Pärisee

Yöunien väliinjättö

Ei tee hyvää ei

Mutta niin kävi.

Lauantaina eli tänään eli eilen. Katsottiin sitten vähän elokuvia. Tuulen laakson Naucisaä, Prinsessa Mononoke, Prinssi Kaspian, Hohto.

Ja kokoajancocistaa

Tämän jälkeen menimme älypäähän pelaamaan. Kello viiden aikaan. Ruotsinkielisillä kysymyksillä. Ja kyllä pärisee.

Sitten suuntaamme Youtubeen katsomaan pilapuheluvideoita. Ja lisää naurua yms.

Vaivun muutaman tunnin horrokseen siinä kahdeksan aikoihin aamulla.
  Herään sekavasti parin tunnin kuluttua.
Saan siinä kello yhdentoista aikoihin syntymäpäiväonnittelu tekstiviestin.
Jotenkin tuntuu että olettavat ihmiset että valvoisimme korkeintaan kolmeen yöllä. Ihan miten vaan.

Kyllä nyt huolettaa kun on huomenna koulua.

EI ELÄMÄ että tuli pirteä viesti syntymäpäivänään laitettua. Anteeksi.


Tässä kaunis kakku.

7 tervettä ihmistä

Ja paljon kofeiinipitoisia juomia

Hyvä resepti.

En ole tässä vähään aikaan päässyt koneelle. Siispä pikakertaus.

VAROITUS. Romaani.

*Keskiviikko


Tämän päivän huomenna oli terveystiedon koe. En kumminkaan jaksanut lukea siihen. En sitten okíkein tehnyt muutakaan, mitä olisi pitänyt. Esimerkiksi siivoaminen. Jätin sitten kaiken järkevästi myöhemmäksi.


*Torstai

Tälle päivälle siis jätin järkevästi kaiken tehtäväksi.
Leipomiset, siivoamiset, kokeeseen lukemiset...

Ja ensin kouluun. Seitsemän tuntia joista yksi oli terveystiedon koe. Onneksi se oli helppo.

Kotona sitten alkoi työt.
  Leivon. Mokkapaloja.
Ja koska meillä kaikki on jotenkin rikki tai toimii väärin, uunissa ei toimi muu kuin kiertoilma.
Ja kiertoilma on kuumempi kuin tavallinen uuni.
Ja äiti ei kertonut asiasta.
Ja uuni oli liian kuuma. Ja mokkapala kärähti reunoista.
  No. Kuorrutetaanpas se.
Oho, kuorrute failasi.
Siitä tuli jotenkin kuivaa ja kokkareista.
  Lisätäänpä vähän nompparelleja.
Ne eivät tartu. Painetaan ne kiinni.
 -Tadaa!
-Mikäs se tämä on.................?

Kakku.
  Tulipas tätä taikinaa vähän.
Mutta se on välittömästi laitettava uuniin.
-Se tosiaan on liian pieni. Siitä saisi vain kaksi kerrosta.
No, tekaisempa lisäksi taikinan.
Laitanpas sen tähän tähdenmuotoiseen vuokaan.
Hmm. mitähän tästäkin tulee.................?

No niin, nyt voisi alkaa tehdä coctail-tikkuja.

Tässä vaiheessa kello on yhdeksän.

Menen nukkumaan.
-Ai perhana, se koe.
Yhyy ;n; pakko ainakin yrittää lukea siihen.


*Perjantai

Kouluun tietysti. Blaa blaa blaa.
Ja biologian koe. Siinä kyllä meni pieleen ainakin muutama asia. Ehkä omien termien keksiminen ei auta.
Mutta yllättävän helppo silti.

Kotiin. Viimeistelen siistin näkymän.

Odotan että isosiskoni tulee ja tuo mukanaan ensimmäisen vieraan. Kutsun häntä nyt nimellä Hämy, koska en ole varma saisinko käyttää hänen oikeaa nimeään.

  Kakku on vielä vaiheessa. Kun sisko ja Hämy ovat paikalla aloitamme sen tuhoamisen kokoamisen.
Leikkaan sen. Mielenkiintoisesti. Tähtikakku hajoaa atomeiksi.
  Kakku kostutetaan. Väliin lätkitään mansikkaa, mansikkahilloa ja kermavaahtoa.
Neljä kerrosta. Kakku on niin kaunis.
  Seuraavaksi se päällystetään suklaalla.
Päälle tulee koristeeksi irtokarkkeja. Sellaisia missä on alaleuka ja hampaita. Ja nallekarkkeja. Ja pääkalloja.
Tuli niin komia että otettiin kuva. Laitan sen mahdollisesti tänne.

