Joulukuvia

Tämänvuotinen joulukuusi on pienehkö.

Konvehtien eliniänodote on lyhyt.

Uudella kameralla ulkona pimeän aikaan ottamani lähikuva kuusesta.

Supersöpö kuusenkoriste-olkipukki ja pallo josta heijastuu jotain hämärää.

Pidän tästä kuvasta kovasti.

Sähkökynttelikkö heijastui hienosti ikkunasta.

Ihanin joululahjani, jonka tosin sain jo noin kuukausi sitten bongattuani sen kirpputorilta.

Kuivumassa oleva hurmaava karttalakana, jonka äiti minulle lahjaksi antoi.

Piparkakkumuumitalo. Kaavoitukseni onnistui melko hyvin lukuunottamatta muumipeikon ikkunaa, josta tuli liian ulkoneva ja suuri. Kuorrutusaine oli liian vetelää ja kuorruttajalta puuttui tarvittava tekniikka ja keskittymiskyky joten lopputulos on kotikuteinen. Tätä muumitaloa ei ainakaan tarvitse lukita yöksi.

Kotikasvattamon sitruunat ovat hyvää vauhtia muuttumassa keltaisiksi. (oikeasti ne ovat vihreämpiä kuin kuvassa)

Chibicon 13.12.2015 Kuopio

Mini-Chibi oli nimensä veroinen, pieni. Coni oli pieni jopa viime vuoteen verrattuna. Se ei oikeastaan edes tuntunut conilta. Tuntemukseen vaikutti varmaan sekin, että tämä oli ensimmäinen coni ilman vakioporukkaani. Sen sijaan kuljin paikalla kahden muun ihanan kaverin kanssa.

Apajan sielu oli Urumin pop-up myymälä, sen ympärille ihmiset olivat keskittyneet. Sen vieressä oli pelihuone, ja vähän syrjempänä pari taidekujapöytää ja cosplay-infopiste. Muuta ei ollut. Viime vuonna Apajan aulassa oli muutama myyntipöytä ja kuvauspiste, jotka silloin loivat mukavasti eloa ympärilleen. Nyt tyhjyys oli surullista.

Kierrätin viime Animeconin Rin-cossia. Pään päällä loistavalla lampulla voitaneen katsoa olevan symbolinen merkitys.(Kännykkälaatu<3)

Epämääräistä lavaposeerausta, kuvan otti kaverini.

Päädyin osallistumaan cosplay-kisaan vaikka se ei todellakaan ollut suunnitelmissa, koska ihmiset olivat sitä mieltä että se oli hyvä idea ja, no, onhan se hyvä aloittaa kisa-ura jostain ihan pienestä ennemmin kuin tuhannen katsojan edessä. Vaikka kyseessä oli pikkuconin pikkukisa onnistuin silti itselleni ominaisella tavalla panikoimaan hirrveästi etukäteen. Tunsin aika pahaa alemmuuskompleksia kun päällä oli jotain hyvin yksinkertaista ja toisilla oli monimutkaisia ja älyttömän hienoja asuja. No, ainakin olin siellä täytteenä kai ihan tarpeellinen. Olisihan se vähän hölmöä jos kisassa olisi vain muutama kilpailija.

Apaja ei tarjonnut paljoa, mutta Kulttuuriareena 44:ssä olivat ne itse ohjelmanumerot. Cosplaydeitti oli taattua laatua ja Anime hiipi länsimaiseen viihteeseen- luento vaaleanpunaisesta valkokankaastaan huolimatta onnistunut. Cosplay-kisaakin minun oli tarkoitus mennä katsomaan mutta jostain kumman syystä se jäi näkemättä.

Parasta conissa olivat kyllä pelit. Pelasimme kavereiden kanssa pelihuoneella jotain peliä, minkä nimeä en nyt kuollaksenikaan muista, mutta jossa Nintendo(?)-hahmoilla mätkittiin toisiamme. Kulttuuriareenalla oli biljardipöytä, joka oli kyllä mahtava. Pelasin ensimmäisen kerran ikinä biljardia ja voitin siitäkin huolimatta, että huomattavan suuri osa lyönneistä oli kuulemma "5/5" eli joko meni pallon yli, pallo pomppasi tai muuten osui pöljässä kulmassa ja pallo eteni muutaman sentin. Olen niin taitava tosiaan. Ja ai niin, pyörittelimmehämme me myös pöytäjalkapalloa, jossa onnistuin kunniakaasti tekemään jokusen oman maalin. Oikeastaan tiivistettynä conissa parasta oli seura.

Vähän taiteellisempaa ja terävämpää tähän loppuun. Kuva elokuulta.

Aiemmat conitarinat: 
Tracon 2015
Animecon 2015
Yukicon 2015
Chibicon 2014
Tracon 2014
Animecon 2014
Animecon 2013
Desucon Frostbite 2013

Näiden lisäksi takana on vuoden 2012 Animecon ja vuoden 2011 kaksi Chibiconia.

Seuraavat conit ovat Yukicon ja Winter Nekocon, joissa varmaan myös kierrätän vanhoja cosseja.

Käsityöttömyys

Käsitöiden tekeminen on jäänyt viime kuukausina aika vähäiseksi.

Tältä vanhojentanssimekkoni näyttää tälläkin hetkellä [eli kasa (noin 19,75 m) vaaleansinistä tylliä] Tarvitsen vielä kankaan yläosaan, tukikangasta ellei kotoa löytyvä määrä riitä, vuorikankaan, mustaa sifonkia tai muuta keveää kangasta ruusuihin, kevyttä vaaleansinistä olkaimiin, mustaa pitsiä koristeeksi, kiinnityssysteemiin nauhaa ja hakaset ja lisäksi haaveilen pienistä mustista kiinniommeltavista helmistä. Joo-o, voisi alkaa ehkä joihinkin toimiin asian edistämiseksi.

Tilkkutäkki on ollut tekeillä vuoden 2014 kesästä lähtien, mutta eihän sillä mitään kiirettä ole. Tilkkuja tarvitsisin vielä nelisenkymmentä. Näiden pikkuisten asettelu on aika terapeuttista. Kaksi vaaleaa ei näytä hyvältä vierekkäin ja lähekkäin olevat raitakuvioiset tilkut on hyvä kääntää erisuuntiin, sellaista...

Talvella riittää coneja. Ensimmäisenä, eli 13.12.2015 on Chibicon. Ajatuksenani on uudelleenkäyttää kesäistä Rin-cossia. Ensi vuoden puolen suunnitelmat ovat vähän auki vielä. Ensin on Yukicon, ja viikon päästä Winter Nekocon. Oletusarvoisesti en väsää vielä uutta, koska tarvitsen aikaa mekolle.

Jyväskylän kesäisen Animeconin suunnitelmana on JoJo no Kimyou na Boukenin Dio Brando ensimmäisen jakson pukuversiona.

Löysin Citypörssistä 1880-luvun tyyliin ainakin suurin piirtein sopivat kengät hintaan 3 € ja vieläpä ihan oikeaa kokoakin.

Koska Dion kengät ovat tummemmat kuin löydökseni, hommasin vähän tummanruskeaa kenkälankkia ja sudin sitä niiden pintaan. Ero on huomattava. Lankki teki kenkiin jollain tapaa uskottavuuden tuntua.

Kenkiä ja kauluspaitaa lukuun ottamatta cossi onkin sitten olematon, mutta onhan tässä sitä aikaa, minkä voi haaskata ja tehdä kaiken sitten heinäkuussa *krhm.

Piirrustusintoa

En näemmä onnistu olemaan kahdessa paikassa aktiivinen samanaikaisesti. Viime aikoina olen jälleen ollut enemmän innostunut piirtämisestä ja deviantARTista. Jojon eriskummallisilla seikkailuilla on näppinsä pelissä tässäkin. Jostakin kumman syystä Traconin jälkeen vihkoni täyttyivät piskuisilla Caesar-töherryksillä. Halusin tehdä ihan kunnollisenkin ja niinpä ryhdyin tuumasta toimeen.

Luonnos on lähes valmis, kärsimättömänä olen alkanut jo väritystyöhön.

