Vuodenvaihteen mietteitä

Laitoin tässä vuoden viime metreillä vielä tänne blogiin tuollaisen tunnistesysteemin. Kun tagailin tekstejäni, huomasin, että oikeastaan kaiken, minkä olen kirjoittanut ennen vuotta 2015 olisi voinut tagata #cringe. Rajoitinkin koko homman vanhojen tekstien osalta vain jotenkin merkittäviin teksteihin, enkä suosittele niitä muita lukemiseksi kenellekään.

Tässä nyt kuitenkin tuli toden teolla vanha olo, kun väkistenkin ajatteli, miten paljon olen kasvanut elokuusta 2012. Silloin 13-vuotias minä sai huikean hienon idean ruveta kirjoittamaan myötähäpeää herättäviä ajatuksiaan julkisiksi. Eipä kukaan siinä iässä vielä erityisen kypsä ole, vaikka varmasti lähes jokainen on niin kuvitellut, minä myös tietenkin. Blogin nimi "Mitä ikinä mahtaakaan tapahtua" on täysin samassa muodossa kuin aloittaessanikin. Kaikessa epämääräisyydessään ja korniudessaan se on kuitenkin vielä sen verran kiva, etten aio sitä ainakaan lähiaikoina vaihtaa. Se on muisto siitä pienestä nolosta minusta, jota ei enää ole, ja joka varmasti olisi hyvin kiinnostunut siitä, mitä näiden vuosien aikana onkaan mahtanut tapahtua.

Vuoden 2016 muistot

Vuoden alku meni valmistautuessa vanhojentansseihin. Puvun ompeleminen ja tanssiaskeleiden opetteleminen samaan aikaan, kun lukujärjestyksessä oli maksimimäärä kursseja (8), joista vain vanhojentanssikurssi ei ollut lukuaine, ei ollut hyvä yhdistelmä. Selvisin kuitenkin siitä vaiheesta ihan kunnialla. Tanssien jälkeen oli kaksi conia, Yuki ja Winter Neko. En tehnyt mitään uutta, koska ajattelin, etten kerkeäisi tanssiaismekon viedessä aikani. Päällimmäisenä coneista jäi mieleen jälkimmäisen cossikisa, ja sieltä nappaamani voitto.

Keväällä vapaa-aikani vei Hunter x hunter, joka todellakin oli sen arvoista. Jos haluat nähdä parasta shounenia, mitä on tehty, niin katso se. Sarjasta päätin napata penkkaricossiksenikin lempihahmoni Hisokan.

Kesällä sitten väsäsin Dio-cossin, jossa olen kyllä tyytyväinen oikeastaan kaikkeen. Uudelleencossaushalut ovat korkeat. Muuten kesä menikin siivotessa ja muurahaisia kirotessa. Meillä ei tässä talossa ollut ennen ollut mokomia kiusanhenkiä, eikä toivottavasti ole jatkossakaan, kun nyt kerran saatiin ne hävitettyä.

Jos saisin Diolle vielä keltaiset piilolinssit, joista haaveilin jo alkuvuodesta, niin olis aika täydellistä.

Kontrastina tyytyväisyyteeni Dion suhteen tuli sitten Tracon ja Takasugi. Koko cossi oli kiireessä väkerretty. Yukata oli vielä kiva, mutta kun siihen lisäsi miekan, jonka huotra näytti jätesäkistä tehdyltä, sandaalit, joiden väri peseytyi pois, ja ei-niin-hienon peruukin rasittavine silmäsideharsoineen, oli kokonaisuus vähän plääh. Tämä nyt pääsee sitten "korjaile ja käytä joskus uudestaan" listalle. Ensi vuosi nyt kyllä on aika ylibuukattu, että ihan heti ei ainakaan coneissa tule tilaisuutta uudelleenkäytölle.

Kokonaisuus kyllä paranee kun jättää jätesäkkimiekan pois kuvista.

Syyskuun loppupuolella alkoivat tulevat psykologian kirjoitukset painaa päälle. Suurin luku-urakka jäi viimeiselle viikolle, ja tankkasin kurssin päivässä tehden aina käsitekartan kustakin kurssista. Kirjoituspäivänä jännitti vähän, mutta tiesin kuitenkin osaavani asiat, jotka olivat tuoreena mielessäni. Marraskuussa sain tietää saaneeni E:n 27 pisteellä. Olen tähän toisiksi parhaaseen arvosanaan oikein tyytyväinen, ja se antaakin hyvin lähtöpisteitä hakiessani opiskelemaan psykologiaa.

