sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Desucon Frostbite 24.-26.1.2020

Frosti sai kunnian olla vuosikymmenen eka conini. Kuten tavallista, matkasin Lahteen perjantaina junalla. Olimme siskon kanssa perillä varsin ajoissa ja hotellilla päivän cosseihin laittautuminen sai alkaa. Kävimme vielä ennen conipaikalle lähtöä syömässä myöhemmin saapuneen kaverin kanssa, joten emme viitsineet heti laittaa peruukkeja päähän ja ilman niitä cossimeikit ja -vaatteet olivatkin varsin upeat. Tyylin olisi vielä kruunannut peruukkisukka päässä mutta valitettavasti se jäi nyt tapahtumatta.

Lopulta pääsimme Sibbetalolle. Koska cosseistamme eli JJBA:n pikku-Diosta ja Jonathanista on jo paljon hyviä kuvia, emme pitäneet mitään varsinaista photoshoottia, mutta tietenkin jokunen kuva räpsäistiin. Vaikka emme olleet paikalla kauaa, tuli muutama pyytämään kuvaa ja pääsimme muunmuassa osaksi hienoa perhepotrettia, jossa oli myös Giorno ja vanhempi Jonathan. Oli kivaa ja kannatti vaivautua perjantaicossaamaan.

Tässä kuvassa on kaunis energia,
Onnellinen vauvaperhe

Nämä pienokaiset ovat rakkaimmat cossimme, joten jo pelkästä niiden päälle vetämisestä tulee hyvä mieli, mutta nyt pidemmän tauon jälkeen huomasin, että uusi kauluspaita olisi nasta juttu, sillä kitsastelin aikoinaan kankaan kanssa ja paita on vähän liian lyhyt niin helmastaan kuin hihoistaankin.


Kyaa~
Palasimme kaupan kautta hotellille valmistautumaan seuraavaan päivään. Kaveri teki inventaariota taidekujapäiväänsä varten, itse kihartelin peruukkiani hieman lisää. Minulla ei muuta tekemistä seuraavan päivän cossia varten ei ollut, joten autoin sitten siskoa oman peruukkinsa kanssa, tämä kun oli hieman epätoivoinen sen suhteen. (Älkää leikatko peruukkeja aamuyöllä)

Aamulla kaveri lähti aikaisin laittamaan taidekujapöytäänsä kuntoon ja me jäimme laittautumaan. Lauantain cossit olivat Neon Genesis Evangelionista, minulla Misato ja siskolla Ritsuko. Teeman vuoksi satunnaistoistolla laittautumisen taustalla soinut Scorpionsin Send Me an Angel herätti meissä hilpeyttä. Ulkona tunnelmat olivat ankeammat, sillä tuuli oli varsin voimakas. Sen ansiosta oli siis myös ihastuttavan kylmä ja peruukkien aggressiivinen tuulessa lepattaminen rasautteli hermojamme.

Piilarit päässä
Conipaikalla kävimme ensiksi vilkaisemassa kaveria taidekujalla, mutta jo tässä vaiheessa ruuhkaa oli kertynyt, joten emme käyneet lähempänä tukkimassa paikkoja. Sen sijaan kiertelimme conipaikkaa. Ei tarvinnut kovin kauaa olla paikalla, että conin hitticossi oli selvillä. Melkein minne vain katsoi, oli jossain Kimetsu no Yaiban Tanjirou. Lopetin laskemisen viiden eri Tanjiroun kohdalla, mutta olisipa kyllä ollut hauskaa nähdä kaikki yhteiskuvassa.

Myyntipöytäsalissa käytiin suurin piirtein ainoalla pöydällä, joka meitä siellä kiinnostaa eli Worblakaupan tarjontaa katsastamassa. Sisko osti valkoisen putkilon ja lisäksi kokeiluun lähtivät crystal art -rakeet, joista voisi koettaa erinäisiä jalokiviä väsätä.

Jossain välissä päätimme käydä katselemassa taidekujan tarjontaa. Päädyissä pystyi vielä ihan mukavasti kävelemään, mutta kujan keskiosa oli niin tukossa että emme edes yrittäneet sen läpi vaan kiersimme alakautta katsomaan toista päätyä ja katsastimme keskiosan vasta myöhemmin päivällä. Tällä kertaa kujalta ei tarttunut mukaan mitään.

Nälän kasvaessa oli pakko uskaltautua ulos tuulihelvettiin. S-Market Ankkuri oli varmasti korttelin verran kauempana Sibbetalosta kuin kesällä, voisin vaikka vannoa. Kiikutimme evästä myös taidekujalle ja pöperömme puperrettuamme päätimme että kai se oli pakko mennä taas sinne ulos ottamaan vähän kuvia. Pysyttelimme Sibben etupuolella, jossa tuuli ei ollut ihan niin paha ja josta pääsi nopeammin luikkimaan turvaan sisälle.