Kun vielä olemme hommailemassa jotain kakun kanssa saapuu vieraani koodinimeltään Piru. (anteeksi)
Piru katsoo touhujamme mielenkiintoisella ilmeellä.
Laitan siinä sitten pöytään astiota. Kello käy. Muut vieraat ovatkin myöhässä.
  Pian saapuu Duracell-pupu. (anteeksi)
Avaan hänen kehotuksestaansa lahjani. Sieltä paljastuu erikeepperiä joka ei ole vielä kuivunut, sitruuna ja puolenkymmentä hakaneulaa. Juuri niin kuin toivoin.
  Vähän pahemmin myöhästynyt Sohjo (anteeksi) tulee seuraavaksi. Emme odota Kääpiötä (anteeksi)
Vaan käymme pahaa-aavistamattoman kakun kimppuun.
  Pöydässä sitten on niin järkevää keskustelua, ettei repeämisiltä vältytä.
Ahmimme ja odotamme Kääpiön saapumista.
  Kääpiö saapuukin pian. Möllötämme edelleen pöydän ääressä.
Jossain vaiheessa sitten päätän avata lahjani, ja sisko ja Hämy liittyvät seuraamme Inceptionin ääreltä.
 
Pirulta saan kummallisen kissabadgen ja kymmenen euroa sekä laatikon pohjaan teipatut kaksi euroa lisää.
Kiitos.
Sohjolta saan sikaripötkylän muotoon paketoidut neljä Copic- tussia, vihreän, sinisen, oranssin ja violetin. Lisäksi suklaalevyn.
Kiitos.
Kääpiöltä saan ihonvärisen Promarker- tussin sekä laadukasta piirrustuspaperia.
Kiitos.
Hämyltä saan paksun lehtiön sekä Fazerin suklaalevyn.
Kiitos.
Siskolta saan Scullcandyn keltaiset nappikuulokkeet.
Kiitos.

Ihmiset intoutuivat kokeilemaan lahjatussejani ja paperia. Varsinaisia taiteilijasieluja.

Lahjojen avaamisen jälkeen suuntaamme minun huoneeseeni.
  Ihmiset löytävät sieltä kaikkea mielenkiintoista miekoista ja viikatteista kettuturkkeihin ja jäniksenkäpäliin.
Duracell-pupun kehotuksesta alamme pelaamaan joskus vuosia sitten tekemäämme sotapeliä.
Se on niin epic. Kaikilla on hauskaa, mutta ikävä kyllä Pirun täytyy lähteä.
  Sotapelin jälkeen meillä on kaksi kaatunutta, Sohjo ja Kääpiö.
Koska Kääpiö halusi pelata Hiirenloukkua, kokoamme sen. Se osoittautuu kuitenkin surkeaksi.
  Tämän jälkeen Kääpiön on lähdettävä.
Duracell-pupu saa idean, että pelaisimme Twisteriä.
Pelaamme. Ja pian olemme elvyttämässä Sohjoa. Yleensä elvytettävät eivät virnistele niin.
   Palaamme huoneeseeni ja löydämme viisikielisen epävireisen kitaran, jonkun venäläisen kielisoittimen ja nokkahuilun.
  Kamala ääni.

Pelaamme vielä hieman improvisoitua korttipeliä ja Sohjo tutkii Lontoosta kerättyä ''muistolaatikkoani'' Eli läjää roskia.

Sohjon täytyy lähteä.

Duracell-pupu jää vieä hetkeksi kanssamme sekoilemaan. Sitten saatan hänet bussiin.
Alkaa olla pimeää, joten juoksen kotiin etteivät hämäräveikot saisi minua kiinni.

Hämy siis jää meille yöksi. Huomaamme kauhuksemme, etteivät Coca-colamme riittäneetkään.
Katsomme Thor- elokuvan ja tutkimme Google map:ia.
Ei, Loki, ei.
Nauramme ja sokerihumallumme.
Lopulta äiti häätää eidät nukkumaan.


*Lauantai

Herään kymmeneltä. Ensiksi poimin kännykkäni lattialta ja huomaan että en sammuttanut musiikkia, vaan se on kuulunut kuulokkeista koko yön.
  Tungen kuulokkeet korviini ja alan piirtää.

Vanhemmat ovat jo lähteneet. Menen alas ja kohtaan siskon ja Hämyn.
Syömme aamupalaa ja katsomme Masterchefiä.