Kirjoitusten jälkeinen aika vuodesta, eli siis koko se aika, kun olen ollut 18, tuntuu menneen todella nopeasti. Syytän tästä suurelta osin Yuri!!! on Iceä, joka lokakuun alusta asti on saanut minut aina innolla (tai tuskalla) odottamaan seuraavaa keskiviikkoa. Sarja ei ollut pelkästään hyvin tehty urheilusarja monipuolisilla ja stereotypioita rikkovilla hahmoilla, vaan sen syvällisyys ihmismieltä ja ihmissuhteita käsitellessä oli upeaa. Suosittelen ehdottomasti katsomaan, jos joku on tältä jotenkin ihmeellisesti vielä onnistunut välttymään.

Sittenpä tuli ja meni joulu. Ennen sitä kulutin aikaani kirjoittamalla isosiskolleni joululahjaksi vitsistä lähtenyttä Saint Seiya- fikkiä. Sen voi lukea tästä , ao3-sivulta tai tästä, fanfiction.net- sivulta, en kyllä sinällään varsinaisesti suosittele.

Tässä on pakollinen joulukuusikuva. Pidän koristeiden maltillisuudesta ja kauhulla muistelen lapsuuden kuusia, joihin oli ihan pakko laittaa ne kaikki rumat koulussa askarrellut koristeet.

Siskokin osallistui kuusenkoristeluun tällä viattomalla kivimaskilla.

Äiti oli osannut hankkia cossaajalle sopivia lahjoja: Eurokankaan lahjakortti ja kofeiinisuklaata yöompelua varten. Ihana äiti.

Näistä lahjoista kyllä huomaa sen, että itsenäistyminen alkaa olla lähellä. Kattila, paistinpannu, käsipyyhkeet, raastinrauta, puulasta, lakanat, sateenvarjo ja hirvivaroitus-heijastin tulevat ainakin oikeaan käyttöön.

Nyt on vain muutama päivä vuotta jäljellä, ja pian pitää taas palata kouluun. Tarkoitus olisi saada nyt vähintäänkin hyvään alkuun frostbiten toiset cossit- kaksoset Haruhiko ja Akihiko Binanista. Materiaalit on nyt hommattuna sekä niihin, että frostin toisiin asuihin, joista lisää myöhemmin.

Uusi, pelottava vuosi 2017

Suomi täyttää sata vuotta, ja minulla alkaa elämäni suurin muutoksen vuosi. Vuonna 2017 kirjoitan viisi ainetta lisää; äidinkielen, englannin, pitkän matikan, historia ja maantiedon. Kolme ensimmäistä on pakko saada läpi, ja kahdella ensimmäisellä on jatko-opintojen kannalta merkitystä. Kirjoitusten jälkeen pitääkin alkaa lukemaan Jyväskylän psykologian pääsykokeisiin. Koska psykologia on ikävä kyllä muotiala, sinne on oikeasti hankala päästä. Koska sisäänpääsy ei ole mikään läpihuutojuttu, saa nähdä, miten minulla menee. Toivotaan parasta ja selvitään, vaikka pahin kävisikin. Ehkä.

Cosplayn puolesta vuodesta tulee kirkkaasti aktiivisin vuosi minulle ikinä. Ainakin viisi asua tulen tekemään, joista kolme jo penkkareihin, eli 16.2. mennessä. Siitä alkaakin se lukuloma ja opiskelu jatkuu, kunnes on pääsykoe toukokuun loppupuolella. Oikeastaan pidemmälle meneviä suuria suunnitelmia on mahdoton tehdä, koska en edes tiedä, asunko ensi vuoden syyskuussa Kuopiossa vai Jyväskylässä. Jotenkin on vähän vaikeaa käsittää, että olen jo tälläisessä vaiheessa elämässäni. Sitä kyllä odotan, että pääsen sisustamaan kämppäni oman mieleni mukaan, mutta yksinäisyys ei houkuta. Yli yhden yön yksinolo alkaa masentaa. Olen tottunut olemaan se huollettava, koko lähisuvustani olen nuorin. Että joo, jännittäähän tuo tulevaisuus.

