sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Maailma on vihdoin valmis

Karttalaukun tarina lähtee keväästä 2014, jolloin entinen laukkuni alkoi jo olla siinä määrin kulunut, että oli aika hommata uusi. Kaupan laukuista mikään ei tuntunut oikein iskevän. Päädyin ostamaan hyvin yksinkertaisen, mustan laukkun. Ihan sellaisenaan se olisi ollut tylsä, joten päätin kirjoa siihen jotain. Melkein heti tuli mieleeni maailmankartta.

Kotiin päästyäni tulostin kuvan maailmankartasta, otin valkoista lankaa ja aloitin Australian lähellä olevista saarista. Laukun ensimmäisinä päivinä etenemistä tapahtui lähes joka päivä, hieman kerrallaan. Kun mannerta alkoi kertymään enemmän, omat virheensä alkoi huomata, kun mittasuhteet ja muodot eivät osuneetkaan yksiin. Jouduin purkamaan koko Euraasian yläosan, kun siitä tuli suhteettoman pitkä. Afrikan tein kerran uudestaan ja Aasia on täynnä mustaksi tussilla väritettyjä harha-askelia. Kartan kirjominen jäi vähitellen muiden asioiden jalkoihin.

Vuoden 2014 loppuun mennessä valmiina olivat Australia, Aasia, Afrikka ja Etelä-Eurooppa. Sellaiseksi kartta jämähti noin vuoden ajaksi, kunnes otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja asetin tavoitteeksi, että kartta valmistuu hiihtolomalla. Tänään on viimeinen hiihtolomapäivä, ja kartta on ollut valmiina jo parin päivän ajan. Onnistuinpas siis.

Aloitin kartan loppuunsaattamisen Pohjois-Euroopasta.

Eräs iso ongelma kartan oikeudellisuudessa on se, että en ole aina käyttänyt samaa karttaa. Karttaprojektiothan ovat todella erilaisia, koska pyöreästä pallosta on mahdotonta saada täydellistä littanaa kuvaa. Tällä viikolla käytin kotoa löytämäni karttakirjan karttaa, jossa on järkevä projektio, eli se ei vääristä napa-alueiden kokoa tuhottomasti. Oma karttani on aivan omanlaisensa väännelmä, jota maantieteilijät kauhistelisivat, mutta joka maallikon silmin näyttää ihan hyvältä.

Olin kerrankin edes vähän järkevä ja oikeasti merkkasin Amerikkojen paikat ennen kuin aloin kirjomaan.
Kartta on nyt virallisesti valmis, vaikkakin siihen olisi voinut lisätä Etelämantereen ja Pohjois-Amerikan loppuosan (Kiinni Venäjään). Voi toki olla, että kartta muuttuu joskus näiltä osin vielä valmiimmaksi, mutta tältä erää olen tyytyväinen. Joku voisi kysyä, että eikö vailinnainen Amerikka haittaa, mutta eipä tuo oikeastaan. Maailma on jo riittävän jenkkikeskeinen, mikäs siinä jos nyt yhden suomalaisen kartassa vähän jäävät tappiolle. Heh heh.

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Winter Nekocon 5-6.3.2016

Käytin Winternekossa samaa cossia kuin syksyllä Traconissa, eli Sengoku Basaran Sanada Yukimuraa. Yukimurassa riitti paranneltavaa. Traconin jälkeen muunmuassa kavensin otsapantaa, leikkasin peruukkia paremmaksi ja hommasin siihen kunnon liimat, muotoilin 'rintapanssaria' ja opettelin bindaamaan paremmin, korjasin hanskoja, koversin jalkasuojiin urat ja ompelin niihin hakaset, etteivät ne kuoriutuisi enää jaloista, maalasin keihäiden kärjet ja koristeosat uudelleen ja annoin äitin korjata sukille eräästä pienestä sandaalikatastrofista aiheutuneet vahingot.
Haluan vielä joskus päästä käyttämään Yukimuraa uudestaan, koska tykkään tästä cossista vietävästi, vaikkei se ihan kaikista mukavin olekaan päällä.
Älysin lisätä jalkasuojiin hakaset vasta lauantai-iltana, joten ihan hyvä että cossikisa oli sunnuntaina eikä lauantaina.
Kuopion musiikkikeskuksella järjestetyssä Winternekossa oli ainakin Savon Sanomien mukaan noin 750 kävijää. Kontrasti kesäisiin noin 3000 kävijän Animeconeihiin oli siis suuri. Tilaa oli kaikkialla, mikä oli kyllä sinällään ihan kiva, koska aina mahtui istumaan johonkin, mutta tietenkin kävijämäärä on se, mikä luo sitä conitunnelmaa.

Lauantaina kävimme avajaisissa ja jäimme katsomaan niiden jälkeen samassa salissa ollutta Muuminavausta. Keskustelussa oli ihan kivoja juttuja, mutta paneelin kesto oli (liian) pitkä, ja poistuimmekin kesken kaiken. Panelistien muumi-cossit olivat hauska veto.