He lähtevät hakemaa meille lisää Cocista ja minä tulen tietokoneelle kirjoittamaan tätä.

Kiitän, että jaksoit lukea.

Ovemme narisee

Mikä korviahivelevä ääni

Päätäni särkee.

Mikä aivojahivelevä tunne.


Niin, mitäs tänään mahtoi tapahtua.
  Perus tiistai. Fysiikkaa ja metsässä rämpimistä. Ja sukat kävin palauttamassa.
Myyntilukuni ovat niinkin hurjat, että.
Viisi pakettia joista kaikki osti äitini.

Sitten tulin kotiin.

Enään on keskiviikko ja torstai.
  Sitten on iloiset synttärini jotka vielä iloisemmin kestävät sunnuntaihin.

Jotakin oletuksia siitä, mitä saan;  Eeppisen sitruunan, viisi hakaneulaa, Copic-tusseja, Promarker-tusseja, piirrustuslehtiön, suklaata.  Ja mummolasta rahaa. Mutta sitten on vielä ne kaksi mysteeripakettia kummitädiltä. Niistä ei ole mitään tietoa.

Mutta. Aspiriinihuuruista yötä.

En minä mitään lääkkeitä ottanut

Sunnuntain kiireet

Voin uskotella että niitä oli muuallakin kuin päässäni

Tosin-typerä-sieni-retki-vei-aikaani

Onneksi tosin nämä vieraat häipyivät jo aamulla.
  Ja heidän takiaan tämä huone haisee hajuvedelle.

Alkaa tosiaan tulla paineita niistä synttäreistä.
Virallinen päivä on sunnuntaina. Mutta yksi kaveri ei pääse silloin.
Toinen kaveri taas ei pääse kuin perjantaina.
No, jos ei muuta niin ainakin yksi tulee trollisti koko viikonlopuksi.
Mutta siitä yhdestä en ole saanut vielä vastausta.
Yhdelle tuntuu sopivan kaikki.

Lisäksi stressaan siitä, että en keksi ohjelmaa.
  Syömisistä
     Ja lahjoista

Ensi viikolla on terveystiedon ja biologian koe.
Pitäisi lukea dekkari ja tehdä lukupäiväkirja äikkään.

Seuraavalla viikolla matiikan koe ja hallituksen kokous.

   Tässä välissä pitäisi keretä siivota ja kuunnella Dingoa.
Pitäisi opiskella ja hillua netissä ja liikkua ja syödä terveellisesti ja harjata hampaat.
   Ja ruinata netti kännykkään.

Ja käydä sienessä ja olla kiltti lapsi ja lukea mangaa.
     Ja olla rohkea ja kokeilla uutta ja pukeutua vaatteisiin.

Pitäisi piirtää ja ottaa valokuvia ja olla yhteydessä ihmisiin
Ja pelata xboxilla ja olla hyvä ihminen ja kirjoittaa liirumlaarumiin ja ties mitä...

Puoliakaan en tule tekemään.

Koululauantaipäivä

Sataa sataa ropisee

Joo, aamulla oli niin kummallinen olo. Vieraita, lauantai, koulu.

Koulussa oli kaksi ekaa tuntia normaalisti, historiaa ja matiikkaa... Sitten luokanvalvojan tunti jolla ei tehty mitään järkevää. Kahden kaverini äidit olivat mukana, mutta se ei luokkamme mölyapinoita näyttänyt häiritsevän.

Viimeisellä tunnilla olisi pitänyt olla rauhankävely. Mutta satoi. Joten oli toinen tunti luokanvalvojan seurassa.

Käytettyjen tavaroiden kauppias myy kaikkea vanhaa mutta ei mitään uutta.

Ärsyttävää.
    Oli tosiaan ikävää tämä lauantaikoulu.

Mutta toisaalta oli kunnon lääkekkin. Tämä ihminen se sitten onnistuu läsnäolollaan karkottamaan pahan olon.
     Jeah.

Kun pyöräilin kotiin. Tunsin että kypäräni olisi kiinni laukussani. Ajattelin että onpa kumma tunne. Kypärähän on minulla päässä. tai niinhän minä kuvittelin. Sitten ajattelin tarkemmin ja huomasin että olin unohtanut laittaa sen päähäni. Like a Pro.

Yhyy, aivan liian vähän aikaa~

Pitäisi tehdä jotakin

Mutta kun ei ole aikaa

Tosin kyllä minulla on aikaa tämän kirjoittamiseen.

Pitäisi siivota, tänään tulee kirottuja vieraita. Asiaa ei auta se, että huomenna on koulua. Röyhkeää laittaa koulua lauantaille. Etenkin nyt. 