Hisoka WIP osa 1

Minulla oli oikein kivat suunnitelmat siitä, että sitten kirjoitusten jälkeen sitten voin käyttää pari kuukautta aktiivisesti Hisoka-cossia tehden. Nyt ollaan joulukuun puolivälissä, ja olen aloitettua saanut sentään, mutta edistyksessä ei liiemmälti kehumista ole. Joitain osia on kuitenkin valmiina, joten saanpas edes vähän sisältöä tähän.
 

Jatkamme kännykkälaadun kuvilla, anteeksi.

Ensimmäisenä vaatekappaleena ompelin kotona lojuneesta tummansinisestä trikoosta aluspaidan. Siitä ei valmiissa kokonaisuudessa näy kuin pieni osa päällyspaidan kaula-aukon molemmilta puolilta, joten korkeaa kaulustaan lukuun ottamatta oli oikeastaan aivan se ja sama, miltä se näyttäisi. Tein paidasta hyvin ihonmyötäisen, koska sen päälle on siten parempi saada laitettua vaaleanpunainen "korsetti", jonka teen myöhemmin. Lisäsin myös hihat tuomaan edes hiukan lisälämpöä helmikuuhun.

Seuraavaksi tartuin toimeen kenkien osalta. Ostin jo kesällä tarjouksesta mustat ballerinat, joiden päälle aioin rakentaa huovasta suippokärkiset narrintossut. Myöhemmin hankin paksua mustaa huopaa. Tarkalleen ottaen tossujen pitäisi olla tummansiniset, mutta sopivaa sinistä ei ollut, joten mustalla mennään.

Tein huopaa varten kaavat vanhan koirakuvioisen lakanan avulla.

Huovan ompeluun paikoilleen ei tuhrautunut paljoa aikaa. Kengistä tuli suurinpiirtein sellaiset mitä olin suunnitellutkin. Niihin jäi sopivasti väljyyttä, niin että villasukat mahtuvat jalkaan, mitä arvostan varmasti sitten talvella. (Siitä en välttämättä itseäni kiitä että pohjat ovat tasaiset ja todennäköisesti luistimiakin liukkaammat)

Maailmassa saattaa olla valokuvauksellisempiakin kenkiä mutta joo

Kunnon hopparihousut ja random kattila

Valitsin asun housuihin ja päällyspaitaan vaaleansinistä perla-puuvillaa. Koska se on ohutta, molempiin tarvitsi myös vuorituksen. Yritin tehdä lakanasta jonkinlaista kokeiluversiota paidalle, mutta se ei toiminut täysin niin kuin olin toivonut, eikä ole vielä edennyt sen pidemmälle. Housut ovat sen sijaan valmiina.

Housuihin sovelsin minulla jo valmiiksi olleita polvihousujen kaavoja. Koska halusin kuminauhavyötärön vetoketjukiinnityksen sijasta, lisäsin tilaa vyötärölle. Sitä oli kuitenkin hiukan liian vähän, ja jouduin ompelemaan pienet kiilat tuomaan väljyyttä. Muualla sitä väljyyttä sitten olikin liiaksi ja jouduin kaventamaan lahkeita.

Käytännöllisyyden vuoksi tein housuihin taskut, joihin saan kännykän ja muuta pientä säilöön penkkareissa, eikä turhia laukkuja näin tarvita.

Taskujen ja ylimääräisten kiilojen päälle tulee vielä keltainen "lannevaate", joten ne eivät niinkään häiritse.

Kuminauhaa tuli vyötärön lisäksi lahkeisiin päällikankaan ja vuoren väliin.

Mikään, mitä olen vielä tehnyt ei nyt ole ollut mitenkään vaikeaa tai erityistä, mutta olenpahan saanut näitä pois tieltä, ettei tarvii sitten penkkareita edeltävää yötä ehkä mahdollisesti viettää ompelukoneen seurassa.

En tiedä mitä tämä pose on olevinaan, mutta siis cossihan on jo melkein valmis, tai sit ei.

Kiinasta Hisoka-cossia varten tilatut tekokynnet tulivat eilen perille. Niitä oli 24 kappaletta kuudessa eri koossa. Ihan näin pitkiä niiden ei ole tarkoitus olla, joten leikkelen ne sopivaan muotoon myöhemmin. Kynnet myös kiiltelevät hyvin muovisina, ja ajattelinkin lakata ne nudenvärisiksi sitten kun aika koittaa. Kynsiliiman ostin jo aiemmin ihan Suomesta, koska en halunnut ottaa riskiä siitä, että ostan viidelläkymmenellä sentillä jotain ylijäämäteollisuusliimaa.

