Vanhojentanssit olivat perjantaina. Tanssiminen oli mukavaa, seura oli mahtavaa ja oli todella siistiä
kun kaikki olivat niin hienona. Päivä oli erittäin positiivinen kokemus. Nyt jäljellä on enää haikeus. En olisi uskonut, että jäisin niin kovasti kaipaamaan tanssimista. Ehkä se, miten kauan ja huolella yhteen päivään valmistauduttiin, sai aikaan niin kovan tunnelatauksen, että siitä luopuminen tuntuu pahalta, tai jotain. Oli miten oli, päivä oli ihana, ja itse tehty mekkoni keräsi kehujakin, joten voin olla ehkä hieman ylpeä luomuksestani.
En nyt tiiä miten oikein on julkaista ihmisistä kuvia ilman suostumusta, mutta tässä jokunen tällainen missä kukaan ei ainakaan ole hirveän epäedustavan näköinen.
 |
| Sormus ja kaulaketju olivat lainassa isosiskolta ja toivat omaan makuuni sopivan hienostunutta säihkettä |
 |
| Suuret kiitokset kaverilleni, joka lakkasi nämä uskomattoman hyvin mekkoon sointuvat kynteni. Näissä on aluslakkaa, kolme kerrosta vaaleansinistä mattalakkaa, mustalla lakalla tehdyt leimaukset ja päällilakka. |
Mekko
näytti loppujen lopuksi melkolailla erilaiselta kun olin suunnitellut.
Ensimmäisissä luonnoksissa etuosassa olisi ollut ristikkäin meneviä
nauhoja ja vähemmän pitsiä. Yläosa oli myös täysin suora, ja helmassa
oli ruusuja paaaaljon enemmän. (Ja niitä minä myös tein kymmeniä, mutta
tajusin vasta tyllihelman valmistuttua, että moinen määrä saa mekon
näyttämään homssuiselta ja halvalta ja ties millä tavoin huonolta.
Kuuntelin siis järkeäni, ja pitäydyin maltillisesti kolmessa ruusussa
edessä ja kahdessa takana. BTW, tylliäkin ostin noin 20 metriä, mutta
käytin vain 12, koska muhkeampi ei vain toiminut. Mekolle tuli siis
periaatteessa enemmän hintaa kuin kankaat maksoivat, mutta onneksi tylli
maksoi metriltä vain kolme euroa ja musta organza muistaakseni viisi
euroa.)
Jos joskus tulee tilaisuus, missä pääsisi taas tanssimaan näitä tansseja tässä mekossa, niin olisin kyllä onnellinen. Valitettavasti tämä taisi nyt olla tässä, ja enää voi vain muistella.