Lauantaina kävimme myös esityskisassa. Esitykset olivat mukavaa katsottavaa ja etenkin Mirai Nikki-esityksessä ihmeelliset olivat pois päältä vedettävissä olevat päällysvaatteet, liian siistiä. Photoshoot-kisakuvat olin jo katonut aiemmin netistä, mutta ne oli nyt kiva nähdä suurempana. Suosikkikuvani ei palkintoa pokannut, mutta olivat voittajatkin hienoja. Hall Cosplay- näytös oli kiva lisä kisojen kylkeen.

Lauantaina kävimme myös kummitustalossa. Konsepti oli ihanan uniikki. Pimeä huone täynnä epämääräisiä juttuja ja ihmisiä oli jännittävä, vielä siistimpää olisi jos huoneen koko olisi suurempi. Kummitustalossa käynti oli virkistävää.

Masamune ja Yukimurahan ovatkin näin iloisia kaveruksia oikeasti. Joo.
Caesar oli Caesar kuten Traconissa ja Yukiconissakin.
Osallistuin siis tosiaan cosplayn pukukilpailuun aloittelijoiden sarjassa. Periaatteessa se ei ollut ensimmäinen kisa, koska kävinhän lavalla pyörähtämässä myös viime joulukuun Chibiconissa, mutta Chibin kisa oli enemminkin leikkikisa. Chibissä tiesin jo valmiiksi, etten voita mitään ja tuomaroitavana oleminen hävettikin vähän. Tällä kertaa tiesin, että pukuni oli hyvä, joten varsinainen tuomarointiosuus ei edes hirveästi jännittänyt. Tuomaroinnin jälkeen olin vapaa lähtemään, koska kuvaukset olivat vasta lavaosuuden jälkeen.

Halusin löytää ihmiseni ja yritinkin soittaa molemmille. Ketaleet eivät vastanneet puhelimiinsa, mutta kuullessani yläkerran karaokehuoneelta JoJo's Bizzare Adventuren openingin päätin käydä katsastamassa paikan ja siellähän nämä kaksi sitä hoilasivat. Kävimme sitten Masamunen kanssa laulamassa Sengoku Basaran openingin ja randomisti listalta löytyneen Busou Renkinin openingin.

Jos tuomarointi ei pahemmin jänskättänyt, niin samaa ei voi kyllä sanoa lavaosuudesta. Menin lavalle kolmantena, ja siinä jonossa seistessä sydän hakkasi ja päässä kuului sisäistä kiljuntaa. Lavalla seistessä ei onneksi erottanut yleisön katseita, pelkästään tummia hahmoja ja joitain kameroiden valoja. Yhteiskuva ei sitten jännittänyt ollenkaan, koska duh, siellä oli paljon muitakin lavalla. Seurasi tanssiesitys joka tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan, mutta ehkä se johtui siitä että odotin hiukan kärsimättömänä kisan tuloksia.

Aloittelijoissa oli vain neljä osallistujaa, joten ymmärrettävästi toista ja kolmatta palkintoa ei jaettu, pelkästään ensimmäinen. Ensimmäinen julkistettu palkinnonsaaja oli siis aloittelijoiden voittaja. Se olin minä. En voi sanoa, että en olisi ikinä uskonut tai muuta vastaavaa, mutta olin tietenkin erittäin iloinen, ja olen yhä. On aina mukavaa saada tunnustusta tekemästään työstä. Viimeksi kun voitin jotain omilla kyvyillä saavutettua, voitto tuli iltapäiväkerhon piirrustuskilpailusta 2-luokalla.
En ole kyllä tässä enää edustavimmillani mutta njaah, siinä on todiste voitosta.
Kisan ja kuvien jälkeen menimme perinteiselle conipurilaiselle Heseen ja otimme ulkona vielä kuvia sekä kävimme päättäjäisissä.
Mitäs me rappionuoret outoine harrastuksinemme, älylaitteinemme ja energiajuominemme.
Suuri kiitos kuvanpyytelijöille ja kehujille <3
Coni oli rauhallinen, mutta ei pienemmästä kävijämäärästään huolimattakaan niin masentava kuin viime Chibi, koska kunnon conipaikka on aina kuollutta kauppakeskusta parempi. Mikäli ensi vuonnakin on Winterneko, niin toivottavasti se älytään sijoittaa vähän kauemmas Yukiconista, koska ajallinen läheisyys varmasti söi pois osan potentiaalisista kävijöistä.