Sovittelin näitä jo sormiin, ja tulin tulokseen, että jätän suurimman koon käyttämättä, tarvetta kun yllättäen löytyy vain viidelle sormelle.

P.S. Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen ollaan siis tulossa siskon kanssa Desucon Frostbiteen koska joo ideat pääsivät eskaloitumaan ja nyt näyttää vahvasti sille että sinne on tulossa kaksikin cossia hups.

Syksyn käsityöt ja yksi ikuisuusprojekti

En ole saanut paljoa yhtään mitään tehtyä viime aikoina, mutta äkillisen inspiraatiopiikin seurauksena sain sentään muutaman yksinkertaisen käyttöesineen tehtyä.

 (Kuvat ovat taattua kännykkälaatua, mutta koittakaa olla välittämättä)

Tunsin tarvetta kännykkäpussille, kun sain erittäin naarmuisen näytönsuojakalvoni vaihdettua viimein uuteen. Mokoman kalvon vaihto olikin aikamoisen tuskan takana. Kännykkäni on Lumia, johon ei ollut niin helppoa edes löytää kalvoja, ja sittenkin kun sain niitä tilattua neljän kappaleen paketin, niin möhlin kaksi ensimmäistä, ja vasta kolmas suostui yhteistyöhön. En halua siis vaihtaa kalvoa ihan heti uudestaan, joten pussi on hyvä suojelemaan pahimmilta naarmuilta.

Pussi valmistui saman päivän aikana kun sain idean siitä. Käytin kestävää kirsikkakuvioitua kangasta päällä ja vihreää huopaa sen alla pehmentämään kolauksia.

Meillä oli kaapissa aivan ihana kangaspala, jossa oli valkoisella pohjalla kuvia ja sekalaisia tekstejä juuri sellaiseen tyyliin, josta pidän. Kangas oli paksua ja siten kestävää, joten tein siitä kauppakassin.

Tilavuutta lisätäkseni tein kassiin pohja- ja päätypalat tavallisen 2D-mallin sijasta.

Tikkasin saumavarat, jotta saumat kestävät paremmin ja myös siksi, että kassi näyttää sisältä siistimmältä.

Valmis kassi.

Tästä samasta kankaasta jäi pienehkö tilkku jäljelle, ja halusin käyttää sen hyödyksi. Muistin, että pieni meikkipussini on hädin tuskin mennyt kiinni viime conien aikana, joten päätin tehdä uuden tilavamman. Lisäksi tarvitsin vain vähän mustaa vuorikangasta ja nätin metallisen vetoketjun. Pidän metallisista enemmän kuin muovisista, vaikka ne ovatkin jäykempiä.

Ompelin ensin kaikki päällisen osat kiinni toisiinsa, ja ompelin vuoren samaan pisteeseen. Laitoin sitten vuoren päällisen sisään ja asettelin vetoketjun niiden väliin. Osa siitä piti ommella käsin, mutta sisälle ei ainakaan jäänyt rumia saumoja.

Tein tästäkin tilavan erillisellä pohjalla ja reunuskappaleilla. Sain käytettyä todella kivasti koko loppukankaan, eikä siitä mennyt roskiin kuin irtileikatut hulpioreunat.

Tein tähän lenkin ihan vaan siitä huvista, että pussia voi sitten pyöritellä ympäri sormella. Enkä edes juksaa, se oli motiivini.

Pussi käyttötarkoituksessaan ja Lumenen piilomainontaa.

Idiootti on idiootti ja käänsi pussin väärin päin ja veti jäykän metallivetoketjun kiinni ennen kuin tajusi että se on melkein mahdotonta saada auki ilman vedintä, onneksi vain melkein (miltei vartti siihen meni).

Ompelin justaway-kassin jo ennen Traconia, mutta halusin lisätä sen tähän vaikkei se ihan viimeaikainen olekaan. Olimme jo puhuneet siskon kanssa siitä, että sellainen olisi söpö, ja koska minulla oli Traconia edeltävänä iltana hieman aikaa ja Takasugin kimonosta ylijäänyttä kangasta, päätin sellaisen tehdä. Kassin malli on se yksinkertaisin 2D- malli mikä voi olla, johon on vain kiinnitetty hihnat. Aamulla ennen lähtöä sitten maalasin siihen Gintamasta tutun maskottipommin.