On todella häiritsevää nähdä viikkoa etuajassa synttärilahjansa- paketissa.

Ja vielä häiritsevämpää nähdä joululahjansa paketissa nyt.

Ja ikävää, kokeet alkavat kaatua päälle. En ole tapani mukaan lukenut lainkaan.

Nyt pitää mennä~

Rippikoulukin oli olemassa

Ja muistuttelu alkaa jo nyt

Tänään oli siitä infoa ja eilen saapuikin jo sellainen infolätty postissa.
  Ja alkaa jo olla selvä, se minne haluan. Kesän alussa olisi nimittäin oikein kätevää käydä leiri ja konfirmaatio pois alta heti kesäkuussa.
  Ja tietenkin myös siksi, että kesän con on heinäkuussa. Ihanaa että animecon juurtuu Kuopioon <3
Ihme hiippareita ne siellä seurakunnassa. Lahjovat pullilla.

Koulussa oli muutenkin aika mielenkiintoista. ''Kapulakysely'' päihteistä. Ja koska nämä jyräsivät normaalit oppitunnit oli minulla mukana ylimääräisiä kirjoja.
Ärsyn.

On melkoisen hidasta toimintaa tuolla Rovaniemen skoda autokorjaamolla. Ei ole todellista, että automme korjaamiseen meni kaksi kuukautta. Oikeasti...

Leivon juuri patonkeja~
Toivottavasti onnistuvat... Vähän epäilyttää.

Eilen oli muuten pitkään aikaan ensimmäinen päivä, kun en käynyt koneella lainkaan. Siistiä.

Karvarousku

Tämä kertoo kaiken.

Aa, jälleen on päivä osaksi takanapäin. Ja tuota. Tänään oli suunnistusta. Eli mustikoiden ja puolukoiden syömistä ja metsään eksymistä, ah.

Sitten koulun jälkeen menin kaverin luo tekemään esitelmää karvarouskusta. Aivan. Jännittävä aihehan se.
No tietenkin eksyimme aiheesta youtubeen. Koska karvarousku ei ole erityisen mielenkiintoinen.
Hmm, ilmeisesti kuitenkin tarpeeksi mielenkiintoinen siihen että piirtämäni kuva siitä oli muillekkin kertomiset aiheinen... <Tuli vähän sekavanpuoleinen lause.

Hipsin sitten kotiin etten joutuisi olemaan liian sosiaalinen.
   Päivähän meni nopsasti ohi.
       Apua, aika kuluu.

Nyt sitten alkaa pelottaa ne synttärit ja ne lahjat.

Haluan niitä badgeja... Kun eilen taas yksi katsoi asiakseen tippua ;_;
Julmaa.

Tulipas lyhyt teksti. Johtunee siitä, etten vetänyt tähän mitään syvällisyyksiä.

Tyhjää

Ihmiset ovat teillä tietämättömillä

Eli tutustumassa työelämään. Mutta koulu tuntuu niin tyhjältä kun kolmasosa on kateissa.
Toisaalta, on helpompi näin.
Rennompaa. Mutta sitten taas alkaa ärsyttää.

Ja omiaan ärsyttämään on myös ruotsin sanakoe.
Vaikka se taisikin mennä hyvin.
Itse asiassa kaikki kokeet ovat menneet hyvin tähän mennessä.
Ja niitä on ollutkin... Neljä pientä.

Haha... Aina nämä opettajat olettavat että saadakseen hyviä numeroita on oltava pinko. Itse teen läksyt viimeisenä iltana kello yhdeksän jälkeen. ''Luen'' kokeisiin viimeisenä iltana eikä jaksa kiinnostaa koko homma. Mutta silti todistuksen keskiarvo oli yli 9. Eli, mikä on vialla.

Mutta yäh, kuka oikeasti haluaa olla ruotsinopettaja? Tulla vihatuksi jo pelkästään oppianeen takia? Ja kyllä muuten tänään huomasin, että vihaan opettajaani myös muista syistä.

Mm, olen tässä viimeaikoina tutustunut nettimemejen ihmeelliseen maailmaan.
Memecenter. Pirteä paikka.

Miksi tämänpäiväisistä sämpylöistä ei tullut niin kauniita? -._.- Mysteerio.

Tulitikkujen laatu

Niillä on suuriakin eroja

Olette varmaan jo lukeneet ihan tarpeeksi saariretkistäni ;n; Anteeksi.

No kyllä, taas.

