torstai 29. helmikuuta 2024

Desucon Frostbite 26.-28.1.2024

Desuperjantai alkoi jälleen näppärästi Lahdesta käsin. Sisko kipitteli kämpilleni samalla kun naputtelin itse päivän viimeiset etätyöt pakettiin. Lähdimme hetipian Sibbelle rannekkeiden vaihtoon ja siskon kirpparikamoja viemään. Ensinmainittu sujui näpsäkästi, kun taas kirpputorijono ei liikahtanut kuin vasta noin puoli tuntia ilmoitetun aloitusajan jälkeen. Se stressasi hieman, koska meillä oli illalle tarkka aikataulu, mutta lopulta ehdimme onneksi kyllä kaiken.

Suuntasimme Sibbeltä iltapäiväteelle kämppäni lähettyville. Siskoni on teehullu, joten halusin ehdottomasti viedä hänet sinne. Sieltä ehdimme juuri sopivasti saunavuorolleni. Käväisimme vielä lähikaupassa, ennen kuin palasimme conipaikalle kunniavieraan konserttia katsomaan. Konsertti oli ollut erittäin mieluinen yllätys. Olin kymmenen vuotta sitten syvällä Fairy Tail -kuopassa, joten mahdollisuus kuulla sarjan upeaa musiikkia livenä säveltäjän itsensä esittämänä tuntui uskomattomalta. Ihanaa, ettei sarjaa ole vielä täysin unohdettu! Itse konsertti iski täydet paukut pöytään heti kättelyssä, ja Yasuharu Takanashi osoittautui erittäin sympaattiseksi tyypiksi. Antaa paraa! -huuto jää varmasti pitkäksi aikaa mieleen. Eniten tykkäsin tietenkin soitetuista Fairytaileista, mutta kyllä myös Naruton teema yleisön osallistamisella jäi hyvin mieleen.

Konsertti alkoi ja loppui myöhään, joten olimme hyvin onnellisia siitä, ettei seuraavaa päivää varten tarvinnut tehdä valmisteluja (siis sen lisäksi, että kävin hakemassa cossini ullakkovarastosta, tätä ei toki olisi voinut aiemmin tehdä).

En pääse yli siitä et oon tuolla taustalla vaan ihan casuaalisti ilmetty Twilightin Bella

Lauantaina parroitimme itsemme ja muuntauduimme cowboyiksi. Asut meillä olivat käytössä jo Traconissa, mutta nyt olimme lisäilleet niihin elementtejä selviytyäksemme talvesta - sisko oli tehnyt Arthurille villakangastakin, minä Johnille farkkuliivin, ja lisäksi käytin ulkona siskon mukanaan tuomaa aikoinaan ilmaiseksi opiskelijakerrostalonsa alakerrasta poimimaa takkia, joka sopi hyvin tunnelmaan. Käyskentelimme taas maisemareittiä perille. Meni hetki, ja meitä tultiin pyytämään mukaan Hall cosplay -kisaan. Olimme todella imarreltuja, koska tämä oli ensimmäinen kerta, kun tällainen pyyntö tuli. Kieltäydyimme kuitenkin parista syystä - omassa asussani on paljon soveltamista, eikä siitä ole selkeitä referenssikuvia, siskon asussa muun muassa housut eivät olleet itse tehdyt, ja meillä on rdr2-kisasuunnitelmia tulevaisuudelle, jotka vaativat vielä hiomista. Emme siis halunneet lähteä keskeneräisinä kisaan. Pelkkä pyyntö oli kuitenkin jo ihana kokemus!

Sisko sopii kyllä kasvonpiirteiltään erinomaisesti Artturiksi. Itsestäni en ole niin vakuuttunut, vaikka parran tekeminen kevyemmällä kädellä onneksi lievensikin Traconissa vahvoina olleita perhetuttu-viboja

Menimme kuuntelemaan "Narutosta olisi pitänyt tulla pahis"-luentoa. Tykkäsin ideasta ja oli hauskaa kuulla yhtäkkiä puhetta kiintymyssuhdeteoriasta, palauduin mielessäni suoraan fuksivuoden peruskurssien luennoille. Tahti oli vain luennolla hieman hidas, mikä oli harmi, koska tuntui siltä, että luennoitsijalta jäi joitain kiinnostavia asioita sanomatta ajan loppuessa kesken.