Justawayn ruumis kuivumassa, onneksi kangasmaalilla ei kestä kauaa kuivua, ennen kuin sen voi silittää.

Kaarevaa muotoa varten sai lätkiä hieman enemmän teippiä.

Tällainen sieluton tuijotus syntyi mustalla kangastussilla.

Conikassin lisäksi olen käyttänyt tätä muun muassa liikuntavaatteiden kantamiseen, ja se onkin herättänyt huvitusta sellaisissakin ihmisissä, joilla ei ole mitään tietoa siitä, mikä on kassin kuvion tarkoitus. Ehkä juuri siksi.

Aloitin 10 cm x 10 cm tilkkujen keräämisen jo kesällä 2014. Kaapissa oli paljon sellaisia kankaita, missä oli jänniä kuvioita, mutta mistä ei keksinyt mitään järkevää tehtävää. Tilkkupeitto olisi mielenkiintoinen ratkaisu, jossa kaikki pääsisivät vähän näkyville.

Riittävä määrä täysikokoista peittoa varten, eli 253 tilkkua tuli täyteen loppukesästä 2016. Periaatteena oli, ettei peittoon tulisi kahtaa samanlaista tilkkua. Suurin osa tilkuista on oman kodin kangaskaapista tai mummolasta saatuja. Sain nyt lokakuussa aloitettua ompeluprojektia itseään, ja peitosta on kasassa noin kolmasosa. Kunhan kaikki tilkut ovat yhtenä laattana ompelen niiden taustaksi mustan kankaan, joka sitoo tämän miellyttävän psykedeelisen sekamelskan yhteen.

Tilkkujen yhteenompelu on tarkkaa puuhaa, kun niiden lopulliseksi mitaksi pitäisi tulla 9 cm x 9 cm, eli varasin puolen sentin saumavarat, enempi ei olisi ollut pahitteeksi.

Ehdoton inhokkitilkkuni on vasemman yläkulman alla oleva tummanvihreä samettitilkku, joka kiemurteli ommeltaessa aivan minne huvitti, ja piti ratkoa irti pariin kertaan ennen kuin se suostui asettumaan.

Tilkkujen ompelu on aika yksitoikkoista puuhaa, enkä ole varma milloin peitto lopulta valmistuu. Ainakaan tällä hetkellä motivaatiota ei taas ole hirveästi, ja pian pitäisi alkaa tehdä talven cosseja. Projekti saattaa lojua keskeneräisenä siis pitkänkin ajan.

Ottakaapa loppuun vielä tälläinen kuvankaappaushelmi Saint Seiyan kakkosjaksosta ilman kontekstia.

Cossisuunnitelmia ja muuta lätinää

Olen nyt virallisesti leikkinyt aikuista hieman yli viikon ajan. 18 vuotta tuli täyteen psykologian yo-koetta tehdessä. Mokoman kokeen takia omaa ikääntymistä ei kerennyt paljon pohtia, ja olen vielä vähän hämmentynyt siitä että raja on nyt ohitettu. Ei tietenkään tunnu yhtään sen kummemmalta kuin alaikäisenä, mutta nyt on vaan enemmän oikeuksia. Saan piakkoin vihdoin nettipankkitunnukset ja pankkikortin, tämän vuoden puolella varmaan vielä ajokortin, ja pääsen luovuttamaan verta (palan halusta saada tietää veriryhmäni). Muut aikuisoikeudet ovatkin aika toissijaisia omalla kohdallani, juominen ja sellainen kun ei kiinnosta.

Tässä uskomattoman fabulous Viktor.

Syksyn animet ovat alkaneet. Uusi kausi Haikyuuta on kiva juttu, mutta viime päivät ajatukseni on täyttänyt ihan toisenlainen urheilu. Yuri!!! on Ice kertoo miesten taitoluistelusta. Se on aivan liian kauniisti animoitu ja juoni hahmoineen vaikuttaa hyvin lupaavalta. Fandom käy kuumana, josta kertoo se, että vaikka sarjasta on tullut vasta yksi jakso (eikä se pohjaudu mangaan tai muuhunkaan), on fanficcejä julkaistu jo lähes sata.