Oli ensinäkin tuulinen päivä, mutta kuiva kuitenkin. Nuotion sytyttämisen ei olisi pitänyt olla ongelmallista.

Mukana oli useampikin rasia Lidlistä ostettuja tulitikkuja.

    Nämä tulitikut päättivät sitten olla surkeita. Ei niiden kuulu vain syttyä- ja sammua samantien.

    Apuna oli muuten tuohta, joten siitä ei ollut kiinni mikään. Tulitikkuja meni ihan liukuhihnalta. Eikä mitään syttymisen merkkejä.

    Onneksi, mukana oli sittenkin myös toisenlaisia tulitikkuja. Kas. Nehän toimivat. Nuotio syttyy niin kuin pitääkin.

Joo, anteeksi että kirjoitan tulitikuista. Jos ei kiinnosta, menkää pois.

Ja TAAS se viikonloppu karkaa. Julmaa. Olisi vielä paljon tekemättömiä asioita.

   Ei auta. Pitäisi tehdä jotain järkevää, mutta. Aika. Juoksee. Pois.

Mitä minäkin tällä elämällä teen

Kummallista

Enhän minä edes hermoillut

Hmm, tätä päivää olin odottanut monenkirjavin tuntein.
  Tarkemmin sitä kokousta, siis.

Alkupäivästä oli vähän hankala keskittyä
   Koska pelottavaa.

Kello yhdeltä tuli lähtö. Mikä oli sinällään ihan hyvä, koska en olisi kestänyt enään niitä sieniä.
   Oppilaskunnan hallitukseen kuuluikin yllättävän vähän porukkaa.
   Vaikka montaa en ollut aiemmin nähnytkään

Ja tuota. Se mitä siellä kokouksessa sitten tehtiin onkin salaista tietoa, enkä voi kertoa sitä.

Mutta. Itse kokouksessa en tosiaan hermoillut, olin pikemminkin turta, ja tapani mukaan hiljaa
   Nyt kaduttaa hieman se, etten ollut aktiivisempi -.-

Mmh. Sitten tämän jälkeen menin noutamaan kirottuja sukkia. Ja paketista selvisi, että Pilkkoset on laajentanut valikoimaansa. Mutta oikeesti. Kuka hullu ostaisi ovikaupustelijalta alushousut. Miksi.

Muutenkin minua itkettää se jo etukäteen, että en saa myytyä niitä.
   Joten, äiti. Osta minulle sukkia minulta. Kannattavaa.
   Yhyy, tunnun olevan pihalla luokan asioista, ja kyllä muistakin asioista.

Juuri tuossa äsken tuli katsottua televisiosta Epic movie.
   Oikeastaan se on todella tyhmä elokuva. Mutta kesti vain hiukan yli tunnin...

Väsyttää.

Jännää, jännää

Tai tarkemmin ajatellen. Ei.

Mutta ei pidä ajatella mitään normaalina. Ei saa.

Sanotaan vaikka niin, että ihmiset ovat jänniä.
        Tai sitten heidän jutuissaan ei ole järkeä.

        Ja näytin varmaan niin järkevältä kun ''lauloin'' kun kuuntelin musiikkia ja tuijotin tyhjänä eteenpäin,,, Kun Ihminen kävelee ohi.
                             
Hm. ''Eiks siinä oo yhtään lihaa''
Miksi en kuullut tätä -.-
Olisin niin halunnut.

Kotsaa. Tehdäänpä kasvispastaa ja mansikkarahkaa.
  Mutta koska meitä on kaksi. Opettaja auttaa. Ja taidan olla ainoa niin ylisuorittaja joka ei mitään apua olisi  kaivannut, siinä missä muut tekevät kaiken neljän hengen porukassa olisin mieluusti tehnyt kaiken yksin.
Ihmiset kun eivät osaa asioitaan ;n;
Taas tunnen itseni kamalaksi

Ja miksi TAAS sieniä. Tunkekoot sienet kurkkuunsa.
Hetkinen, sehän on sama kuin syöminen.

Ei tekisi mieli syödä mitään, jonka biologiaa on juuri opiskellut.

Äikässä nyt sitten kävimme siellä kirjastossa.
Ja hieno dekkari tuli lainattua... Olisi pitänyt ensin katsoa se tekovuosi.
    Lisäksi oli sitten se uusintakoe. Ja hyvin meni.

Sain suklaapatukan ._. Outoa.

Pyörii, pyörii

Elämäni pyörii eteenpäin

Ja tänään oli taas jännää
Tai ainakin hauskaa.