Muokkasin hiustyyliä oikeanlaisemmaksi huomattuani Caesarini näyttävän enemmän Narutolta. Kasvot myös pitenivät ja kulmakarvat saivat paremman muodon. Väritystyö etenee.

Väritys on näennäisen valmis mutta kasvoissa tökkii jokin ja pahasti.

Vilkaisin referenssikuvaa ja tein sen pohjalta muutoksia kasvoihin, minkä seurauksena Caesar näyttää hehkeämmältä. Huomattavimmat muutokset nenän muodossa (varjon avulla) ja silmissä, jotka menivät miltei kokonaan uusiksi.

Maalasin taustan roiskimalla sinistä ja vihreää. Tummensin vaatteita.

Skannattu piirros näytti valjulta ja halusin korostaa silmiä ja muita valokohtia. Piirros menetti herkkyyttään, mutta kontrasti parani.

Vapaa-ajalla piirtää voi mitä huvittaa, mutta koulussa kuviksentunnilla olikin paljon tarkemmat (ja todella monivaiheiset ja typerätkin) tehtävänannot.

Etusivun uutinen vuonna 2111 -tehtävä: Etsi jokin kuva. Keksi kuvaan sopiva positiivinen uutinen, joka voitaisiin julkaista sadan vuoden päästä lehden etusivulla. Etsi otsikkoihin valmiit fontit ja toteuta maalaamalla monokromaattisesti. (positiivisuuspakko ärsytti, joten tein piilodystooppisen uutisen (koska kulkutaudit ovat hyväksi, ettei väestömäärä räjähdä))

Unelmatehdas-tehtävä: Pohdi jotain unelmaasi. Kertokaa unelmanne pienissä ryhmissä. Kehittäkää unelmienne pohjalta yritys. Hieno yrityksenne juhlistaa merkkipäivää. Suunnittele kaikille jaettavaan T-paitaan printti. Valitsin helposti selitettäväksi unelmaksi Japaninmatkan. Hieno matkatoimistomme on ekologinen kuin piru ja soveltuu paremmin eräilijöille kuin hienohelmoille.

Tällä hetkellä työn alla on muutama juttu. Koska on aina mukavaa nähdä edistymisensä, olen alkanut piirtää uudelleen erästä vanhaa piirrostani. Vanha on merkityksellinen, koska se on ensimmäisiä, missä olen täyttänyt koko paperin kohtuullisen onnistuneesti ja siinä poseeraa ensimmäinen kerran OC:ni Daruko, joka tosin onkin pudonnut mielestä aika pitkäksi aikaa. Olen melko innoissani tästä uudesta versiosta, vaikka se on vasta pääsemässä rajausvaiheeseen.

Kyllä se oikeakin puoli vielä täyttyy.

Muoks: Se on täällä.

Ostin vähän rahaa.

Koska bussiaikataulut ovat hurmaavia, minulla oli tänään puoli tuntia aikaa koulun jälkeen. Päätin käyttää aikani jokseenkin hyödyksi, ja pyörähdin kirpputorilla. Siellä oli myynnissä "Vanhoja ulkolaisia kolikoita" hintaan 2,80 €.

Rakastan eri maiden rahoja, etenkin vanhoja. Koska hinta ei ollut päätähuimaava, pussi tarttui mukaan. Eihän siinä paljoa häviä, vaikkei niillä mitään arvoa olisikaan. Omaksi iloksihan minä kolikoita keräilen, ei niiden tarvitse keräilykappaleita olla.

Vanhin kolikko oli vuodelta 1921 oleva englantilainen yhden pennin kolikko. Ihan kunnon lantti onkin, inflaatio on aivan selvästi iskenyt, ei arvottomista kolikoista niin isoja olisi järkeä tehdä. Joukossa oli myös muutama kolikko 40- ja 50-luvuilta. Suurin osa oli Kuusikymmentäluvusta eteenpäin aina vuoteen 2003. Rahaa oli Suomesta, Britanniasta, Ruotsista, Saksasta, Espanjasta, Neuvostoliitosta, Ranskasta, Italiasta, Virosta, Liettuasta ja Arabiemiraateistakin.

