Tunnen ainakin ajatuksissani aloittavani uuden tekstin aina pahoittelulla siitä, miten kauan aikaa on kulunut viime kerrasta. Teen nyt sopimuksen. En pyydä anteeksi mistään.
Vielä puoli tuntia keskiyöhön. Huomenna on keskiviikko. Miksi kirjoitan tähän aikaan?
Koska pitäisi lukea ruotsin verbejä?
Ei. Koska kävin juuri suihkussa, huoneeni kylpee hennossa vaaleanpunaisessa valossa ja kuuntelen inspiroivaa musiikkia. Tänä syksynä musiikkimakuni on syventynyt kotimaiselta osastolta. Oletteko kuulleet Skädämistä, Nukista [Nuket], Pyhistä Nukista taikka Tannasta? Melko unholaan vaipuneita helmiä. Kuulostavat tällöin sekä raikkaan uusilta että maukkaan vanhoilta. Tykkään.
Elämäni tasapainoilee lukioiseni sekä harrastuksieni kanssa. Yleensä käy niin, että se opiskelu laiminlyödään. Suon sille huomiota illalla, poikkeustapaukset lukuun ottamatta. Lukio ei kannusta muiden kuin kielten läksyjen tekemiseen. Koko peruskouluajan tein läksyt melko tunnollisesti. Nyt tekemättä jättämisestä ei seuraa mitään, joten en tee. Se on karhunpalvelus.
Päässä pyörii lähinnä Fairy Tail ja cosplay. Ihan pian pääsee käyttämään pian valmistuvaa... kaulaliinaa. Jos siis tulisi viileämmät säät.
Loppuun haluan jakaa teille ensimmäisen kirjoittamani fanficin. ÄLKÄÄ käsittäkö väärin. Idea ei ollut minun. Satuin vain lukemaan erään hyvin heikolla suomen kielellä kirjoitetun ficin, jonka juoni oli tämä. Halusin kirjoittaa sen uudestaan koska en kestänyt sitä suomen kielen väärinkäyttöä.
Levi makoili vuoteellaan. Päivään ei ollut mahtunut montaa
hyvää hetkeä. Jokainen oli omalla tavallaan onnistunut olemaan ärsyttävä.
Jokainen typerä teko tuotti vain lisää harmia Leville. Miksei kukaan ikinä
saanut hymyä hänen kasvoilleen?
Levi havahtui itsesäälissä kieriskelystä kuullessaan kolme
kopautusta ovelta. Ovi aukesi varovasti ja Ruskeakuontaloinen pää ilmestyi
esiin. Vihreiden silmien katse osui Leviin. ’’Saako häiritä?’’ Eren kysyi.
’’Anteeksi siitä, ettemme onnistuneet tänään täyttämään vaatimuksiasi’’ hän
jatkoi. Hänen äänensä sävystä kuuli, että hän oli aidosti pahoillaan. Levi
katsoi poikaa hiljaa. Eihän tämä ollut tehnyt mitään, mistä täytyisi pyytää
anteeksi. Hänen ei olisi tarvinnut tehdä sitä muiden puolesta.
’’Ei se mitään’’ Levi tokaisi. ’’Jos haluat jotain
hyödyllistä tehdä, niin voisit hieroa jalkojani. Lihakseni ovat hieman
jumissa’’ Eren näytti hölmistyneeltä. Pyyntö oli odottamaton. Eren istuutui
sängyn reunalle ja Levi nosti jalkansa tämän syliin. Eren riisui hänen ruskeat saappaansa. Hän
pudotti ne lattialle. Levin jalat olivat yllättävän pienet. Eren liu’utti
sormiaan pitkin niiden pehmeää ihoa. Hän oli taitava käsistään. Levi sulki
silmänsä ja nautti siitä, miten sormet vaelsivat juuri oikeista kohdista.
’’Kaikki käyttäytyvät kuin lapset’’ Levi valitti. ’’Jos ei
ole vahtimassa niin pian jo ovat pahanteossa’’ hän jatkoi. Eren hymähti
katsoessaan Leviä ’’Oletko sinä joskus edes pitänyt jostain? hän kysäisi, mutta
tajusi olleensa hieman epäkohtelias ja käänsi katseensa takaisin jalkoihin.
Levi katseli Ereniä ennen kuin vastasi. ’’Olenhan minä’’ Eren käänsi katseensa
kiinnostuneena takaisin Leviin ja odotti jatkoa. Levi pysyi pitkään hiljaa. Hän
nousi istumaan ja kaappasi Erenin posken käteensä. ’’Pidän sinusta’’ hän tunnusti.
Eren jähmettyi paikoilleen ja hänen silmänsä revähtivät auki. Levi hengitti
raskaasti. Hän toi kasvonsa lähemmäs Erenin kasvoja ja painoi lämpimät huulensa
vasten tämän huulia.
Mitäs piditte eix ollu ihq?
Eiku
