lauantai 29. heinäkuuta 2017

Animecon 15.-16.7.2017

Animecon tuntuu olleen kauan aikaa sitten. Kirjoitan tätä vasta nyt, koska heti conin jälkeisenä päivänä lähdimme reissuun, jolta palasimme vasta toissapäivänä.

Coni järjestettiin taas Kuopiossa, mikä säästi minut matkustamiselta. Sisko saapui kotiin melko myöhään perjantai-iltana sunnuntain cossi vielä pahasti kesken. Omat asuni olivat jo valmiit, joten päädyin auttajaksi. Cossipajailu jatkui kolmeen aamuyöllä, mutta asu ei vielä valmistunut. Lyhyiden yöunien jälkeen alkoi laittautumisemme Saint Seiyan veljeksiksi - Shuniksi ja Ikiksi. Saimme äidiltä kyydin ja poimimme mukaan kaverimme, joka cossasi lauantaina Josuke Higashigataa JoJo's Bizarre Adventuresista.
Lempiasiani Shunissa on se, miten kauniit vihreät värit peruukissa ja paidassa ovat.
Isosisko oli Shunin suojelevainen isoveli, Ikki.
Josuken peruukissa taisi olla ainakin neljää erilaista liimaa.
Heti paikalle päästyämme hankimme konserttiliput. Konsertti oli ehkä suurin asia, jota jäin kaipaamaan, kun coni oli viime vuonna toisaalla, joten halusimme olla varmoja siitä, että pääsisimme sinne. Lippujen varmistumisen jälkeen kävimme hakemassa vähän evästä lähikaupasta ja söimme ulkona hyvässä säässä.

Kävimme katsomassa taidepöytiä ja myyntipöytäsalia. Molemmissa oli tietenkin kauhea ruuhka ja kuuma. Löysimme Urumin pöydältä jopa mukin cossaamamme sarjan päähenkilöstä, Seiyasta, jota vihaamme intohimoisesti. Aikamme kierreltyämme pelastauduimme ruuhkalta pihalle odottelemaan AMV-kisan alkua. Otimme pari hienoa kuvaa.

On onni kun saa liikkua näin coolissa seurassa.
Minäkin kokeilin Josuken cooleja aurinkolaseja.
AMV-kisasta ei juuri jäänyt mieleen mitään erityistä videota, jonka muistaisi näin kahden viikon jälkeenkin. Se kyllä jäi, että eräältä tekijältä oli finaalissa yhteensä neljä videota (yhteensä kisassa videoita oli noin 25). Muistelen, että jo aiemmin on puhuttu siitä, miten Suomi kaipaa uusia AMV-tekijöitä, mutta neljän videon salliminen samalta tekijältä on aika ristiriitainen ele. Varmasti finaaliin oli tyrkyllä niitä kokemattomampienkin tekijöiden raikkaampia videoita, joten mietin vain, miksei videomäärää voisi rajata esimerkiksi kahteen, niin saataisiin enemmän vaihtelua (etenkin, kun tekijä, josta tässä puhun, tekee vain ja ainoastaan samaa kaavaa toistavia poika x poika videoita, jotka ovat toki hyvin editoituja, mutta ei sellaisia silti jaksa neljää samassa kisassa).

Kisan jälkeen menimme Hesburgeriin, jossa olin sopinut myös tapaavani ei-conikävijä- kaverini, joka oli pian muuttamassa toiselle paikkakunnalle opiskelujen vuoksi ja oli utelias näkemään meidät ja muuta coniväkeä. Syötyämme jatkoimme yhdessä ottamaan kuvia.
Shun on lumikki
Ikki näyttää tässä sellaiselta ihmiseltä, joka kyräilee muita tuomitsevasti marketin viereiseltä penkiltä.
Shun näkee piilostaan jotain kummallista.
Coolius on nyt huipussaan.
Ikki suojelee Shunia kaikelta, vaikka väsyttääkin.
Tässä kuvassa on jotenkin haikea tunnelma.
"Isoveli, ei, en tahdo uimaan!"
Jätän tämän vain tähän.
Ostimme vielä jäätelöt sataman jäätelökioskista, minkä jälkeen hyvästelin kaverini, ja otimme vielä lisää kuvia ennen kuin lähdimme konserttiin.

Konserttiin oltiin valittu tänä vuonna oikein hyvä kappalelista, joka sisälsi muun muassa JoJon ja Yuri!!! on Icen openingit, Totoroa, Madokaa ja Hopeanuolta, joista viimeisin sai minut oikeasti itkemään. On tosi kivaa olla näin herkkä liikuttumaan. Ohjelman juontaja kyllä onnistui latistamaan tunnelmaa aiheuttamallaan myötähäpeällä. Konsertin voisi kyllä pitää ilman väkisin vedettyjä välispiikkejä. Orkesteri osoitti kuitenkin jälleen olevansa upea, eikä muilla asioilla kuin musiikilla ole suurta merkitystä konserttinautintoon.

