Kunhan ei ole karhuja.
,,Huomasin tuossa juuri että samat tapahtumat toisen näkökulmasta ovat tavallaan vähän pelottavaa luettavaa. Tämän aiheutti tämän blogin kirjoittelija, ystäväinen. Olen Lammas. Tavallaan se on karmivaa huomata, että toisillakin on ajatustoimintaa. No ei, se on ilmeistä.,,Mutta niin. Olemme olleet tässä siskoni kanssa kahdestaan kotona, vanhemmat ovat olleet työmatkalla. Tämä ei ole aiheuttanut ongelmia, osaamme kyllä kävellä kauppaan ja ruokkia itsemme oikealla ruoalla, ei mitään eineksiä tai tilauspitsaa. Eilen mieltäni tosin sai masennettua se, että tomaattikastikkeesta tuli syömäkelvotonta. Valkosipuli kerkesi kärventyä. Maku tunki liiaksi läpi. Lihapullat saivat olla yksinäisiä spagetin päällä. Kastike oli sitten pelkkää ketsuppia.
Siinä ei ollut yhtään sipulia... Kamalaa.
Eilen kävimme vartin kävelymatkan päästä löytyvässä kaupassa. Pimeä oli jo kovasti laskemassa. Pimeässä tuntee selvästi olevansa puheliaampi. Jotenkin se, että on pimeää luo turvallisuuden tunnetta. Ainakin jos katulamput hehkuvat, et ole yksin ja voit kuulla liikenteessä harvakseltaan syntyvää ääntä. Kyllä siinä sai purettua sydämeltään mopoja ja muutakin. Ja kaikki oli yksinkertaisen ihanaa. Ilma ei ollut kuuma eikä kylmä. Taivas on tumma, mutta pieni valokajo siintää yhä. Katulamput värittävät lämpimästi puita. Maassa on keltaisia lehtiä. Kuulet niitä kiireettömiä ajoneuvojen ääniä. Ihanaa.
Tämänpäiväinen kauppareissu sijoittui päivänvalon aikaan. Matkaa oli tuplaten enemmän. Valoisassa ei puhekaan luista. Mutta saahan aikaa taas ruveta kuvittelemaan epämääräisiä. Miten auttaisi jotakuta, joka tulisi vastaan jos tämä olisi tajuton. Miten repisi hihansa irti ja sitoisi haavan. Pitäisikö soittaa ambulanssi vai riittäisikö taksikyyti terveyskeskukseen. Ajattelen jotenkin usein näitä polkuja.
Kaupasta ostamme vihanneksia, kanaa ja nuudeleita ruokaa varten. Oli suunnitelmissa poimia mukaan kauppoihin palannutta hopeatoffeeta. Ammottavan tyhjä aukko karkkihyllyssä kertoo kyllä, miten sitä oli odotettu. Jäimme ilman pussia. Käymme toiveikkaina viereisessä kaupassa, mutta tulos on yhä nolla. Ostamme sitten kuitenkin turkinpippureita. Kassalla sitä saa todistaa sitä, miten kassa ei myykään alkoholia päihtyneelle miehelle. Jokseenkin kummaa, vaikka sitä sanotaankin ettei myydä, mutta että se pitää paikkansakin.
Kun olemme kotimatkalla, yhä Petosen keskustassa, vastaan kävelee mies. Siskoni ja minun kohdalla hän sanoo ''Tytöt on kauniita, tytöt on kauniita'' Karmivaa. Ei varmaan ole kaikki kotona.
Hälytysajoneuvo laittaa pillit soimaan. Tuntuu jotenkin niin Petoselta.
Nyt on jo pimeää. Talo tuntuu pesältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti