Desucon 16.-18.2017

Elämäni ensimmäinen kesädesu on nyt takanapäin. Kokonaisuudessaan se oli kiva, kokemusta latisti kuitenkin liian kuuma lauantai ja liian lyhyt sunnuntai.

Perjantaina pyörähdimme Sibbetalolla vähän JoJoilemassa (sisko Jonathan, minä Dio)

Saavuin Lahteen perjantaina jo hyvissä ajoin, mutta sisko tuli vasta myöhemmin. Kerkesin siis hyvin käydä kirjautumassa hotelliin ja laittamassa cossin päälle ennen kuin lähdin vastaan asemalle. Nopean hotellikäynnin jälkeen suuntasimmekin jo kohti conipaikkaa, ja siellä sitten heti katsomaan juuri alkanutta Kaji Yukin kunniavierasohjelmaa. Minulla ei ollut mitään sen suurempia tunteita kyseistä ääninäyttelijää kohtaan, mutta eihän siitä nyt voinut olla pitämättä. Kaji oli todella karismaattinen, hauska ja selvästi nautti esiintymisestä ja etenkin vedestä. :D Suloisinta olikin se, miten Kaji huolehti haastattelijoistaan tarjoilemalla heille vettä, ja sanoi päälle "kippis" ja "hyvää". Olen myyty. Sekin oli muuten hieno tunne, että oikeasti ymmärsin japaninkielisestä puheesta melko paljon.

Emme jääneet katsomaan koko ohjelmaa, sillä piti vielä ottaa kuvia, käydä syömässä ja viimeistellä siskon lauantaicossi (köh, ihan kuin näin olisi käynyt ennenkin...). Ilma oli mukavan viileä ja satamassa oli hyvin tilaa kuvata.

Kivimaski pääsi taas ulkoilemaan

Dio huolehtii pikku maskista niistämällä sen nenän (mistäköhän tämäkin idea tuli nyt oikeesti)

Ostakaa hieno tolppa

Satuin löytämään puunvärisen irtokehyksen kaapista ja kultamaalin ja hiekkapaperin kautta se pääsi propiksi

Oispa muistakin cosseista niin helppoa saada hyviä kuvia kuin näistä. Kuvailun jälkeen lähdimmekin jo takaisin hotellille, olimme siis perjantaina paikalla hurjat kaksi tuntia, mutta onneksi olimme edes sen verran. Ilta sitten vierähti rattoisasti maalaillessa ja liimaillessa siskon lauantaicossin armoriosia. Itse kyllä menin nukkumaan jo kahdelta maalattuani ensin armorinreunat energisesti sängystä käsin roikkuen.

Hotellivalinta tuntui harvinaisen hyvältä lauantainaamuna, kun somea selaillessa selvisi että Forenomissa oli ollut aamukuudelta palohälytys ja Cumuluksessa kai noin samoihin aikoihin varashälytys. Herään aika paljon mielummin hälytysääneni, yoista tutun stammi vicinon, sulosointuihin.

Lauantaina oli Basarapäivä (minä Yukimura, sisko Ieyasu)

Muilta osin aamu ei sitten mitään ilon aikaa ollutkaan. Yukimuran asu on kirkkaasti epämukavin cosseistani, johtuen etenkin jalka-armoreista, teippibindauksesta ja hiostavasta nahkatakista. Myös siskolla oli tuskaista hiostavien armoriensa takia. Asiaa ei yhtään parantanut se, että lauantai oli päivistä kuumin. Matka Sibbetalolle oli siis varsinainen tuskien taival, ja heti sisäänpäästyämme vesipiste kutsui. Onneksi se vesi oli ihanan kylmää. Siitä jatkoimme pukuhuoneeseen liimaamaan Ieyasun hieman irronnutta käsiarmoria. Tämä toistuikin sitten pari kertaa päivän aikana.

Tämän jälkeen meillä hyvin oli vapaa-aikaa ennen JoJo-luentoa, joten menimme kakkoskerrokseen lepäilemään ja ottamaan kännykkäselfieitä. Aloimme laskemaan tunteja siihen, että puvut saa ottaa pois. Onneksi olin ottanut viuhkan mukaan, sillä se oli jatkuvasti käytössä ja toi vähän helpotusta hikisyyteen.

Yritin keksiä tähän jotain viisasta kuvatekstiä mut nyt ei oikein lähe

JoJo-luento oli oikein hyvä, ja sali oli ihan kunnolla täynnä. Oli mukava nähdä, miten montaa aihe kiinnostaa. Aihetta käsiteltiin siis sarjan taidetyylin muutoksen kannalta, ja muuttunut se todella onkin. Luennolla oli selkeä rakenne, paljon havainnollistavia kuvia ja mielenkiintoisia, yksityiskohtaisia huomioita esimerkiksi tiettyjen hahmojen elävistä esikuvista. Piirrostyyliltään (ja varmaan kyllä tarinaltaankin) omat suosikki JoJo-parttini ovat 1 ja 2, ne ovat vain niin käsittämättömän kauniit (animoituina siis, mangan tyyli onkin vähän jännempi tapaus).

Luennon jälkeen otimme vähän kuvia aallonmurtajalla. Kuvissa näkyy vähän liian moderneja taloja sengoku-kaudelle, mutta jaa, eipä silloin kyllä ollut mitään mechojakaan että ehkä se nyt ei haittaa kun sarjasta on autenttisuus tosiaan aika kaukana.