Konsertin jälkeen loppui lauantaiconipäivä, ja lähdimme kotiin. Siskon sunnuntain asussa - eli Hunter x Hunterin Chrollossa - oli vielä mukavasti tehtävää jäljellä, ja koska tämä oli osallistumassa sillä cosplaykisojen aloittelijasarjaan, oli se aivan välttämätöntä saada valmiiksi, ja mahdollisimman huolellisesti tehtynä tietenkin. Sain lopulta nukuttua yhden tunnin, sisko ei silmäystäkään. Aamu oli kiireinen, mutta asu valmistui, vaikka vielä autossa piti ommella nappeja kiinni. Minä cossasin sunnuntaina siis saman sarjan Hisokaa, ja edellispäivän Josuke päätti jättää pompadourinsa kotiin ja mennä siviileissä.
Rakastan Hisokan cossaamista <33
Chrollo valmistui lopulta, vaikka tiukoille meni.
Kisan tuomaroinnin takia meidän piti olla paikalla ennen puoli yhdeksää. Kun Chrollo lähti arvioitavaksi, lähdimme me kaksi muuta etsimään ruokaa. Päästyämme torille tajusimme, että sen viereiset, suuremmat ruokakaupat aukeavat sunnuntaisin vasta kymmeneltä. Palasimme lähikaupan luo, mutta sekään ei ollut vielä auennut, joten kärsimme sitten nälkäisinä odottaessamme kaupan aukeamista.

Kaupan auettua haimme sapuskaa ja istahdimme aterioimaan lähelle pääovea, missä ihmiset jo odottivat jonossa ovien avaamista. Ennen cossikisoja emme tehneet mitään erityistä, kävimme edellispäivään verrattuna ihanan väljällä taidekujalla ja vain hengailimme. Chrollon lähdettyä bäkkärille ja salin ovien avautumista odotellessa testasimme violetin ilmasohvahommelin, jollaisia aulassa lojui. Käytimme sitä ehkä väärin, tai sitten sellaisen ei ollut tarkoituskaan olla mukava istuin, mutta tulipahan kokeiltua.

Cossikisoissa oli esityskisa ja pukukisasarjat. Conin nostalgiateeman mukaisesti esityskisassa oli vain esityksiä, joiden lähdemateriaali oli vähintään 9 vuotta vanhaa. Kisa oli oikein viihdyttävä, ja monissa pariesityksissä oli erityisen hyvä hahmodynamiikka. Kaikki kolme sijoittunuttakin olivat pareja, ja todella ansaitsivat sijoituksensa.

Pukukilpailussa eniten jännitti tietenkin se, että se oli siskon ensimmäinen kisa, ja ensimmäinen kerta lavalla. Kisaajia kutsuttaessa sattui sekaannus, kun juontaja ilmoitti, että numeron neljä yli hypätään, vaikka juuri numerolla neljä ollut Chrollomme jo jonotti lavalle pääsyä. Virhe kuitenkin onneksi huomattiin, ja kisa jatkui sujuvasti. Palkinnot jaettiin tanssivälishown jälkeen, sijoittuneiden puvut olivat oikein upeita.

Kisan jälkeen lähdimme etsimään syötävää. Odottaminen ei innostanut, joten ostimme kaupasta evästä ja menimme Musiikkikeskuksen takaiselle nurmelle piknikille. Yön läpeensä valvonut Chrollo alkoi jo pilkkiä, joten lainasin itseäni tyynyksi, jotta pieni saisi otettua parinkymmenen minuutin torkut.

Jatkoimme sitten photoshoottaamaan, mutta siitä ei tullut oikein mitään, kun aurinko paistoi liian suoraan, eikä oikeanlaista ympäristöä ollut. Kuvat menivät lähinnä perseilyksi, mutta saatiinpahan jotain edes.


Hisokan joogatuokio.

Chrollo yrittää summonoida jotain pahaa.
Takin liehuminen näytti paremmalta livenä.
Chrollon satuhetki.

Pikku-Chrollo ei nauti siitä, että Hisoka on pidempi. Hisoka nauttii.

Chrollo ja Hisoka juoksevat käsi kädessä auringonlaskuun. (ei me oikeesti shipata näitä)
Kuvailumme jälkeen poistuimme pian paikalta. Univelka painoi päälle ja piti vielä keretä pakkaamaan seuraavan aamun lähtöä varten.


Kiitos kivasta conista <3
Seuraava coni on Tracon, jossa olen varmaan koko viikonlopun prinsessa Mononoken San. Minä ja sisko ollaan myös menossa Puriconiin, koska laitettiin puoliläpällä ohjelmahaku ja se hyväksyttiin.