Luokassamme conitarinat.
Desucon Frostbite 2013
Animecon 2013
Animecon on jo jokavuotinen must. Tämä siksi, että se on kotikaupungissani.
Kuten jo aiemmin mainittu, cossasin tänä vuonna L:llää Death Notesta. Siskoni oli pukeutunut punatakiksi, inspiraationaan Assanssins Creed 3. Mukanamme roikkui myös Will Graham Hannibalista. ([aka Hämy]josta nyt ei teille kuvaa ole)
Käväistyämme myyntipöytäsalissa päädyimme takaisin samaan saliin, tällä kertaa cosplaydeittiä katsomaan. Ihanaa oli etenkin ''palkinnot'' jotka olivat kaikki ihania älynväläyksiä. Suosikkini oli suhteen lujuuden testaaminen Ikeassa.
Ohjelmassa olleen parin tunnin aukon aikana karkasimme kauppahalliin kahvilla istuneiden mummojen katseiden kohteiksi. Patongin syöminen osoittautui vaikeaksi ainakin partaveikollamme.
Kun mikään ei viihdytä- paneeli oli viihdyttävä. Niin monet esiin nostetut kliseet olivat niin totta. Olen kuitenkin katkera. Vaikka niistä spoilereista varoitettiin, olen silti katkera Shingeki no Kyojin- spoilerista. Juuri kun oltiin päästy yaoihin kuulemma ''pakenimme'' paikalta.
Oli pukukilpailua ja kääpägaalaa katsomaan meneminen. Kääpägaala oli ideana ihan kiva, mutta alkoi maistua puulta, kun samat asiat katsoo kolmeen kertaan. Pukukilpailun tähtihetki oli, kun aloittelioiden sarjassa kisannut ''aloittelija'' saapui lavalle valtavine saksineen, ja se ihastuksen huokaisu kun ne olivat jopa avattavat. Hienoa työtä.
Oli jälleen ohjelma-aukko. Menimme pihalle ottamaan valokuvia, jänniä ja vielä vähän jännempiä. ''Ruumiin'' eli brittisotilaan kuoleman tutkimista kuvanneet valokuvat johtivat jotenkin siihen, että jalkakäytävällä oli liidulla piirretty senpaitaan kutsuva... jokin.
Kiitos muuten niille Death Note- faneille jotka tässä välissä piristivät päivääni <3
Lauantain päätös oli animekonsertti. Ensimmäistä kertaa kappalelista oli jo kerrottu, mikä oli sinällään aika tyhmää. Kustomoidut AMV- videot olivat varmasti hienoja, mutta veivät ainakin omaa huomiotani musiikistani. Hopenuolen vääntäminen kasaribiiteistä klassiseen ei sujunut sulavasti, mutta ne osat jotka kuulostivatkin Hopeanuolelle, saivat yksinäisen kyyneleen valahtamaan meikkejäni sotkemaan. Varma herkistyminen oli myös Pokémonin Lugiasta. Osa näistäkin eeppisistä kappaleista oli ns roskaeeppisiä, eli tunteita ei herännyt. Sopraanolaulaja oli hieman varjoonjäävä. Olin hieman pettynyt siihenkin, että upeaa Sadamea ei tänä vuonna soitettu. Maku, joka suuhun jäi oli kuitenkin melko makea.
Sunnuntaina ensin oli AMV-kisa. Se, että kännykät kehotettiin pitämään kiinni oikein Mämmikunniaan- videolla oli todella hyvä veto. Suorastaan ihastuttava. Suurin osa itse videoista oli itselleni tuntemattomista sarjoista. Yleisössä muuttui tunnelma toisiksi viimeisen videon kohdalla. Suurinpiirtein ainut humoristinen video, Pinky and the brain höystettynä Shingeki no Kyojinin Erenillä ja Levillä. Söpöä. Videoiden katsominen ruokki omaa AMV-videoiden tekonälkääni.
Kävimme sitten vilauttamassa ranneketta Hesburgerissa ja mussuttamassa hampurilaiset. En kyllä käsitä miten ne voisivat olla kenenkään lempiruokaa. Kätevää, mutta ei erityisen hyvää. Paikka oli kansoitettu conikävijöillä.
Palasimme katsomaan FFFightia ja kilometrijonoa. Viime vuoden malliin paikkaliput olisivat olleet hyödylliset. Tarina oli herttainen, tietenkin myös kouluteemainen. Paras hetki omasta mielestäni oli täydellinen yllätys. Kun olet luullut, että Mikua cossannut on tyttö, mutta kuulet täysin pesunkestävän miehen äänen lähtevän hänen suustaan... Voihan luoja.
Esityskilpailu oli kelpo viihdettä, etenkin niiden mikälie ämpäripäiden osalta. Hämmentämään jäi se, miten venäläiset olivat eksyneet Suomeen coniin.
Päättäjäisissä tuntui siltä, kun olisi ollut vasta hetki sitten avajaisissa. Loputon määrä aplodeja, milloin kenellekin. Jaettiin muunmuassa rakkaan Yaoi-miehemme lahjoittamia palkintoja. Jäi mietityttämään niiden sisältö.