P.S. Kana kana kana kana kana kana kana pikkupulla

Aiemmat conitarinat:
Yukicon 2016
Chibicon 2015 (Kuopio)
Tracon 2015
Animecon 2015
Yukicon 2015
Chibicon 2014
Tracon 2014
Animecon 2014
Animecon 2013
Desucon Frostbite 2013

Näiden lisäksi takana on vuoden 2012 Animecon ja vuoden 2011 kaksi Chibiconia.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Yukicon 27-28.2.2016

Yukicon 3.0 on nyt ohi. Pyörin paikalla molempina päivinä samoin kuin viime Yukissa, Fairy Tailin celestial-asuisena Natsuna. Seurana olivat JoJo no Kimyou na Boukenista Caesar Zeppeli ja Jonathan Joestar lapsiversiona. (teen kesän Animeconiin Dio-cossin joten sittenpi on paricossi, whii~)

Helsinkiin saavuin jo perjantaina kymmenen aikoihin, seurani hieman aiemmin. Perjantai kului japanilaisessa ravintolassa, elokuvateatterissa The Revenantia katsoessa ja helsinkiläisten kaahareiden käytöstä kauhistellessa. Illemmalla siirtyminen minun ja Jonathanin mummolaan majoitukseen kävi "kätevästi" jyrkän ja lumisen metsäpalasen kautta kulkiessa.

Koska tämä on ainut pose jonka osaan, eiku...
Lyhensin peruukkia viime vuodesta ja ihmettelen tässä vain, miksen älynnyt leikata sitä alunperinkin sopivaan mittaan.
Caesarkin oli paranneltu versio viime vuoden Traconista tuliterällä peruukillaan, huivillaan ja bandanallaan.

Lauantaina kävimme "Kaikki hyvät sarjat käyty läpi?"-luennolla ja AMV-kisassa. Luento onnistui olemaan ihan viihdyttävä, mutta rauhallisen tahdin ja melko vähäisien yöunien vuoksi silmät yrittivät välillä painua kiinni. Harmi oli myös se, että oma aivokapasiteettini ei kykene muistamaan enää kuin yhden esitellyn sarjan nimen. Lopussa olisi ollut hyvä kerrata sarjojen nimet, jotta niitä olisi helpompi etsiä myöhemmin.

AMV-kisassa oli harvinaisen paljon GMV:itä, enkä voi sanoa, että pidin siitä. Minun on hieman hankalaa käsittää, miksi AMV-kisassa (Anime music video) kisaa pelivideo, jossa ei edes ole varsinaista musiikkia, vaan vain ah, niin syvällistä puhetta. Huumorivideoista moni nosti hymyn huulille, mutta parhaiten minua nauratti Sheikkaa poika sheikkaa- video. Do you know your anime- video oli myös hyvin kekseliäs.

Lauantaina ostimme vihreätee- ja mansikkapockyjä joita oli mukavaa nakerrella. Tuli vähän vanhat ajat (2011) mieleen. Ramune jäi tällä kertaa ostamatta, vaikkakin hienoa sinistä olisi ollut tarjolla.

Jonathan löysi itsensä peilistä. Ainoa meistä, joka väsäsi kokonaan uuden cossin.
Pahoinvointia paikallisjunassa, joita oli kyllä oikeasti ihan miellyttävää käyttää. Liikkuivatkin niin mahdottoman pehmeästi.
Sunnuntaina ohjelmassa olivat cosplay-kisat. Hall cosplay-kisassa oli ihanan paljon osaanottajia ja tasokkailta näyttivätkin. Hahmoista en tainnut muita tietää kuin pääpalkinnon pokanneen Madokan, mutta eipä sillä väliä.

NCC-karsinta olikin sitten vähän jännempi juttu. Kaksi osallistujaa on aivan järjettömän naurettavaa. Kuuleman mukaan osallistujat jättivät leikin kesken, kun cosplay-vastaava ei vastannut viesteihin. Tässähän jää melkein sanattomaksi. Kiinnostaisi tietää, mikä mahtoi olla syynä vastaavan mykkyyteen.

Lauantaina jäivät kuvat ottamatta, joten cosplay-kisan lisäksi aika kului kuvien ottoon, yleiseen hengailuun ja kirpparilla, taidekujalla ja myyntipöydillä kiertelyyn.

(Nämä pikku-JoJoiset ovat liian suloisia :333 En kestä.)










Hyppimisestä ei saanut mitään valtavan hienoja kuvia, mutta ainakin reidet ovat vielä näin kolmen päivän jälkeen vähän kipeät, joten kai jotain saavutin hmm.

Tää nyt vaan oli pakko.
Kiitokset kaikille päivää piristäneille kuvanpyytelijöille.

Coni oli kokonaisuutena miellyttävä, ja messukeskuksen tilat tuntuivat sopivilta. Seuraavaan coniin ei ole liian pitkä aika, koska Winter Nekocon on heti seuraava viikonloppuna eli 5-6.3.2016. Paniikki alkaa kasvaa, koska minut tullaan näkemään lavalla, apua.

P.S. Terveiset sille yli-innokkaalle fanille sunnuntailta, jos tätä sattuu jostain syystä lukemaan.

Aiemmat conitarinat:
Chibicon 2015 (Kuopio)
Tracon 2015
Animecon 2015
Yukicon 2015
Chibicon 2014
Tracon 2014
Animecon 2014
Animecon 2013
Desucon Frostbite 2013

Näiden lisäksi takana on vuoden 2012 Animecon ja vuoden 2011 kaksi Chibiconia.