Innostuin järjestelemään ostokseni ja minulla jo aiemmin olleet kolikot kartaksi, jossa näkyy, mistä maasta kolikot ovat peräisin.Ihan söpö siitä tuli, mutta tietenkin enempi ja monipuolisempi rahamäärä toisi upeamman lopputuloksen.

Hurmaava laatu kuvalla.

Tracon X 5-6.9.2015

Cossasin Sengoku Basaran Sanada Yukimuraa.

Siskoni oli Date Masamune samasta sarjasta.

Mukana tietenkin myös JoJo no Kimyou na Boukenin Caesar Zeppeli.

Saavuimme Tampereelle jo perjantaina. Toimeton ei ilta ainakaan ollut. Kaikki meistä olivat jättäneet peruukin leikkauksen viime tippaan. Tämähän johti siihen, että roskiksen sijasta suuri osa lyhyistä hiuksenpätkistä majaili lattialla. Niitä oli kaikkialla, ja ne tarttuivat hurmaavasti sukanpohjiin. Säälin siivoojaa. Peruukkien lisäksi paikanpäällä puuhailtiin muun muassa Caesarin pääkoristeita ja Masamunen käsineitä. Unet jäivät kolmituntisiksi, koska aamuun tarvittiin paljon laittautumisaikaa.

Lauantai

Aamu alkoi, aamupala koostui eilispäivän eväistä ja huomattiin että laittautumisaikaa oli varattu liian vähän. Emme kerenneet kävellä kauaa, kun auto pysähtyi viereen, ja avoinaisesta ikkunasta kurkkinut kuski pyysi saada ottaa meistä kuvan ja kyseli mitä ihmettä täällä tapahtuu. Hauska tyyppi. Matka jatkui ja muistimme, että minun ja siskon kirpparikamat (7 suomenkielistä mangapokkaria) jäivät hotellille. Eipä niitä lähdetty kuitenkaan hakemaan. Aamu ei ollut tähtiaikaani, sillä siimalla kiinnittämäni rintapanssarintapainen löystyi jatkuvasti ja jalkasuojuksien kanssa oli hankalaa kävellä. Saatoinpa päästää ilmoille siis liikaa valitusta. Anteeksi. Kirpparilta tarttui mukaan jälleen täydennystä englanninkielisiin Death Noteihin, osat 8 ja 9. En voi kyllin kehua kirpparikonseptia, sillä se on niin loistava ja toimiva.

Lauantain cosplay-kisoihin ja AMV-kisaan jaossa olleiden paikkalippujen jono oli melkoisen mieletön. Sinne perälle kuitenkin menimme, ja saimme lopulta lippummekin. Cosplay-kisat olivat luokkaa ihan-kiva. WCS-karsintojen voitto meni kyllä ihan oikeaan osoitteeseen. AMV-kisa oli täysin luokaton. (heh-heh) Sen humoristiset videot olivat hyviä, etenkin ne, jotka olivat Ore Monogatarista. Yleisesti ottaen en pitänyt monistakaan kappalevalinnoista, mutta taidan vain olla musiikin suhteen nirso.

Kahden ohjelman ja jonotuksen lisäksi hengasimme ja kävimme myyntipöytäsalissa, josta kaksi muuta ostivat täydennystä JoJo-julistekokoelmiinsa.

Pieni Sandaalikatastrofi

Lauantaina ei juuri satanut, paitsi silloin, kun lähdimme conipaikalta Hesburgerin ja Siwan kautta hotellille. Sandaalimme on tehty kahdesta huopapalasta, joista pohjaan on ommeltu tekonahkaa ja päälliseen kiinnitysremmit. Palat on kiinnitetty EriKeepperillä. Nämä sandaalit imivät iloisina itsensä täyteen vettä. Kun siihen lisäksi yksi kiinnityssysteemi vasemman jalan sandaalistani petti, päätin tallustella mielummin polvisukkasillani. Käveltyämme hyvän matkaa Masamune havaitsi toisesta sandaalistaan puuttuvan pohjan kokonaan. Ilta oli jo hämärtynyt, ja saimme kävellä takaisin aina Hesburgerille saakka, ennen kuin likomärkä pohja löytyi. Arvelen, että pikaruokapuljun mystisen tahmea lattia on saattanut olla osasyyllisenä pohjan heikkenemiseen. Loppuilta kului sandaalien ja sukkien kuivattelemiseen hiustenkuivaajalla ja lämmitetyllä pyyhetelineellä. Onneksi EriKeeper oli matkassa, joten pohja saatiin takaisin kiinni, tällä kertaa myös langan avustamana.