Kuin höyheniään pörhistävä pikkulintu

Kun lähdimme kuvaamaan ulos, oli taivas, ja sitä kautta koko tausta aivan valkoinen. Tämä vaikeutti hyvien kuvien saamista, mutta yritimme löytää taustaksi hieman tummempaa kasvillisuutta. Lopulta sinitaivas teki pienen kurkkauksen, ja saimme hieman sitäkin taustalle. Onneksi sää oli muutoin varsin kelpo, ei liian kylmä, ei liian märkä.

James Bond ja huonot kuvausolosuhteet

L’Oréal

 



Leggy out

Aito reaktio, kun taivaalle oli ilmestynyt suikale sinitaivasta

Sisko oli niin kuvauksellinen, että seuraa kunnon kuvakavalkadi, koska en voinut valita vain paria kuvaa.

Omia piirroksia ihailemassa


Kattokaa nyt miten komee se on


Yksinkertainen, mutta kaunis kuva
 

Niin joo, pääs pesukarhumieskin kuvaan sinisen taivaan kanssa

Missonani tässä conissa oli metsästää söpöjä magneetteja, koska jääkaappini oveen oli kertynyt niin paljon kortteja, että magneettivarantoni eivät enää kunnolla riittäneet pitämään niitä paikoillaan. Löysinkin artesaanipöydiltä mukavan määrän ihania puumagneetteja.

Koko viikonlopun saalis

Käytiin vielä hyvin pikaisesti räpsimässä parit tiiliseinäkuvat.

Näitä käsivarsia katsellessani mieleen tulee iskän kommentti asustani: "vasikkakin talloisi tuon cowboyn jalkoihinsa"



Ohjelmassa oli vielä cossikisat. Oli kivaa, kun oma lemppariesitys voitti ECG-karsinnat. Craftmanship-kisassa ihmetytti hieman se, miten paljon yksinkertaisempia pukuja siinä on nykyään. Yksinkertaisuus ei tietenkään siis tarkoita huonoa, mutta tuntui, että se olisi voinut olla nimeltään ihan vain tavallinen pukukisa. Kisojen jälkeen emme jääneet enää kauaksi aikaa pööpöilemään, vaan lähdettiin kotiin stailaamaan peruukkeja ja tilaamaan ruokaa. Lauantaina oli varsin häkellyttävää se, miten suuren määrän innostunutta huomiota asumme saivat. Kiitos kaikille lähestyneille!

Sunnuntain asuiksi olimme valinneet Fairy Tailin Stingin ja Natsun. Osaltaan päätökseen vaikutti kunniavieras, mutta osittain myös se, että nämä ovat kivat asut, joita olimme käyttäneet vasta vain kerran. Oli muuten suloista, että sisko oli ottanut kotoa mukaan nyt talviseen Natsuun paremmin soveltuvan villalangasta neulomani huivin. Minä siis tosiaan cossasin Natsua itse kymmenen vuotta sitten (celestial-asussa) ja käytin huivia sen lisäksi pari talvea ihan arkenakin. Siinä on omat virheensä, mutta oli kivaa, että se pääsi vielä näyttäytymään.

Ei tästä lookista sen enempää...
 

Kaikkialla oli kätevästi saatavilla valkoista naposteltavaa!

Kuvia otettiin tällä kertaa sisätiloissa, klassisen valaistun portaikon luona. Suuri kiitos nimettömäksi vapaaehtoisesti jääneelle kuvaajalle yhteiskuvista!

