Desucon Frostbite 26.-28.1.2024

Desuperjantai alkoi jälleen näppärästi Lahdesta käsin. Sisko kipitteli kämpilleni samalla kun naputtelin itse päivän viimeiset etätyöt pakettiin. Lähdimme hetipian Sibbelle rannekkeiden vaihtoon ja siskon kirpparikamoja viemään. Ensinmainittu sujui näpsäkästi, kun taas kirpputorijono ei liikahtanut kuin vasta noin puoli tuntia ilmoitetun aloitusajan jälkeen. Se stressasi hieman, koska meillä oli illalle tarkka aikataulu, mutta lopulta ehdimme onneksi kyllä kaiken.

Suuntasimme Sibbeltä iltapäiväteelle kämppäni lähettyville. Siskoni on teehullu, joten halusin ehdottomasti viedä hänet sinne. Sieltä ehdimme juuri sopivasti saunavuorolleni. Käväisimme vielä lähikaupassa, ennen kuin palasimme conipaikalle kunniavieraan konserttia katsomaan. Konsertti oli ollut erittäin mieluinen yllätys. Olin kymmenen vuotta sitten syvällä Fairy Tail -kuopassa, joten mahdollisuus kuulla sarjan upeaa musiikkia livenä säveltäjän itsensä esittämänä tuntui uskomattomalta. Ihanaa, ettei sarjaa ole vielä täysin unohdettu! Itse konsertti iski täydet paukut pöytään heti kättelyssä, ja Yasuharu Takanashi osoittautui erittäin sympaattiseksi tyypiksi. Antaa paraa! -huuto jää varmasti pitkäksi aikaa mieleen. Eniten tykkäsin tietenkin soitetuista Fairytaileista, mutta kyllä myös Naruton teema yleisön osallistamisella jäi hyvin mieleen.

Konsertti alkoi ja loppui myöhään, joten olimme hyvin onnellisia siitä, ettei seuraavaa päivää varten tarvinnut tehdä valmisteluja (siis sen lisäksi, että kävin hakemassa cossini ullakkovarastosta, tätä ei toki olisi voinut aiemmin tehdä).

En pääse yli siitä et oon tuolla taustalla vaan ihan casuaalisti ilmetty Twilightin Bella

Lauantaina parroitimme itsemme ja muuntauduimme cowboyiksi. Asut meillä olivat käytössä jo Traconissa, mutta nyt olimme lisäilleet niihin elementtejä selviytyäksemme talvesta - sisko oli tehnyt Arthurille villakangastakin, minä Johnille farkkuliivin, ja lisäksi käytin ulkona siskon mukanaan tuomaa aikoinaan ilmaiseksi opiskelijakerrostalonsa alakerrasta poimimaa takkia, joka sopi hyvin tunnelmaan. Käyskentelimme taas maisemareittiä perille. Meni hetki, ja meitä tultiin pyytämään mukaan Hall cosplay -kisaan. Olimme todella imarreltuja, koska tämä oli ensimmäinen kerta, kun tällainen pyyntö tuli. Kieltäydyimme kuitenkin parista syystä - omassa asussani on paljon soveltamista, eikä siitä ole selkeitä referenssikuvia, siskon asussa muun muassa housut eivät olleet itse tehdyt, ja meillä on rdr2-kisasuunnitelmia tulevaisuudelle, jotka vaativat vielä hiomista. Emme siis halunneet lähteä keskeneräisinä kisaan. Pelkkä pyyntö oli kuitenkin jo ihana kokemus!

Sisko sopii kyllä kasvonpiirteiltään erinomaisesti Artturiksi. Itsestäni en ole niin vakuuttunut, vaikka parran tekeminen kevyemmällä kädellä onneksi lievensikin Traconissa vahvoina olleita perhetuttu-viboja

Menimme kuuntelemaan "Narutosta olisi pitänyt tulla pahis"-luentoa. Tykkäsin ideasta ja oli hauskaa kuulla yhtäkkiä puhetta kiintymyssuhdeteoriasta, palauduin mielessäni suoraan fuksivuoden peruskurssien luennoille. Tahti oli vain luennolla hieman hidas, mikä oli harmi, koska tuntui siltä, että luennoitsijalta jäi joitain kiinnostavia asioita sanomatta ajan loppuessa kesken.