Sunnuntai

Sandaalikatastrofin ja muiden sellaisien johdosta unet jäivät taas lyhyiksi, joskin nukuttua tuli silti vähän kauemmin. Laittauduimme ja pakkasimme kaiken mukaan, paitsi ne lattialle levittäytyneet peruukinpätkät. Kävimme heittämässä laukut narikkaan ja kamat kirpparille.

Sunnuntaina emme käyneet missään ohjelmassa. Otimme kuvia sorsapuistossa.

Tässä kuvassa tapahtuu jotakin.

Caesarilla oli mukana saippuakuplajuttuja, joita oli tosi nostalgista puhaltaa.

Sunnuntaipäivä kului hengatessa. Kävimme myös kuvauspisteellä kuvauttamassa Basara-cossimme. Coni oli ohi liian aikaisin, olisin halunnut olla vielä vaikka kolmannenkin päivän, vaikka istuminen olikin ongelma jalkasuojien vuoksi, ja lähes koko ajan piti seisoa.

Masamunen juna lähti seitsemältä ja minun tuntia myöhemmin (Paitsi että VR oli tietenkin myöhässä eli noin puolitoista tuntia myöhemmin). Caesar lähti vasta kymmenen maissa. Ennen sitä kävimme asemapuistossa ottamassa Caesarista kuvia. Puistossa ei ollut muuta coniväkeä, mikä oli vähän masentavaa.

Caesar ja odottava katse. Näin kauniissa maisemissa ei pitäisi liikkua julkijuoppoja, jotka ottavat asiakseen laukoa asiattomia kommentteja toisten ihmisten vaatetuksesta.

Kaikenkaikkiaan oli ihana coni ja omasta mielestäni paras tai ainakin monipuolisin cossini tähän mennessä. Oli mukavaa cossata sarjasta, jonka hahmoja ei vilise joka nurkalla, mutta jonka yllättävän moni kuitenkin tiesi.

Kiitos kaikille kuvaa pyytäneille ja muuten huomioineille. (Tämä on varmaan edustavin kuva minusta koskaan)

Aiemmat conitarinat:
Animecon 2015
Yukicon 2015
Chibicon 2014
Tracon 2014
Animecon 2014
Animecon 2013
Desucon Frostbite 2013

Näiden lisäksi takana on vuoden 2012 Animecon ja vuoden 2011 kaksi Chibiconia.

Seuraava con on näillä näkymin Yukicon 2016.

Hakusanaläjä: Tracon X 5-6.9.2015 Tampere Cosplay Cossi Sengoku Basara Sanada Yukimura Date Masamune Jojo's Bizarre Adventure Jojo no Kimyou na Bouken Battle Tendency Caesar Zeppeli

Kuvia edistyksestä

(Heh)

Keksin, että voin siirtää kännykästä kuvia tietokoneelle sähköpostin kautta, joten tässä kuvia cossin palasista.

Housut maalaantuvat, väri on tässä vielä kirkkaanpunainen, mutta haalistin sitä myöhemmin valkoisella maalilla.

Hanskat valmistumassa, nahkapalassa on niitit kiinnitettyinä. Teippi on kätevä apuväline, kun nuppineulaa ei voi käyttää.

Takkimateriaalit: Punaista tekonahkaa ja vuorikangasta, mustaa tekonahkaa ja aitoa, ruskeaa nahkaa, isoja mustia pyramidiniittejä sekä äitin vanhasta rumasta takista viedyt olkatoppaukset.

Otsanauha. Virheettömin osa tähän mennessä.

