 | ||
| Koska valokuvien ottaminen on liian mainstreamia. |
Lauantaina aloin noita ommella. Eivät ne ole vielä kokonaan valmiit, mutta erittän hyvällä mallilla. Olen tyytyväinen, ainakin tähän asti.
Tämä päivä sitten ei mennyt mihinkään huomiseen ruotsinkokeeseen lukiessa, vaan töitä tehdessä. Papereita kopioidaan. Papereita siirrellään eri paikkoihin. Papereita rei'itetään. Papereita liitetään nipuksi. Seitsemän tuntia, saumuri sentään.
Tiedättekö, en edes välittäisi vaikka siitä ruotsinkokeesta tulisi kehnonpuoleinen numero. Mitä minä muka hyvällä ruotsinnumerolla tekisin? Koko hemskatin pakkoruotsi on alkanut tosissaan keittää yli tässä viimeaikoina. Haluaisin kuulla edes yhden hyvän argumentin sen puolesta.
Luin eilen
Merenneidot. Nimiä myöten kopioitu H2O- ohjelmasta, jota siihen aikaan tillitin jatkuvasti. Ainoana erona surkea juoni.
Erikoiset estekisat. Jotain ihme sotkua jostain hienosta ratsastajasta Sarah Davisista. Tungettu täyteen hevostermejä, joiden merkitystä en enää muista. Olin hevoshullu, täytyy myöntää.
Aarre metsässä. Liisa lähtee kävelylle metsään. Hän kompastuu luuhun ja juoksee kotiinsa soittamaan äidilleen. Arkeologit käyvät poimimassa luun, joka osoittautuu arvokkaksi löydöksi.
Tapahtui eräänä talvisena yönä täydenkuun aikaan... Tyttö on käymässä nukkumaan, mutta näkee ikkunastaan ufon. Hän tippuu ikkunasta, mutta alieni hidastaa hänen putoamistaan. Alieni leikkaa hänen hiuksensa saadakseen ihmisen DNA:ta. Tyttö herää huoneessaan. Se olikin unta. Harjatessaan hampaitaan hän huomaa hiustensa lyhentyneen.
''Hyvin värikkäästi ja eloisasti kirjoitat! Jännittävä loppu!''
Jos voittaisin lotossa. Kertomus siitä miten tuhlaisin rahani. Kamalaa kulutusjuhlaa. Ei lisättävää.
Kauhujen yö. Tyttö on talossaan ja (taas) näkee ikkunasta kummituksen. Hän piiloutuu sängyn alle. Kummitus käy hakemassa kirjahyllystä kirjan ''Tosielämän kummitukset''. Tyttö näkee loppuyön panajaisia.
Kaupunki meren pohjassa. Meren pohjassa on kaupunki, jossa elää vedenihmisiä. Sinne tippuu syvyyspommi ja se tuhoutuu.
Ovi salaiseen taloon. Kaupungin laitamilla on vanha talo, jonka asukkaat ovat kuolleet yli kymmenen vuotta sitten. Joku tyyppi menee sinne ja päätyy ullakolle. Jokin tuijottaa häntä. Se on vanha ja takkuinen kissa. Siellä on myös kissanpentuja. Hän poistuu talosta ja kutsuu eläinsuojeluviranomaisen hakemaan kisulit pois.
Petollinen Ronja. Ronja pöllii kolmekymppiä ja menee bussilla kaupunkiin. Hän tuhlaa muutaman euron ennen kuin hänen vanhempansa hakevat hänet kotiin. Tämän opettaja luki ääneen. Hävetti jo silloin.
Yläaste:
Mutanttien maa. Fantasiatarina. Sisältää parhaan henkilökuvauksen, minkä olen ikinä kirjoittanut. ''Hän on melko pitkä ja normaali Jari.'' Kertoo oudosta tytöstä Shaggysta ja Jarista, jotka karkaavat orpokodista ja päätyvät maailmaan, jota hallitsee paha puolikäärme Severna. Tämä paljastuu Shaggyn äidiksi. Jari uhraa itsensä, mutta hänet herätetään eloon. Severna murhataan ja kaikki ovat onnellisia. Shaggy ja Jari palaavat maailmaamme, jossa on kulunut vuosia ja orpokodin ärtsy ylläpitäjä-akka on kuollut. Olin tästä tarinasta oikein innoissani.
Tihkusateessa. Masentunut henkilö lähtee kävelemään kouluun. Alkaa tihkuttaa vettä. Aluksi hän pitää siitä, mutta sitten se alkaa ahdistaa, sade voimistuu. Hän on myöhässä tunnilta ja meinaa koputtaa oveen, mutta ei koputakaan, koska ''Tiesin ettei kukaan oven takana olijoista halunnut olla kanssani missään tekemisissä.'' Hän menee pihalle sateeseen ja lakkaa välittämästä. ''Suljin silmäni uudelleen enkä enää herännyt''
Punaposki. Punahilkasta modernisoitu slasher. Naurattaa vieläkin, koska niin naurettava. Kokonaisuudessaan luettavissa vanhalta kotisivultani.
Olenko minä murhaaja? Työntekijä tappaa kettumaisen pomonsa firman pikkujouluissa. Hän ei kestänyt tämän aikaansaamia homojuoruja. Tyyppi tulee katumapäälle ja tappaa ihtensä.
Hiljaisuus on ääni, jonka kuulen. ''Otsikko on erityisen hieno.'' Luettavissa täällä. Jossain menneessä ajassa pikkupoika on jätetty yksin kotiin. Hän lähtee etsimään vanhempiaan, mutta löytää jotain muuta...
Väärä aikakausi. Luettavissa täällä. Katkeraa tekstiä tulevaisuudessa elävän ihmisen kaipuusta menneseen aikaan. Sisältää kosolti tablettivihaa.
Kauneimmat kukat kuihtuvat liian aikaisin. Kaksilapsisen ja yksivanhempisen perheen Thaimaanloma. Nuorempi poika kuolee yksin tsunamissa. Sydäntäsärkevä kirjoittaa.
Ajatuksen siementä ei pidä ruokkia. Päiväkirjaa kirjoittava päähenkilö matkaa junalla läpi Euroopan ystävänsä kanssa. Hän alkaa katkeroitua ja potea koti-ikävää.
Olen parempi luomaan tunnelmaa ja kertomaan ihmisten tunteista kuin keksimään hyviä juonia.
Onneksi olen päässyt ärsyttävästä tavasta antaa henkilöille ''hienot'' ulkomaalaiset nimet.