Kuin höyheniään pörhistävä pikkulintu

Kun lähdimme kuvaamaan ulos, oli taivas, ja sitä kautta koko tausta aivan valkoinen. Tämä vaikeutti hyvien kuvien saamista, mutta yritimme löytää taustaksi hieman tummempaa kasvillisuutta. Lopulta sinitaivas teki pienen kurkkauksen, ja saimme hieman sitäkin taustalle. Onneksi sää oli muutoin varsin kelpo, ei liian kylmä, ei liian märkä.

James Bond ja huonot kuvausolosuhteet

L’Oréal

 

 

Leggy out

Aito reaktio, kun taivaalle oli ilmestynyt suikale sinitaivasta

Sisko oli niin kuvauksellinen, että seuraa kunnon kuvakavalkadi, koska en voinut valita vain paria kuvaa.

Omia piirroksia ihailemassa

Kattokaa nyt miten komee se on

Yksinkertainen, mutta kaunis kuva

 

Niin joo, pääs pesukarhumieskin kuvaan sinisen taivaan kanssa

Missonani tässä conissa oli metsästää söpöjä magneetteja, koska jääkaappini oveen oli kertynyt niin paljon kortteja, että magneettivarantoni eivät enää kunnolla riittäneet pitämään niitä paikoillaan. Löysinkin artesaanipöydiltä mukavan määrän ihania puumagneetteja.

Koko viikonlopun saalis

Käytiin vielä hyvin pikaisesti räpsimässä parit tiiliseinäkuvat.

Näitä käsivarsia katsellessani mieleen tulee iskän kommentti asustani: "vasikkakin talloisi tuon cowboyn jalkoihinsa"

Ohjelmassa oli vielä cossikisat. Oli kivaa, kun oma lemppariesitys voitti ECG-karsinnat. Craftmanship-kisassa ihmetytti hieman se, miten paljon yksinkertaisempia pukuja siinä on nykyään. Yksinkertaisuus ei tietenkään siis tarkoita huonoa, mutta tuntui, että se olisi voinut olla nimeltään ihan vain tavallinen pukukisa. Kisojen jälkeen emme jääneet enää kauaksi aikaa pööpöilemään, vaan lähdettiin kotiin stailaamaan peruukkeja ja tilaamaan ruokaa. Lauantaina oli varsin häkellyttävää se, miten suuren määrän innostunutta huomiota asumme saivat. Kiitos kaikille lähestyneille!

Sunnuntain asuiksi olimme valinneet Fairy Tailin Stingin ja Natsun. Osaltaan päätökseen vaikutti kunniavieras, mutta osittain myös se, että nämä ovat kivat asut, joita olimme käyttäneet vasta vain kerran. Oli muuten suloista, että sisko oli ottanut kotoa mukaan nyt talviseen Natsuun paremmin soveltuvan villalangasta neulomani huivin. Minä siis tosiaan cossasin Natsua itse kymmenen vuotta sitten (celestial-asussa) ja käytin huivia sen lisäksi pari talvea ihan arkenakin. Siinä on omat virheensä, mutta oli kivaa, että se pääsi vielä näyttäytymään.

Ei tästä lookista sen enempää...

 

Kaikkialla oli kätevästi saatavilla valkoista naposteltavaa!

Kuvia otettiin tällä kertaa sisätiloissa, klassisen valaistun portaikon luona. Suuri kiitos nimettömäksi vapaaehtoisesti jääneelle kuvaajalle yhteiskuvista!

 

Tää on joko omahyväisyyttä tai flirttailua

Siitä, miten huivi kiertyy tuossa takana huomaan ainakin itse, että tein sen kanssa mielenkiintoisia rakenteellisia ratkaisuja

Ei ollu eka kerta tällaisten posejen kanssa

Jos toinen käteni näyttää siltä, etten tiedä mitä sillä tekisin, niin se johtuu siitä, että en tiennyt mitä sillä tekisin

 

Olimme matkalla kohti kunniavieraan piakkoin alkavaa nimikirjoitustilaisuutta, kun bongasimme toisen Natsun, eli Megurinemagnetin. Hän ja sisko olivat viestitelleet jo ennen conia, kun oli selvinnyt, että molemmat ovat cossaamassa sunnuntaina Natsua. Natsuista oltiin ehditty ottaa pari yhteiskuvaa, kun tuli yllättävä käänne. "Kunniavieras haluaisi ottaa yhteiskuvan teidän kanssanne, kävisikö se?"