Kaulakoru 2.0. Tällä kertaa kaikissa kolikoissa on veitsellä uurretut rajat, joiden luulin jäävän akryylimaalin alle.

Tämän päivän paras hetki oli se, kun pääsin kotiin takkinahan luo. Olin päivän ajan ajatellut takkia ja hermoillut siitä, että se on liian paksua ja jäykkää. Nahka olikin paljon ohuempaa kuin muistin ja ompelikone ompeli sitä ongelmitta viisikin kerrosta päällekäin. Helpotuksen vyöry pyyhkäisi kaikki huolet romukoppaan ainakin hetkeksi.

Elokuu on cossikuu

Koulut ovat taas alkaneet. Arki olikin yllättävän helppo hyväksyä. Mikään ei liene ylivoimaista. Mielessä pyörii kärjistettynä vain kaksi asiaa, koulu ja cosplay. Traconiin on noin kaksi ja puoli viikkoa, ja liikenevä vapaa-aika olisi järkevintä käyttää hyödyksi edistämällä cossia.

Tällä hetkellä valmiina ovat vain housut ja sukat(äitin neulomat), mutta hanskat ovat melko pitkällä. Hanskojen kaavat olisi pitänyt malttaa tehdä huolellisemmin, sillä nyt ne eivät istu täydellisesti. Rittävän hyvin kyllä, ja eihän sitä oikeastaan huomaa.

Housujenkaan kanssa ei mennyt niin kuin Strömsössä. Liekkikuvioiden haaleanpunainen väri on melkolailla hyvä, mutta punaista maalia meni sinnekin, minne sen ei pitänyt mennä. Peitin sen valkoisella maalilla, joka jätti auringonvalossa näkyvän, ikävän rajan housujen valkoiseen kankaaseen. Noh, täytyy vain uskoa, että moinen virhe hukkuu muuhun cossiin.

Muotoilin Fimo-massasta kaulakoruun kolikoita. Ne täytynee kuitenkin tehdä uudelleen, sillä niistä tuli liian paksuja ja muuta sellaista. Täydellisen mittaisen nyörin löysin kuitenkin.

Hassua, kuulostaa siltä, että tässä menee kaikki pieleen. Odotan pelolla sitä, että pääsen tekemään päätähteä, nahkatakkia.

Animecon 11-12.7.2015

Pyörin paikalla Ao no Exorcistin Rininä seurassani Yukio ja Shiemi.

Putosin puusta ja peruukki lensi päästä, mutta onneksi Yukio oli oitis auttamassa.

"Rentoa" oleilua puussa, johon oli helpompi kiivetä.

Sain idean toteuttaa Rin-cossin katsottuani Ao no Exorcist- animen uudelleen miltei vuosi sitten. Pian häntä oli tekeillä ja peruukki tilattuna. Vaatteet valmistuvat torstaina ja miekka, josta muuten saan kiittää siskoani (Shiemiä), perjantaina. Olen varsin tyytyväinen lopputulokseen.

Lauantai

Aamulla tuli ehkä hieman kiire meikatessa ja muutenkin laittautuessa ja petyin muovisiin kulmahampaisiin, jotka eivät pysyneetkään kiinni. No, ainakin syöminen ilman niitä oli huomattavasti helpompaa.

Kävimme katsomassa avajaiset. Niissä ei ollut mitään erityisesti mainitsemisen arvoista, ihan peruskivat. Mitä avajaiset nyt yleensä ovat.

Ennen FFFightin alkua oli mukavasti aikaa tutkia myyntipöytäsalin antia. En tosin ostanut itse mitään.

FFFight oli hyvin toteutettu. Juontajat osasivat asiansa. Itse faittaajat olivat itselleni tuntemattomista lähteistä, joten en saanut irti niin paljoa kuin olisi voinut.

Ohjelmien välisen tauon vietimme suurimmaksi osaksi ulkona. Haimme kauppahallin patonkipuodista sapuskaa ja sain sen myyjätädiltä kehut korvistani. Sää oli hyvä ja saalista oli ilo mussuttaa tunnelmasta nauttien.