Fysiikantunnilla kananmunia, suolaa ja rypsiöljyä
  Taisi opettaja erehtyäoppiaineestaan.
Ja todella ... mielenkiintoinen ... tunti oli.
  Ikävä kyllä kirjan lupaamat raa'at perunat jäivät pois.

Näistä kokkailuista tulikin mieleeni eilinen.
Tein sämpylöitä. Tuli oikein kauniita.
  Ja tuota. Minulla nyt on tapana harrastaa välillä tälläisiä pikku kokeiluita.
Elikkäs olit vähän vettä, sekoitin siihen sokeria sekä vehnä- ja kaakaojauhoja.
Luomukseni koristelin vielä parilla pähkinällä sekä rusinalla.
Ristin sen Kyöstiksi.

Ikävä kyllä Kyösti oli aivan liian tiivis ja mauton.
  Nämä luovat kokkailut eivät tuota hedelmää minun osaltani.

**Takaisin nykypäivään

Ja fysiikan jälkeen oli liikuntaa, meillä oli lammenympärijuoksut.
Lampi. Sitä me juoksemme ympäri. Matkan pituus on noin 1 250 metriä. Juoksin sen kuuteen pilkku kahdeksaantoista minuuttiin.
Kertokaa mikä ilo oli kirjoittaa se noin.
  Aika oli siis samaa luokkaa kuin viime vuonna.

Tämä on ties kuinka mones päivä peräkkäin, kun kirjoitan tätä ja kuuntelen samaan aikaan Autiotaloa. Jes.

Taivas varjele- sehän on maanantai

Jälleen, jälleen viikonloppu meni

Ja jälleen tuli maanantai. Viikko alkaa taas alusta. Saman kaavan mukaan.

  Minua pelottaa.

    Mietin, mitä olisi pitänyt tehdä. Näinkö? Vai... jotain muuta, aivan muuta?
Ja toivon että joku kertoisi minulle, ei nyt ehkä mitään elämäni tarkoitusta- vaan sen mitä päässäni liikkuu.

Mmn~ Olen nyt sitten virallisesti aloittanut syntymäpäiväni pohtimisen.
Pitäisi keksiä jotain, mitä haluan lahjaksi. En oikeastaan ole kovin ahne ihminen. Sen huomaan, kun yritän pohtia.

Tietenkin raha aina kelpaa, mutta minusta olisi halpamaista pyytää sitä kavereilta.
Ja... Ehkä ei sitruunoita tällä kertaa.
Olen sitten miettinyt. Että mahdollisesti (et ylläty) haluaisin jonkun Dingon vanhoista levyistä. Tai vaikka C- kasetin. Haha... Meiilä on vieläkin semmoinen vanha romuradio, jossa ne toimivat. Joutaa pian museoon.

Tästä tulikin mieleeni, että vanha elektroniikka on oikeastaan aika mielenkiintoinen kohde. (kohde?)
Se on jostakin kumman syystä aina saman likaisen valkoisen väristä. Ja jotenkin pehmeämpää, kuin nykyään. Ja laaduttomampaa. Mutta nostalgista. Vaikka tämän elämän aikana en ole paljoa sen kanssa tekemisissä ollut.

Jaa mitäköhän vielä.

Meidän naapuriin on tässä jonkinaikaa sitten muuttanut uusia ihmisiä. Pelottavaa. No, uusia stalkattavia.

Siinä meni lauantai

Mitä jäi käteen

Arvaatte kyllä mitä tein vaikka en kertoisikaan.

  Koko päivän <3

Minut muuten lahjottiin käymään kirjastossa. Ikävää vain, että satoi aikalailla niin etten nähnyt eteeni.

Mikäs siinä, puissa on vielä lehdet. Eli ei ole kylmä.

   Niin, se ''lahjonnan'' aihe oli että sisko lataa kännykkääni vähän ... kappaleita~

   Mutta vasta kolme olen saanut alati kasvavasta listastani kännykkääni. Koska. Ileisesti laittomalla youtuben  lataus sivustolla oli ruuhkaa.

Miltei meinasi jäädä tämäkin kirjoittamatta, koska mielestäni tänään ei tapahtunut mitään.

    Tyypillinen viikonloppu minulle.

Hmm. Pitäisi alkaa hermoilla sitä, miten järjestän syntymäpäiväni.

Isäni nyt oli niin kauniisti sanottuna idiootti, meni kutsumaan joitain tyhmiä vieraita minun syntymäpäivä viikonlopukseni. Siinähän menisi pilalle koko syntymäpäivät. Järjestin ehkä pikku kohtauksen... En kumminkaan aio tehdä mitään kompromisseja. Häipykööt isän vieraat kuuseen. Minä kutsun omani.