Lemppariasioita tässä kuvassa on se, että se on otettu "älä seiso oven edessä"-kyltin edessä. (Kuvaajana näissä yhteiskuvissa taisi olla elililyca)

Ääää

Oli aika pöllämystynyt olo. Odotukset olivat olleet sitä luokkaa, että ehkä maksimissaan kunniavieras saattaisi nimikirjoitustilaisuudessa tunnistaa, että Fairy tailista ollaan. Hurjaa oli ei pelkästään se, että päästiin samaan kuvaan vaan se, että Takanashi halusi nimen omaan itse kuvan muistoksi. Oli kyllä todella siisti fiilis, että joku, joka on ollut oikeasti tekemässä sarjaa, oli niin kiinnostunut cosseistamme. Lähdimme sulattelemaan tapahtunutta nimikirjoitusjonoon. Kun pääsimme sisälle luentosaliin, jossa itse nimikirjoitustilaisuus oli, vilkutteli Takanashi meille iloisesti pöytänsä takaa. Ää.

Päästiin myös Twitter-julkaisun kuvaan

Itse nimikirjoituskohtaaminen meni ihan kivasti. Olin ajatellut sanoa japaniksi yhden lauseen, mutta kuulin, että sisko sattui ensin sanomaan sen täsmälleen saman, mikä minulla oli mielessä, niin olin sitten vain ujosti hiljaa. Hieman pihalla taisin olla, koska lähtiessä meinasin unohtaa kännykkäni, jonka olin kuvaajalle antanut.

Kylläpäs näytän jäyhältä

 

Nimmarit saatuamme kävimme vielä räpsäisemässä pari yhteiskuvaa lisää. Oli hauskaa!

Vaikka Natsuja olisi kaksin kappalein olen silti vahvin

Loppupäivänä käytiin käärimässä siskon kirpparivoitot ja hakemassa myymättömät tuotteet, ja sitten vain jäädettiin metsähallissa. Päättäjäisiä ennen muodostui hyvin sekava jono, mutta sali onneksi hörppäsi meidätkin sisälleen ongelmitta. Päättäjäisissä oli erittäin laadukasta näyttelemistä, etenkin Light Yagami oli mahtava. Ihmetyttää kyllä, miten Desulla aina riittääkin niin hauskoja ideoita.

Päättäjäisten jälkeen riensimme heti kotiin ja heitimme cossit pikavauhtia pois yltä, sillä piti ehtiä viedä sisko syömään mysteeriravintolaan, josta olin puhunut jo kauan etukäteen. Sisko oli onnistunut vakuuttamaan itsensä siitä, että veisin hänet italialaiseen ravintolaan, mutta oikeasti mysteeriravintola oli Itsuyaki. Sieltä saa perinteisen sushibuffan lisäksi iltaisin ja viikonloppuisin myös erinomaista teppanyakia. Coniviikonloppu päättyi siis maukkaissa merkeissä, ja illalla meillä oli vielä presidentinvaalien valvojaiset.

Kiitos conista!

Tracon 8.-10.9.2023

Saavuin Tampereelle perjantaina. Tällä kertaa majoituimme siskon kanssa ensimmäistä kertaa Lapland-hotellissa, viime vuosina olemme aina olleet Tornissa. Sen sijainti oli erittäin kätevä ja tunnelma mukava. Matkalla Tampereelle olin saanut jännittää, ehtisinkö vaihtojunaan Riihimäellä, mutta kaikki sujui hyvin ja ilta oli rento. Kävimme Tampere-talolla hakemassa rannekkeeni ja siskon badgen. Sisällä käväisimme taidekujalla nopeasti moikkaamassa kaveria ja ostin myös eräältä pöydältä söpön minipalapelin.

Kävimme syömässä tuhdin hot wings -aterian ja oli onni, että sen jälkeen ei ollut paljoa tehtävää lauantaille, koska olo oli niin tööt. Edes vaatteita ei tarvinnut silittää, koska pieni ruttuisuus vain lisäsi autentisuutta. Lassoköydet valmistelin seuravaan päivään asiaan kuuluvan youtubetutoriaalin avulla. Erikoisimpana tehtävänä illalla olikin siskon hiusten leikkaaminen, peruukkeja hotellissa on tullut monesti tuunattua, mutta ei koskaan aiemmin oikeita hiuksia.