Cosplayn yksilökisa oli toteutettu hyvällä tavalla, easy-medium-hard -luokkiin jaettuna. Sellaiseen tekisi itsekin mieli osallistua. Suurin osa cosseista oli tuntemattomia, mutta hienoja. "Helmien" kerääminen oli hyvä idea ja ne olivatkin upeita. Nostalgia-Naruto oli mahtava. Omasta Hidan-cosplaystani on kolme-neljä vuotta, ja Naruto-cossaajien määrä on kyllä tippunut erittäin huomattavasti niistä ajoista.

Ennen animekonserttia vietimme taas aikaamme hengaten ja muutaman puun kanssa. Saatoin myös selittää jollekin mummolle, että mistä ihmeestä on kysymys ja miksi minulla on miekka.

Mielestäni vuosien 2012 ja 2013 animekonsertit ovat olleet parhaita. Onko sitten pelkästään kyse siitä, että niissä oli uutuudenviehätystä, siitä voidaan keskustella. Mielestäni oli parempi kun kappalelistaa ei julkistettu etukäteen. Tästä konsertista jäivät puuttumaan kokonaan varmat nakit, joilla olisi tirahtanut liikutuksen kyynel silmään, Mononoke, Sadame ja Lugia. Joku niistä olisi ollut upeaa kuulla uudestaan, mutta ei sitten. Ehkä vielä joskus.

Sunnuntai

Aamulla ei ollut mitään erityistä ohjelmaa, joten aikaa kului yhdessä pisteessä seistessä. Toisesta kerroksesta oli hyvät näkymät myyntipöytäsaliin ja siinä oleskellessamme ihan kiitettävän moni pyysi kuvaa. Toivottavasti tulee bongattua sellaisia.

AMV-kisa oli mahtava. Vaikka huumorivideoita oli vain kolme, ne olivat kaikki mahtavia. Menee hetki ennen kun voi suhtautua normaalisti "Hyvää iltaa"- toivotukseen. Myös romantiikka-osuudessa ollut video Gekkan Shoujo Nozaki-kunista oli humoristinen ja mahtava. Teki melkein mieleni katsoa anime uudestaan. Kaikenkaikkiaan mahtava kisa.

Kisasta jatkoimme Kuroko- paneeliin, joka oli syy siihen, miksi minun piti saada sarja katsottua tähän päivään mennessä. Viihdyttävää oli, panelistit hyviä. Paikalla oli kyllä aika roimasti Kuroko-cossaajiakin.

Käväisimme sitten hyödyntämässä conialennuksen Hesburgerissa ja palasimme odottamaan päättäjäisiä. Päättäjäisissä oli omalta kannaltani ikävä paljastus. Ensi vuoden Animecon ei olekaan Kuopiossa, vaan Jyväskylässä. Näin kuopiolaisena ajatus ei innosta, coniton vuosi kotipaikkakunnalla. Toivottavasti saataisiin ensi vuodeksi edes Chibicon sitten.

Shiemi tutkii nättejä kukkasia

Kiitos kaikille kuvaa pyytäneille ja halijoille.

Aiemmat conitarinat:
Yukicon 2015
Chibicon 2014
Tracon 2014
Animecon 2014
Animecon 2013
Desucon Frostbite 2013
Näiden lisäksi takana on vuoden 2012 Animecon ja vuoden 2011 kaksi Chibiconia.

Seuraava con on Tracon, johon on tekeillä paricossi Sengoku Basarasta, minulla Yukimura ja siskolla Masamune. Kovasti tekisi mieli osallistua johonkin cossikisaan, mutta katsotaan nyt...

Hakusanoja, joista napata kiinni:
Animecon 2015 Kuopio 11-12.7 XII Ao no Blue Exorcist Rin Yukio Okumura Shiemi Moriyama cosplay cossi blogi blogger

Skippasin näemmä kesäkuun, mutta terve taas

Aloitin kyllä taas kirjoittamisen, mutten koskaan saanut valmiiksi. Surullista.

Seuraava kirjoitelma on luultavasti Animeconista. Se onkin tällä viikolla. Cossi valmistuu, ei järin hitaasti, mutta varmasti ainakin. Olen siis luottavaisilla mielin. Kevyesti joustava kauluspaitakangas on täydellistä. Hyvä ommella ja mukava päällä.