 
Tää on joko omahyväisyyttä tai flirttailua

Siitä, miten huivi kiertyy tuossa takana huomaan ainakin itse, että tein sen kanssa mielenkiintoisia rakenteellisia ratkaisuja


Ei ollu eka kerta tällaisten posejen kanssa

Jos toinen käteni näyttää siltä, etten tiedä mitä sillä tekisin, niin se johtuu siitä, että en tiennyt mitä sillä tekisin
 

Olimme matkalla kohti kunniavieraan piakkoin alkavaa nimikirjoitustilaisuutta, kun bongasimme toisen Natsun, eli Megurinemagnetin. Hän ja sisko olivat viestitelleet jo ennen conia, kun oli selvinnyt, että molemmat ovat cossaamassa sunnuntaina Natsua. Natsuista oltiin ehditty ottaa pari yhteiskuvaa, kun tuli yllättävä käänne. "Kunniavieras haluaisi ottaa yhteiskuvan teidän kanssanne, kävisikö se?"

Lemppariasioita tässä kuvassa on se, että se on otettu "älä seiso oven edessä"-kyltin edessä. (Kuvaajana näissä yhteiskuvissa taisi olla elililyca)

Ääää

Oli aika pöllämystynyt olo. Odotukset olivat olleet sitä luokkaa, että ehkä maksimissaan kunniavieras saattaisi nimikirjoitustilaisuudessa tunnistaa, että Fairy tailista ollaan. Hurjaa oli ei pelkästään se, että päästiin samaan kuvaan vaan se, että Takanashi halusi nimen omaan itse kuvan muistoksi. Oli kyllä todella siisti fiilis, että joku, joka on ollut oikeasti tekemässä sarjaa, oli niin kiinnostunut cosseistamme. Lähdimme sulattelemaan tapahtunutta nimikirjoitusjonoon. Kun pääsimme sisälle luentosaliin, jossa itse nimikirjoitustilaisuus oli, vilkutteli Takanashi meille iloisesti pöytänsä takaa. Ää.

Päästiin myös Twitter-julkaisun kuvaan

Itse nimikirjoituskohtaaminen meni ihan kivasti. Olin ajatellut sanoa japaniksi yhden lauseen, mutta kuulin, että sisko sattui ensin sanomaan sen täsmälleen saman, mikä minulla oli mielessä, niin olin sitten vain ujosti hiljaa. Hieman pihalla taisin olla, koska lähtiessä meinasin unohtaa kännykkäni, jonka olin kuvaajalle antanut.

Kylläpäs näytän jäyhältä
 

Nimmarit saatuamme kävimme vielä räpsäisemässä pari yhteiskuvaa lisää. Oli hauskaa!

Vaikka Natsuja olisi kaksin kappalein olen silti vahvin

Loppupäivänä käytiin käärimässä siskon kirpparivoitot ja hakemassa myymättömät tuotteet, ja sitten vain jäädettiin metsähallissa. Päättäjäisiä ennen muodostui hyvin sekava jono, mutta sali onneksi hörppäsi meidätkin sisälleen ongelmitta. Päättäjäisissä oli erittäin laadukasta näyttelemistä, etenkin Light Yagami oli mahtava. Ihmetyttää kyllä, miten Desulla aina riittääkin niin hauskoja ideoita.

Päättäjäisten jälkeen riensimme heti kotiin ja heitimme cossit pikavauhtia pois yltä, sillä piti ehtiä viedä sisko syömään mysteeriravintolaan, josta olin puhunut jo kauan etukäteen. Sisko oli onnistunut vakuuttamaan itsensä siitä, että veisin hänet italialaiseen ravintolaan, mutta oikeasti mysteeriravintola oli Itsuyaki. Sieltä saa perinteisen sushibuffan lisäksi iltaisin ja viikonloppuisin myös erinomaista teppanyakia. Coniviikonloppu päättyi siis maukkaissa merkeissä, ja illalla meillä oli vielä presidentinvaalien valvojaiset.

Kiitos conista!

maanantai 20. marraskuuta 2023

Shumicon 21.-22.10.2023

Shumicon järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa livetapahtumana. En olisi todennäköisesti muutoin mennyt sinne, mutta näin kesällä, että sinne haettiin cosplaytuomareita, ja kiinnostuin conista sitä kautta. Olin jo muutenkin ajatellut, että olisi kiva joskus kokeilla sitäkin puolta, joten olinkin iloinen kuultuani, että minut oltiin hyväksytty hall cosplay -tuomariksi.

