahitteeksi.

Ehdoton inhokkitilkkuni on vasemman yläkulman alla oleva tummanvihreä samettitilkku, joka kiemurteli ommeltaessa aivan minne huvitti, ja piti ratkoa irti pariin kertaan ennen kuin se suostui asettumaan.

Tilkkujen ompelu on aika yksitoikkoista puuhaa, enkä ole varma milloin peitto lopulta valmistuu. Ainakaan tällä hetkellä motivaatiota ei taas ole hirveästi, ja pian pitäisi alkaa tehdä talven cosseja. Projekti saattaa lojua keskeneräisenä siis pitkänkin ajan.

Ottakaapa loppuun vielä tälläinen kuvankaappaushelmi Saint Seiyan kakkosjaksosta ilman kontekstia.