Siis oikeesti nämä ihonnäyttöaukot mahojen ja reiden kohdalla. Tyylikkyyttä.

Sitten katsaus cossisuunnitelmiin. Tuoreimpana tulokkaana cossilistalla ovat Haruhiko ja Akihiko Beppu (eix oo hieno sukunimi) vastikään päättyneestä Binan koukou chikyu boei-bu LOVE! LOVE!:sta. Kyseessä ovat siis taikapoikapahiskaksoset, joilla on mahtavat persoonallisuudet ja jännittävä vaatemaku. Odotamme siskon kanssa innolla sitä, että pääsemme väkertämään näihin kaikenlaista pientä kivaa. Peruukit tilasimme jo ja ostettiin samanlaiset nilkkurit, joiden päälle tehdään bootcoverit. Minä tulen olemaan Haruhiko, jolla on aurinkoteema ja sisko menee sitten kuuteemaisella Akihikolla. Ihan lukkoon ei ole vielä lyöty conia, missä näitä käytetään.

Penkkareihin ja samalla viikolla olevaan Yukiconiin mennessä pitäisi sitten saada valmiiksi Hunter x Hunterin Hisoka ensimmäisessä asussaan. Tätä varten peruukki ja violetit lisäkkeet on myös tilattu, mutta ne vaativat rutkasti muokkaamista ennen kuin peruukki on käyttökuntoinen. Kenkiä varten minulla on tavalliset ballerinat, joita käytän pohjina. Ostin jo tämän vuoden alussa kaksi meikkikynää, joilla piirrän kasvoihin tähden ja kyyneleen. Kulmakarvat ovat Hisokalla niin villit, että omat luonnolliset kulmani on peitettävä, mihin tarkoitukseen sainkin viiksivahaa lahjaksi siskolta. Muuta en oikeastaan olekaan tämän eteen vielä tehnyt. Suurin huolenaihe on peruukki ja nuo vaaleanpunaiset jutut.

Animeconiin kesällä ajattelin sitten tehdä tämän toisen, paljon tyylikkäämmän version. Siinä voi kätevästi käyttää samoja osia ja minulla on juuri sopivat korkkaritkin, joten siihen ei tarvitse hirveästi vaivaa nähdä. Samassa conissa siskolla on suunnitelmissa olla Chrollo samasta sarjasta.

Traconiin on myös tekeillä paricossi, San ja Ashitaka Mononoke hime- elokuvasta. Minä cossaan Sania, joka on vasta toinen tyttöcossini. Eniten tässä kiehtoo se, että pääsee tekemään kaikesta mahdollisimman uskottavan rustiikkisen ja luonnonmukaisen näköistä. Pieni pulma tulee korvakoruista. Minulla ei ole korvareikiä enkä liioin aio sellaisia hankkia. Sainkin lahjaksi klipsikorvakorupohjia, mutta haaste on saada tehtyä niihin riittävän keveät korvikset, jotka myös näyttävät hyvältä. Haluan tehdä tämän asun joka osan kunnolla siitäkin syystä, että hahmo on niin cossattu. "Ihan ok" toteutus ei riitä säväyttämään.

Sittenpä vielä se kaikista randomein cossi eli Saint Seiyan Shun Andromeda. Randomein ehkä siksi, että olen katsonut Saint Seiyasta vasta yhden kokonaisen jakson, joka oli jakso 19. Tämä ajatus lähti taas puolivitsillä mutta nyt se on suunnitelma, sillä tähän on jo peruukki, jonka sisko hankki minulle lahjaksi. Muuten tämä on hyvin yksinkertainen asu, trikoopaita ja nolot henkselihousut. Tämäkin toteutuu tietenkin paricossina, sillä isosisko on Shunin isoveli Ikki. Näille ei ole varmaa conia päätetty, mutta kesällä olisi tarkoitus käyttää. Joskus hamassa tulevaisuudessa voitaisiin myös ehkä tehdä näistä mussukoista ihan kunnon clothi-versiot kaikessa komeudessaan. Ah, on se tulevaisuus kirkas kun on läjäpäin suunnitelmia.

(Se tunne kun tappelet tunnin bloggerin kanssa että saat tekstin ees julkaistua ja sittenkin asettelut on ihan persiilleen mutta et vaan jaksa enää välittää)