Täytyy sanoa että olen todella tyytyväinen tähän takkiin.
Ritsukon labratakki on ollut autenttisesti käytössä kemian labrassa jo vuosia

Etukäteen meillä ei ollut suuria odotuksia siitä, saavatko cossimme osakseen huomiota, joten se, miten paljon ne ihmisiä kiinnostivatkaan, tuli yllätyksenä. Moni kysyi kuvaa ja kävimme myös pari pitempää keskustelua muun muassa erään irlantilaismiehen kanssa, jonka opetimme sanomaan suomeksi kiitos.

Jo ennen conia mietittiin että ois kiva käydä laulamassa karaokessa Cruel Angel's Thesis. Meillä olisi ollut siihen aikaakin ennen cossikisojen alkua, mutta karaokehuoneen lähellä oli siihen aikaan jotenkin erittäin tukahduttava ja hapeton ilma. Jonoakin oli eikä odotus olisi haitannut muuten mutta siellä ei vain olisi kestänyt olla niin pitkään, laulut jäivät siis välistä tällä kertaa.

Ajattelimme ensin, ettei sisätiloissa olisi mitään hyvää paikkaa kuvaamiselle, mutta sitten äkkäsimmekin sen klassisen valaistun portaikon. Valotus oli vähän haastava mutta siitä huolimatta tuli kivaa tunnelmaa kuviin.




We very pretty, lol
Olin ollut aamulla nopea cossikisojen paikkalippujen kanssa ja saimme paikat permannon etuosasta. Näkyvyys oli siis sen puolesta hyvä, mutta jotenkin juuri koko näkökentän täyttävä pimeyden keskellä kirkkaasti valaistu lava ärsytti silmiäni, mikä johtui varmasti osin siitä, että piilarit olivat olleet silmissäni jo jonkin aikaa ja ne ovat kertakäyttölinsseiksi paksut ja siten hieman epämukavat. Esityksien katsomista häiritsi siis se, kun teki mieli pitää silmiä jatkuvasti kiinni.

Suosikkiesitykseni ECG-karsinnoista oli Liisa ihmemaassa -pariesitys koska siinä oli hienosti liikettä, tarinaa ja luovia ratkaisuja. Se myös vei sarjansa voiton. "Hall cosplay"-kisa tarjoili myös kivannäköisiä asuja mutta jos konsepti halutaan järjestää jatkossakin samalla tavalla (kuka vaan voi mennä ilmoittautumaan kisaan jos on ajoissa paikalla) niin voitaisiinko sen nimi edes muuttaa joksikin muuksi, hall cosplay kun on kuitenkin konseptina täysin erilainen (osallistujat etsitään, eivät ilmottaudu itse). Pliis? Parasta kyllä mielestäni näin cossaajana, joka haluaisi kisata, olisi etukäteisilmoittautuminen ja sitten peruutuksien sattuessa varasijojen tai täydennyshaun käyttö.

Kisan väliaikashow oli JoJon vitosparttiaiheinen ja yhdisteli videota ja lavaesiintymistä. Kokonaisuus oli toimiva ja hiottu, tykkäsin. Aika jännää on kyllä se, miten tunnetuksi sarjaksi JoJo onkaan kasvanut Suomessa muutamassa vuodessa. Katsoin itse ensi kertaa vuonna 2015 siihen mennessä ilmestyneet animet eikä siihen aikaan kyllä olisi vastaavanlainen esitys ollut varmastikaan yhtä suosittu.

Kisan aikana taidekuja oli pistetty kiinni ja saimme kaverimme nappaamaan meistä muutaman yhteiskuvan ennen kuin lähdettiin kohti hotellia.



"Siis arvaa mitä Shinji ja Asuka teki tällä kertaa"

Cosplayta kannattaa oikeasti harrastaa jo vain sen euforian vuoksi, minkä conin lauantai-illalla cossin pois ottaminen saa aikaan. Vapautuksen jälkeen Burger King kutsui kovasti ja kävimme hakemassa purilaiset hotellilla syötäviksi koska paikan yläkerran melutasosta oli pahoja muistoja. Illalla ei onneksi ollut mitään pakkaamista suurempia velvollisuuksia hoidettavaksi. Olo oli aika raato mutta jaksoin sentään lakata kynnet seuraavaa päivää varten.

Sunnuntain cosseina oli lisää JoJoa, eli olin nelospartin Tomoko ja sisko oli Mikitaka. Tälläkään kertaa en valitettavasti saanut hoivattavaksi omaa poikaa, koska kaverin Josuke-peruukki on ilmeisesti päätynyt roskikseen. On selvästi vaarallista jättää vanhempien luo mitään minkä haluaa säilyvän... Äiteilyä pääsin kuitenkin harrastamaan siinä muodossa että hotelliin kirjautuessa merkkasin siskon ja kaverin tiedot kategoriaan "mukana majoittuvat alaikäiset lapset" joten ei kai siinä sitten vastaanväittämistä, kun näin virallisesti on todettu että huollettavia ovat.