Coni oli omalla kohdallani varsin lyhyt, sillä tulin paikalle vain lauantaiksi enkä silloinkaan ollut paikalla heti ovien avautuessa. Päälle valitsin parhaan luottocossini eli NGE:n Misaton. Muutoin se olikin täysin nappivalinta, mutta aloin kyllä mahdollisia tulevia tuomarointeja varten miettimään, voisinko tehdä jonkin cossin, jossa voisi käyttää omia silmälaseja. Näen piilolinsseillä kyllä ihan hyvin, mutta hajataittoani ne eivät korjaa, joten yksityiskohtia referenssikuvissa ja asuissa piti katsoa aika läheltä.

Ensimmäiseksi badgen haun jälkeen etsiydyin greenroomiin syömään luvatun lämpimän ruoan. Hyvin pian sen jälkeen oli aika pyörähtää bäkkärillä selvittämässä päivän kulkua.

Greenissä sai koota itselleen oman pokebowlin, oli oikein jees

Bäkkäri itsessään oli aika sokkelo (en meinannut edes löytää sieltä ulos lähtiessäni, mikä tosin ei minun suuntavaistollani ole kai ihme) mutta muuten kaikki oli varsin selkeää, ja tuli luottavainen olo päivän suhteen. Ehdin vielä katsastamaan itse conia ennen kuin tuomaroinnit alkoivat. Kiersin siis läpi taidekujan, myyntipöydät ja kirpputorin. Söpöjä juttuja oli myynnissä, mutta tällä kertaa ei tullut mitään kuitenkaan ostettua. Paikalle oli löytänyt tiensä mukava määrä kävijöitä ottaen huomioon, että kyseessä oli ensimmäistä kertaa järjestettävä coni. Se ei tosin ole mikään ihme, kun sijainti oli kuitenkin pääkaupungissa, jossa on Yukiconin lakattua isomman tämän tyylisen conin mentävä aukko. Mielestäni Shumicon kuitenkin onnistui olemaan viestinnässään selkeä ja luotettavan oloinen, minkä ei voi sanoa pätevän ihan kaikkiin läpimurtoaan parhaillaan yrittäviin coneihin.

Kuvannut minapamina

Palasin bäkkärille pieneltä partiokierrokseltani, kun tuomarointien alkamiseen oli vielä hetki aikaa. Ehdimme tuomarikollegoiden, Tuhmamyyn ja Gwennothin kanssa käymään hieman läpi tulevia tuomarointitilanteita, mutta melko pian ensimmäinen tuomaroitava jo kurkisteli ovelta. Hallcosplay-kisan luonteeseen tietenkin kuuluu spontaanius, mutta välillä se hieman hengästytti. Olisi mielenkiintoista tuomaroida joskus ennakkoilmoittautumista vaativaa kisaa, jossa referenssikuviin ehtisi kunnolla perehtyä ennen itse asujen näkemistä. Nyt tuomarointitilanteet olivat yllätyksellisiä. Onneksi aikaa itse tuomarointitilanteissa oli riittävästi, eikä ketään kisaajaa tarvinnut heittää ulos kesken lauseen, vaan kaikki saivat kerrottua haluamansa. Oli kyllä erittäin mielenkiintoista nähdä ja kuulla, miten erilaisia pukuja kisaajilla oli, ja miten kekseliäitä he olivat asujensa kanssa olleet. Kisaajista välittyi todella hyvin cosplayn heille suunnittelun, luomisen ja itseilmaisun kautta tuoma ilo. Osa oli liikkeellä ensimmäisellä puvullaan, osa oli taas kokeneempia konkareita. Toivon, että kaikille jäi tuomaroinnista ja kirjallisesta palautteesta positiivinen ja inspiroitunut olo! Mielestäni tuomarin tehtävä ei ole vain arvostella pukuja, vaan myös kannustaa kisaajia ja luoda myönteistä ilmapiiriä koko harrastukseen.