Aamulla heräsimme ajoissa mutta kiireettömästi aamupalalle. Siellä oli kaikkea hauskaa, kuten oikea hunajakenno, josta sai kaapia teehen hunajaa. Olimme arvelleet etukäteen, että laittautumisessa kestäisi kauan, ja siihen menikin noin kaksi ja puoli tuntia. Lauantain asumme olivat siis tosiaan John Marston ja Arthur Morgan Red Dead Redemptionista. En ollut tehnyt mitään meikkitestiä etukäteen, joten prosessi oli mielenkiintoinen. Ostin etukäteen partasienen ja käytin partaan mustaa alun perin metsästystä varten ostettua kasvoväriä. Arvet tein kerrostamalla nestemäistä lateksia, ja niiden tekoon tarvitsen vielä harjoitusta. Laittautuessani en voinut välttyä ajatukselta, että parran kanssa näytän aivan eräältä perhetutulta, haha.

Pyörimme jonkin aikaa sisällä kunnes menimme Sorsapuistoon ottamaan kuvia. Ilma oli varsin miellyttävä mutta aurinko ei ollut yhtään ystävällinen. Olikin vaikeaa saada kuvia, joissa valoitus olisi ollut hyvin tasapainossa.

 

Aarrekartan tutkiskelua

Täälläkö sen pitäisi olla?

Sorsalammessa ei onneksi ollut alligaattoreita

Sorsapuisto oli kyllä erinomainen ympäristö tällaisiin tunnelmointikuviin

Moderni hevonen

Tein siskolle yllätyksenä muotokuvapropin Marysta

Muistiinpanoja lueskelemassa

Pitkän kaavan kautta monessa eri paikassa kuvailu oli todella hauskaa. Sorsapuisto tarjosi sopivan luonnolliset puitteet näille hyvin luonnonläheisille cosseille. Toinen erittäin hauska asia oli se, että ei tarvinnut yhtään varoa vaatteiden likaantumista, vaan se oli pelkkää plussaa!

Lassoilu oli niin kivaa että vahingossa virnistelin typerästi

Pikaiset tutoriaalinkatsomiset tekniikan parantamiseksi

Vakavampi yritys

Onnistuinpas nappaamaan jotain!

Ehehe...

  Hieno pikku sädekehä

Täydellisesti piilossa vihollisilta

Kuvailujen jälkeen kävimme ostamassa evästä Tullintorin koosta ja sen vastapäisestä aasialaisesta ruokakaupasta. Päivän ainoa varsinainen ohjelma oli cosplaykisat. Mukana oli tuttuun tapaan NCC ja WCS -karsinnat. WCS on ryvettynyt viime aikoina heikon moraalinsa (eli Saudi-Arabiassa järjestettävän kisansa) vuoksi, joten on mielenkiintoista nähdä, miten se kehittyy ja tuleeko Suomi olemaan jatkossakin mukana. Karsintoihin osallistuminen on joskus käynyt mielessä, mutta myös lähteiden tiukka maarajoitus (vain japanilaiset lähteet sallitaan) tuntuu tympeältä. En siis pistäisi pahakseni, jos ilmautuisi uusi cosplayn maailmanmestaruuskisa ilman näitä elementtejä. Tällä menolla itse asiassa vaikuttaakin siltä, että NCC on kovasti laajenemassa siihen suuntaan. Arvelen, että jo lähivuosina Suomi joutuu luopumaan kahdesta osallistujapaikastaan ja tyytymään yhteen. Onkin mielenkiintoista nähdä, jäisikö karsinta silloin Traconiin vai SM-kisoihin. Ainakin toistaiseksi kuitenkin saimme nauttia sekä WCS- että NCC-karsinnoista, joissa molemmissa oli hienoja esityksiä.

Kisan jälkeen oli kaunis ilta-aurinkovalaistus, joten emme voineet vastustaa kiusausta ottaa vielä lisää kuvia, ja hyvä niin.