Löysin cossiini jotenkin ihmeen kaupalla varastossa lojuneen ketjun. Ei ole kyllä hajuakaann siitä, mihin sitä on käytetty, mutta sekin on täydellinen. Mitta on juuri oikea ja siinä oli valmiiksi kiinnityssysteemikin.

Koulupuvun takkiin kiinnitettävät kangasmerkit olen saanut valmiiksi. Hieman masentavaa on se, että koko on väärä. Liian pieniä. Ehkä kaulaani ei kuitenkaan katkaista siitä hyvästä.

Odotan innolla sitä, että pääsen pukemaan talvikengät heinäkuussa. Jouduin tekemään niiden karvaosaan mielenkiintoiset kiinnitysjutut, joita ei turhaan availla. Odotettavissa on siis jalkahikeä. Miksiköhän jalkahikeä pidetään pahempana kuin muuta hikeä?

Kuroko no baskettia on vielä kolme jaksoa jäljellä. Päiviäkin on kolme ennen conia.

On jotenkin uskomatonta, että se on ihan pian. Sitä ajattelee vain cossin ajoissa valmiiksi saamista.

All Work And No Play Makes Kristian a Dull Boy

Olen yrittänyt viimeisten tuntien aikana saada aikaan filosofisia pohdintoja. Syynä on filosofian oppimispäiväkirja, mitä olisi toki pitänyt kirjoittaa pitkin kurssia. Ajattelin aina, että ensi viikonloppuna aloitan. Tuli kuitenkin kiireellisempiä töitä. Aina.

Joten nyt olen ollut tämän parissa useita tunteja.
All work and no play

Kristian on sivupersoonani. Oikealta nimeltään Keijo-Kristian. Kristian on nuori, joka tahtoo Vasemmistoliiton kansanedustajaksi. Kristian on kasvissyöjä ja sivari. Kristian tahtoo muuttaa Helsinkiin. Kristianilla on komea sänki.
Makes Kristian a dull boy


Koska tämä on liian lyhyt, saatte roskapätkän pohdintaa siitä, milloin saa valehdella.

Mielestäni valehtelu ei ole aina moraalisesti väärin. Joissain tapauksissa esimerkiksi oman mielipiteensä suora kertominen voi aiheuttaa ikäviä seurauksia. Jos joku kysyy mielipidettä uudesta hiustyylistään, mistä ei itse pidä, ei sitä silti kannata tokaista tökerösti rehellisyydenkään nimissä. Vähemmän harmia aiheutuu siitä, jos hieman kaunistelee; ”ihan kiva”. Nämä valkoiset valheet ovat sosiaalisissa tilanteissa liki välttämättömiä. Liian kauas omasta mielipiteestään ei tulisi silti eksyä, koska eihän siitä tulisi mitään jos ihmiset jatkuvasti puhuisivat jotain, mitä he eivät tarkoita.

Valehtelu tosiseikoista onkin eri asia. Ei ole mielekästä valehdella käyneensä Kreikassa, jos näin ei ole. Vaikka tallaisesta valheesta ei olekaan suoraan kellekään haittaa, on se silti alentavaa kuulijaa kohtaan. Valehtelulle pitää olla erittäin hyvin perusteltu syy, sellainen, että ilman sitä olisi peruuttamattomia seurauksia. Parempi on kuitenkin mahdollisuuksien mukaan jättää kertomatta totuus, kuin puhua palturia.

Yksittäinen ihminen saa joissain tapauksissa valehdella, mutta virallinen taho ei. Jos uutisissa kerrottaisiin perättömiä tietoja, ei enää tietäisi, mihin voi luottaa. Joissain maissa virallisten tahojen tietoihin ei voi luottaa, mikä aiheuttaa ongelmia.

On vielä aivan ehdoton pakko lisätä tähän virke eläinten oikeuksia käsittelevästä filosofisesta tekstistäni.

On selvää, että jos joku tappaa hyttysen, kukaan ei inahdakaan.