Cossia varten ostin edelliskerran jälkeen kirpparilta ballerinojen korvaajiksi ihan oikeat kengät, mikä oli mukavaa näin talvisäässä. Lisäksi vaihdoin vyön, kun torstai-illalla pakatessa tajusin että minähän itse asiassa omistan eurolla hankitun kirpparivyön, jonka solki on oikeamman muotoinen, ja saman tien sitten sprayasin sen kultaiseksi.

Kerkesimme conipaikalle juuri parahiksi niin että AMV-kisa oli pian alkamassa. Kisa oli kaikenkaikkiaan nautittava. Erityisesti mieleen jäi suomenkielinen FMA-video, jossa sanat sopivat uskomattoman hyvin sekä huumorivideot, joita oli ilahduttavan paljon. Tunnistin Death Note- AMV:n Pimpparauta-kappaleen heti ensitahdeista, koska sitä tuli kuunneltua joskus vuonna 2013 hieman liikaa, haha. Teemapalkinnon aihe eli 80-luvun musiikki oli erittäin kiva, mutta omaan makuuni kisaan olisi voinut mahtua vielä lisääkin kasarimusaa.

Tuuli oli tyyntynyt hieman edellispäivästä, joten ulos shoottaamaan meneminen ei ollut yhtä tuskaisa ajatus kuin silloin. Kuvaustuokio sujui iloisissa tunnelmissa.



Tuuli ja pitkät, suorat peruukit ovat aina yhtä hyvä yhdistelmä, ja Mikitakan kuontaloa saikin sukia joka välissä
Lämmittelyä



Klassinen Desun laivatausta houkutti, joten siirryimme sataman puolelle.





Huurteiset tolpat eivät houkutelleet istumaan mutta pakko niitä on aina johonkin käyttää
yo
Vapahtaja on saapunut
Lahden melussa menee itse kultakin välillä järki, etenkin jos sattuu olemaan yli-inhimmillinen olio
Päivän kuuma peruna oli taidekujajärjestely, jota oltiin muutettu edellispäivästä niin, että vapaan kiertämisen sijaan kuja piti käydä läpi yksisuuntaisen jonon kanssa. Jono täytti tehokkaasti koko sisäänmenoportaat ja näky sai miettimään uudelleen oman taidekujavierailumotivaationsa tason. Kaverimme päätti lähteä jonottamaan mutta minä ja sisko jätimme välistä. Edellispäivänä ruuhka oli tosiaan ollut sellainen, että siihen olisi toivonut jotain rotia, mutta tämä ratkaisukaan ei mikään täydellinen ollut ja kesti hyvän tovin saada kuja kierrettyä läpi. Ylipäätään olisi hyvä löytää taidekujalle toimivammat tilat, mutta Sibbetalon tälle asettamat rajoitukset ovat ymmärrettäviä.

Kaverin madellessa kujalla käytimme ajan hyödyksi ja haimme kaikille eväät kaupasta. Onnistuimme saamaan paikat pöydästä ja siihen sitten jämähdimmekin aika pitkäksi aikaa.

Päivän lähestyessä loppuaan suuntasimme pukuhuoneeseen vaihtamaan siviileihin. En kyllä pysty käsittämään, miten kukaan jaksaa lähteä cossi päällä kotimatkalle, etenkin jos se on yli tunnin mittainen. Kolme vuotta sitten frostissa tein juuri tämän, peruukkeineen ja piilolinsseineen, enkä vieläkään ymmärrä miksi.

Lähdimme katsomaan päättäjäisiä, jotka olivatkin alkaneet hieman etuajassa, mutta emme varmaan paljoa menettäneet. Huumori oli taas laadukasta ja kunniavieras, jonka olemassaolon muistimme tyyliin vasta sunnuntaina, oli herttainen. Käsiteltävä aihe päättäjäisissä oli myös Sibbetalon remontti ja on tosiaan kyllä kiinnostavaa nähdä, miten ison salin puute tullaan ratkaisemaan ja miten se vaikuttaa kaikkeen muuhun conissa.

Päättäjäisten jälkeen lähdimme kiireettömästi valumaan asemaa päin. Coni oli kiva ja hyvä mieli jäi.
Kiitos conista ja juttuseurasta <3
Seuraava coni on todennäköisesti Desucon, mutta sen suhteen on vielä pari muuttujaa. Mikäli mikään ei tule tielle olisi tiedossa ainakin Majima Yakuzasta.