Ja yritän miettiä sitä, mitä tekisimme. Syömisen lisäksi.

No, onhan siihen vielä aikaa. Tämän kuun loppuun.

Musiikki on elämäni

Jäin siihen koukkuun enkä pääse irti. Enkä halua.

Tosin viimeaikoina en ole edes ajatellut omaa elämääni, vain musiikkia.
Kaikki muu on jäänyt taka-alalle.
Hieman pelottavaa.

Okei, tosi pelottavaa.

Mutta-kun hysteria iski kolmisenkymmentä vuotta jäljessä. Heh heh.

*~*Tässä nyt sitten kävi niin kuin tiesin käyvän; Pääsin oppilaskuntaan.
                           Mutta nyt se sitten ylemmästä syystä ei tunnu miltään.

Muuten. Koska Mopsi (äikänope) sekoili niin ikävästi, että kymmenellä oppilaalla meni äikänkoe pieleen;
Edessä on uusinta ensi viikolla.

Jes, kahdeksan olisin muuten saanut kyseisestä kokeesta. Eli surkean.

Viikko meni tosiaan hujahtamalla ohi.
   Ja tosiaankin sammui lepattava liekki.

MUTTA TULEVAISUUS

Desucon Frostbite.
Minähän pääsen sinneeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee~
Ajattelin mennä ilman cossia (että näkisinkin eteeni)
Ja lähinnä fiilistelemään ja ottamaan kuvia ja kaikkea ihanaa <3
     Liput+Junaliput+Majoitus+Ruoat
Hinnasta voinkin vaieta.

Dee suu coon <3

Ihmepäivä

Monensävyinen.

  Pitivät kokouksensa.
    Mutta.
Nyt tuntuu siltä, että olen syyllinen.
  Olisi sittenkin pitänyt pitää turpansa kiinni.
      Vaikka olikin muutama sana sanottavana siitä, että en kuulemman osaa puhua.
 Kunhan se nyt vaan ei olisi niin vakava asia ;n;
     Muuten tunnen itseni tosiaan syylliseksi. Ja pahasti.
Koska sellainen olenkin.

       Mutta.           Toivotaan nyt että henkilö ei saa mitään pahaa raivaria.


**Jälleen musiikkia,
Jälleen Dingoa.

Vihdoin radionkuunteluni palkittiin, ruokailussa. Kuuli alun. Äänet täysille ja silmät kiinni. Kukaan ei ihmettele.
   Ja tuota, ette arvaa mitä kuuntelen nyt.
Olen aika pahasti koukussa. Kirjoittelin pulpetteihin... Vähän.
             Kokopäivänsoipäässä.

~Yhyy, pitäisi alkaa taas myydä sukkia. Mutta. En saa. Ikinä. Niitä. Myydyksi. ;n; Miksii~
   Ja sitäpaitsi olen niin idiootti että en edes hakenut niitä vielä, vaikka olisi pitänyt.

Ja meidän venäjänryhmä on täynnä idiootteja -.-''

En edes huomannut

Miten muutuin

Jotenkin.

Tuntuu taas niin oudolta.

Viimeaikoina on tullut siitä musiikista puhuttua.
   Ja kas kummaa. Eilen jäin koukkuun, pahasti.
   Yhdessä päivässä minusta tuli Dingon fani.

Hupsista.

Tänäänkin joka välissä yritin kuunnella radiota, jos sieltä nyt tulisi sen kappaleita.

Ei tullut.

Voi elämä, elämä, elämä.


Lisäksi minusta tuntuu pelottavasti siltä että.
    Sinne meni.

Tai kolmesta sanasta yksi.
    Niin käy jos pääsee lähelle
         Näin on tullut huomattua

Ja voi elämä vielä uudestaan. Tylsän kesäloman vastapainoksi.
                                             Nyt on sitten kaikkea tekemistä.
                                             Ja itse aiheutettuja ongelmia.

Mutta tosiaan. Musiikki <3

Ennen tehtiin parempaa musiikkia

Se on tosiaan tullut huomattua

Nykyään muodissa on vain surkeita rap ja pop renkutuksia joita sitten ihkutetaan.

Hyi.

Tässä taustalla juuri soi Dingon Autiotalo.
Ja se on oikeasti hyvä.

Niin kuin useat vanhat kappaleet.
   Thunderstruck, Eye of the Tiger, Final Countdowd, I Was Made for Loving You...

