Kalaa ja puukkoja

Kalaryssäys ja työntekoa

Aamulla täytyi saada kammettua itsensä ylös sängystä aivan kohtuuttoman aikaisin. Kahdeksalta.
Se olisi sitten kalaryssäykseen lähtö.

Vastahan olivat nuo elonkorjuumarkkinat (tai kuten on ilmaistu, elonkerjuumarkkinat) joten oli vähän yllättävää että heti uutta pukkaa.
Alue oli täynnä paistettuja muikkuja. Paistettua lohta. Muikkuja. Hunajaa. Lohta. Muikkuja. Hunajaa. Puukkoja. Maissia. Talkkunaa. Muikkuja.

Se on aina jokseenkin häiritsevää, kun samaa tuotetta myydään samaan hintaan siinä viereisessä kojussa. Kumpaa kannattaa kannattaa?

Puukkoja. Puukkoja on hyvä käyttää, niillä on mukava vuolla. Meillä on hyvä puukko, mutta joskus käytössä tarvittaisiin kahta yhtä aikaa. Moraa ei kelpuuteta. Siispä pelottavalta mieheltä mennään puukkoa ostamaan. Pyödällä on näytillä pieni puukko. On se vaan söpö.
Muovipussiin käärityn ostoksen kanteleminen vaikuttaa kuulemma jokseenkin häiritsevältä.

Jostain pitäisi nyt hankkia ravintoa. Haluan muikkuja. Haluan myös noita paistettuja vihanneksia, kun niitä myyvät siihen kylkeen. Annos näyttää valtavalle. Se keikkuu epämääräisen pahvilautasen päälle ja näyttää sille, että on ensimmäisen tilaisuuden tullen valmis hyppäämään turmioonsa. Matkan pituus ei kuitenkaan sitä salli.

Poistuessamme alueelta emme suuntaakaan kotiin, vaan meidät kiikutetaan työpaikalle tekemään jotain palkkamme eteen. Yksitoikkoista, mutta kyllä se aika nopeasti menee. Kun tajunta alkaa hämärtyä, energia opoistua. Väsyttää.

Kaupassa pitää vielä käydä hamstraamassa vähän juotavaa ja ihmettelemässä, miten ihmeessä kukaan kassahenkilö voi olla niin tolkuttoman hidas.

Kotona saa sitten olla rauhassa. Tulen piirtäneeksi.

Morten Harket se luulee olevansa. Aito norjalaissöpöläinen vie kyllä voiton.