Hieman vähemmän glamorous shotti

Pidin tätä kuvaa epäonnistuneena, koska tarkennus meni lehtiin kasvojen sijasta, mutta siitä tulikin todella tunnelmallinen

Kuvailun jälkeen käytiin ottamassa cossit pois ja hakemassa ruokaa. Sitten oli taas hotellihuonekampaamon aika, kun sisko pyysi auttamaan undercutinsa lyhentämisessä. Ehdimme vielä käymään hotellin saunavuorolla, mikä oli todellista luksusta. Hotellin yläkerrassa sijainneesta saunasta olisi ollut oikein hienot näkymät ulos pimeään kaupunkimaisemaan, jos kumpikaan meistä siis olisi nähnyt sen kunnolla ilman silmälaseja. :D

Upee lookki tälleenkin

Oli ollut kerrassaan onni, että olimme tänä vuonna eri hotellissa kuin yleensä, sillä myöhään lauantaina tornihotellissa oli ollut palohälytys, ja koko hotelli oltiin tyhjennetty. Itse olin siinä vaiheessa jo tyytyväisenä tuhisemassa. Ajatus siitä, että siinä tilanteessa olisi ensin säikähtänyt hereille palohälytykseen ja sitten pitänyt heti lähteä laskeutumaan mahdollisesti parikymmentä kerrosta portaita ei kuulosta järin houkuttelevalta. Mielenkiintoinen kokemus oli kyllä varmasti omalla tavallaan kaikille, joita se kosketti.

Sunnuntaina minulla ei ollut tiedossa mitään erikoista. Valitsin päivän cossiksi Yuri on icen Yurion luisteluasun, koska olin käyttänyt sitä conissa vain kerran ja se on todella mukava. Sisko taas cossasi Mikitakaa JJBA:sta, ja oli menossa tuomaroimaan cossikisojen harrastajakategoriaa. Minulla ei ollut aamulla kiire mihinkään, mutta siskolla oli, joten jäin vielä hetkeksi laittautumaan siinä vaiheessa, kun sisko jo lähti.

Tykkään asusta muuten, mutta enää en tekisi koristeosioita mallorcasta

Nopea räpsy syömään menossa olleesta tuomarista

Harmittaa että joudun kirjoittamaan näin, mutta omalta osaltani sunnuntai oli masentavin conipäivä jonka muistan. Tiesin, että sisko on tuomaroimassa, mutta en silti ollut varautunut aivan siihen että viettäisin käytännössä koko päivän yksin ja epätietoisena... Siskon vika se ei siis todellakaan ollut. En tykkää käydä tapahtumissa yksin, en vain saa silloin niistä irti paljoakaan. En myöskään ole sellainen ihminen, joka osaa luonnostaan itse lähestyä tuntemattomia tai mutuja, vaikka minusta onkin aivan ihanaa silloin kun muut lähestyvät minua.

Vietin siis päivän lähinnä pyörimällä yksin ympäri conipaikkaa. Heti aamusta kävin kirpputorilla, jossa en ole pitkään aikaan käynyt Traconissa sen ruuhkaisuuden vuoksi. Nyt tila oli vaihtunut ja sisään päästettiin kerralla kymmenen ihmistä, eikä itse kirpputorilla ollut liikaa ihmisiä. En ostanut mitään, mutta kokemus oli hyvä. Taidekujalta tein pari ostosta ja käväisin välissä ostamassa evästä, mutta enimmäkseen vain istuskelin eri paikoissa. Päivän parhaita olivat ne hetken, kun näin lyhyesti siskoa, sekä tietenkin cosplaykisat. Oli myös ihanaa kuulla muutamat kehut cossistani, ne piristivät tavallistakin enemmän!

Maailman nopeimman photoshootin tuloksia

Cossikisoissa eniten kiinnosti siskon tuomaroima harrastajien kategoria. Oli harmi, että juuri sen kohdalla joku unohti näyttää kisaajien referenssikuvat. Hyvä kuitenkin, että tänä vuonna ne oli sentään ylipäänsä mukana, toisin kuin viime vuonna. Olin todella lähellä lavaa, toisessa rivissä, ja näin kaikki kisaajat kivan läheltä. Yritin arvata sijoittuneet etukäteen, ja harrastajien voittajan arvasinkin oikein, cossi näytti todella hienolta ja virheettömältä. Myös esityskisa oli tänä vuonna erinomainen, etenkin videopelipohjaisista esityksistä tykkäsin.

That's my sister! Kuvannut Nyymix

Kisojen jälkeen palasin kiertelemään ympäriinsä, ja kävin lopulta pukkarissa vaihtamassa siviilit päälle. Odottelin siskoa bäkkärin edessä siihen asti, että minut käytiin häätämässä ulos. Siinä vaiheessa ei ollut mitkään parhaat fiilikset ikinä. Lopulta sisko selvisi ulos ja käytiin syömässä ennen lähtöä, mikä paransi mielialaa.

Kiitos conista <3