Mutta hieman harvinaista että suomalainen musiikki on ollut myös hyvää.
[Uudestaan~] Koska onhan sielläkin joukossa ollut täydellisiä floppeja. Kuten kaikki euroviisuissa ja syksyn sävelissä.
              Ja nykyään suomalainen musiikki taas...
 No, olette taineet kuullakkin näistä ''tulevaisuuden tähdistä''

Joskus tosiaan toivon, että olisin syntynyt pari vuosikymmentä aiemmin.

*Tänään*

Ei, ei vieläkään. Voi elämä. Milloin ne oikein pitävät sen lopullisen tuomiokokouksensa...?

* Kävin sitten kirjastossa nykimässä jotain hyllystä. Itse asiassa ei tee mieli lukea, mutta pitää, koska haluan saada hyvän numeron äikästä...
Mukaan tarttui siis kaksi Remeksen kirjaa, koska haluan lomaa imelistä rakkaustarinoista.
             Ja voi elämä taas. Pianhan tulee elokuviin Twilightin viimeinen osa. ~Masokistista itsekidutusta.
                                                                                                                 ~Mutta ainakin saa dissata.

Mitä musta jäljelle jää~

Yhtäkkisesti kaikki kappaleet ovat alkaneet kuullostaa ironisilta korviini

Kuten tuon otsikon pätkän kappale.
Ja monet muut.
Joita ei vaan kestä kuunnella.
Niiden sanoma on aina sama.

Siksi instrumentaalit ovat tosiaan alkaneet kasvattaa suosiota soittolistoissani.

Ja tietyt, ihanat joissa ei sanota sanaakaan rakkaudesta.
 Minä lähden Pohjois-Karjalaan~

Maanantai tuli ja meni.

Mutta

Vielä on odotettava
Lopullista tuomiota

Vaikka se taitaa olla jo aika selvää.
Ja jo kuulee monenlaista mielenkiintoista tarinaa...
                                                                 Sisäpiiristä.
Tulee EriTtäIn hauskaa

Mutta
 .
 .
.
Anteeksi- ajatuskatko

Tosi pirteät sanat.
''Juon kaljaa auringonnousuun''
.
.
.
Joo, että näin.
Dam di di dam

Apua, sunnuntai

Aamulla alkaa olla jo lopun tuntua

Viimeinen jakso muumeista. Yksi loppu.

Viikonloppu. Toinen loppu.

Sieniretki. Loppu sekin on tavallaan.

Mutta kaikista eniten tietenkin vaikuttaa se, että huomenna. On koulua. Ja minä. Jatkan siitä mihin jäinkin, vailla minkäänlaista kykyä rentoutua. Tälläkin hetkellä tuntuu siltä että sisäelimet järjestyvät uudelleen, koska niin käy kun jännittää.
                                Mutta, tänään siis sieneen lähdin. Mutta
En ilmaiseksi- ehen. Nimittäin. Netistä löytyi vallan mainio paita, jonka haluan itselleni. Siinä on veritahroja ja teksti ''Don't worry. It's not my blood.'' Ihana. Maksaakin vaan viisitoista euroa. Lähtöpalkka oli viisi euroa, ja sienikiloa kohden sai aina vitosen.

Mutta kirottuja sieniä ei ollut kuin muutama hassu. Tai, ei niissä ollut mitään hassua. Ärsyttäviä ne ovat.
Eipä mikään ikinä voikkaan onnistua täysin.

Mutta tänään olisi vielä kaikenlaista kivaa tekemistä.

Hermoilua enimmäkseen. Ja läksyt teen varmaan siinä yhdeksän aikoihin, minulla kun on niin ihana paha tapa jättää ne aina viime tinkaan.

Ja taas. Ajattelin. Ja taas. Masentaa.

Yhyy, mutta.
Tänne yläkertaan leijailee herkullinen tuoksu <3

Viikonlopuksi sitä kutsutaan

Ja sitähän se onkin

Mutta
Viikonloppuna on aikaa

Tässä tilassa aika eli aika ajatella ei tee hyvää mielenterveydelleni

Koska ajattelen

Vaikka en haluaisikaan ajatella sitä

Ajatukseni vainoavat minua

Ja mietin miten tulevien päivien asia tulevat olemaan

Ja kuten minulla on tapana-
      Murehdin kaiken etukäteen

Ja uskon
      Että ihmiset vihaavat minua

Eli

Angstausta ja perättömien pelkojen kanssa painimista

Niistä se viikonloppu koostuu