Tuomaritoverit pikaselfiessä

Tuomarointien jälkeen oli aika päättää sijoitukset. Aikataulu siihen oli melko tiukka, ja hieman jo alkoi kylmä hiki hiipiä otsalle, kun jäimme pohtimaan joitain sijoituksia niin perinpohjaisesti. Onneksi kuitenkin lopulta ehdimme tehdä päätöksemme ja kirjoittaa perustelumme ajoissa.

Sitten olikin jo aika suunnata lavakierrokselle, jossa saimme ohjeet kisan aikaiseen toimimiseen. Päästyämme katsomoon eturiville istumaan ehdimme vielä juttelemaan mukavia kisan alkua odotellessa. Tajusin siinä että niin, tämä tuomaristohan koostui muuten pelkistä kuopiolaisista. Ehkä ei ollutkaan ihme, että päätösten teossa kesti, koska suattaapi olla että tässä toisessa asussa on tämä juttu vähän ansiokkaampi tai suattaapi olla olematikin. Ylipäänsä oli kyllä mukavaa tutustua muihinkin skeneläisiin, yleensä kun tulee aina hengattua coneissa lähinnä vain siskon kanssa.

Sarjamme kaikki mahtavat osallistujat (kuvannut Nyymix)

Shumiconin kisat oli toteutettu mielestäni kokonaisuutena varsin ansiokkaasti. Ylipäänsä oli kiva, että mukana oli useita eri sarjoja, ja lisäksi väliaikaohjelmaa. Saavat kisat jonkin aikaa kestääkin, jotta yleisö pääsee tunnelmaan mukaan. Vertaan mielessäni siis näitä kisoja neljän vuoden takaisen Kumakumaconin kisaan, joka oli ohi tyyliin alle kymmenessä minuutissa. Toki kehitettävää tulevallekin voisi olla. Nyt ennakkoilmoittautumista vaatinut freestyle-sarja jäi osallistujamäärältään hyvin vaatimattomaksi, kun kisaajia oli kolme. Ehkä sarjaa olisi vielä voinut kokeilla täydentää paikan päällä, koska paikalla kyllä oli muitakin kisan raameihin hyvin istuneita asuja.

Itselleni uudenlaista lavaposeerausta (Nyymix)

Saimme istuskella penkeissämme pitkään, koska sarjamme oli viimeinen palkittava, oikein sokerina pohjalla. Sain itse kunnian julkistaa ensimmäisen sijan. Oli ihanaa päästä läheltä näkemään tuoreeltaan ilahtuneet kisaajat.

Sijoittuneet; kunniamaininta, kolmas, toinen ja ensimmäinen sija (Nyymix)

Kisan jälkeen poistuimme bäkkärille, ja päivä olikin sitten siinä. Vaikka tosiaan otsikkoon kirjoitinkin molemmat päivät niin omalta osalta conittamiseni päättyi tähän. Kävin kuitenkin päivän päätteeksi vielä lähistöllä syömässä ja Itiksen Finnkinolla katsomassa Killers of the flower moonin.

Pikainen ennen kuoriutumista napattu täytepeiliselfie

Conista on vaikeaa antaa mitään objektiivista kokonaisarviota, koska olin lähes koko paikallaoloaikani bäkkärillä. Tapahtumana se on ehkä sen verran pieni, että tarvitsisin tuomaroinnin tai ohjelmanpidon kaltaisen syyn paikalle tullakseni, pelkäksi kävijäksi en lähtisi hengaamaan, kun en nyt ihan kulmilla asu. Paikalla oli kuitenkin mukava määrä väkeä ja kisaajistamme moni oli hyvin nuoria ja aivan harrastuksensa alkutaipaleella. Etenkin vähemmän kokeneille conikävijöille Shumiconilla olikin varmasti paljon annettavaa. Jään mielenkiinnolla seuraamaan, miten tapahtuma jatkossa kehittyy.

Kiitos conista etenkin muille tuomareille ja järjestäjille! <3