Näiden kuvailujen aikana sandaalini päätti, että nyt olisi varvasnauhalle hyvä hetki irrota siitä keskeltä. Ostin siis kirpputorilta uudet sandaalit, ne edelliset kun olivat aivan kauheat ja kärsineet itsetehdyt koppurat. Uusien sandaalien etuosan nauhat menivät kuitenkin väärällä tavalla, joten irrotin ne ja ompelin uudet tilalle, ja se oli muuten vaikeaa ja vaivaista, mutta olisi ilmeisesti pitänyt malttaa tehdä huolellisemmin. Onneksi nyt oli mukana kuitenkin pieniä nuppineuloja, jotka sain tökättyä niin, että ne suurimman osan ajasta pitivät nauhan paikallaan.

Kuvien jälkeen kävimme ostamassa kaupasta vähän lounasta eli riisifruttia ja mansikkavaahtoa. Kävellessäni kassalle pysäytti joku nuori mies minut kysyäkseen keihäistäni ja sanoi niitä siisteiksi, ja tokaisi vielä matkaa jatkaessani kaverilleen "niittivaatteet ja kaikki". Tuli aika huvittunut fiilis, siis olin niin katu-uskottava damn.

Tuntemattomien ihmisten suhtautuminen cossaajiin vaihtelee kyllä hurjasti. Kun olimme asettuneet aterioimaan, pyöräili ohi nainen jonkun kaverinsa kanssa, ja valitti tälle "Tässäkö on Suomen tulevaisuus?" Ghh siis sekö, että harrastaa jotain erikoisempaa kuin viulunsoitto tai jalkapallo, tarkoittaa, ettei voisi olla hyödyllinen yhteiskunnan jäsen?

Siirryimme sisälle, ja kävin ostamassa myyntipöytäsalista ihka ensimmäisen worblapalani. Siitä olisi tarkoitus kokeilla tehdä kaulakorua erästä myöhempää cossia varten.

Pian olimme taas ulkona kuvaamassa. Saimme erään vanhan kaverin kuvaajaksi, joten tuli jotain muitakin yhteiskuvia kuin selfieitä. Kiitos vielä kuvaamisesta jos tätä luet :3

Valmiina taisteluun

Onkohan näistä tappelushooteista tullut oikeasti ikinä yhtään vakavasti otettavaa kuvaa

Sitten oli cossikisojen aika. Vahvimmin sieltä mieleen jäi ECC-karsintojen Harry Potter -esitys. Esiintyjä onnistui täydellisesti roolissaan kaikken vihaamana Pimentona. Kisojen päätyttyä kuoriuduin armoreistani ja suuntasimme hotellille. Koskaan ei ole cossin riisuminen tuntunut yhtä hyvältä, kuin tällä kertaa, kun oli ensin koko päivän hikoillut epämukavissa vaatteissa. Mukavuudenhalu voitti pizzanhimon, kun ihan hotellin vieressä oli Hesburger, josta kävimme hakemassa hampurilaiset, jotka söimme katsellessamme jotain sattumalta televisiosta tullutta hyvin ennalta-arvattavaa romanttista komediaa.

Sunnuntaina oli tarkoitus herätä seitsemältä, mutta jotenkin kummasti siinä kävikin niin, että kello olikin herätessä jo 8:07. Aamutoimet sujuivat kuitenkin ihan joutuisasti, eli suurta haittaa ei koitunut. Veimme matkatavaramme siskon hienon idean mukaisesti conipaikalle raahaamisen sijaan juna-aseman lokeroon säilöön, keihäät tosin olivat conin narikassa. Oli ihmeellistä kävellä paikalle ilman tavaraläjää ja vielä älyttömän mukavissa vaatteissa.

Sunnuntaina siis superrento Barakamonpäivä (sisko Handa-sensei, minä Hiroshi)

Heti paikalle saavuttuamme pääsimme jonottamaan AMV-kisaan. Kisasta ei ole mitään erityistä kerrottavaa mutta mainittakoon, että muumi-AMV jossa soi Pikku g sai herkistymään koska en ollut varautunut kestämään mitään niin nostalgista.

Kisan jälkeen menimme ulos laiturille ottamaan kuvia. Yhteiskuvat kuvasi sama henkilö kuin edellisenä päivänä.

Jokainen saa tästä itse päätellä että yritänkö pelastaa kaatumiselta vai viskata veteen

Sorsaemo pienine poikasineen oli ihastuttava ilmestys (niille ei syötetty karkkia vaikka tuossa pussi onkin, no worries)

Slaavikyykky paras kyykky

Sain vanhan japanilaisen päivänvarjon vaariltamme, jolla ei kuitenkaan ollut hajuakaan siitä, mistä se on peräisin.

Tosi coolii hengailuu

Seuraavaksi oli aika käydä noukkimassa voitot ja myymättä jääneet tavarat kirpputorilta. Jonoja oltiinkin jo luvattu myyjille lähetetyssä viestissä, mutta toiminnan tehottomuus yllätti. Aikaa myyjien uloskirjautumiselle oltiin varattu kaksi tuntia (eli 120 minuuttia) ja myyjiä oli yli 300. Uloskirjautumisia oli vastaanottamassa ainoastaan yksi ihminen. Nopeasti laskemalla selviää siis, että mikäli kolmesataa myyjää tosiaan olisi haluttu tuossa ajassa ulos, olisi kullakin saanut kulua aikaa 24 sekuntia. Lienee sanomattakin selvää, ettei niin tehokkaita oltu. Kirpputorin järjestelyissä oli muutenkin parantamisen varaa. Sen sijoitus metsähalliin oli outo valinta, ja tila oli käytetty tehottomasti. Esimerkiksi mangoja saattoi tarkastella vain yhdeltä puolelta, ja ne olivat esillä heti kirpputorin alussa. Kun kaikki pysähtyivät katselemaan niitä, ei vierestä mahtunut kulkemaan ohi. Keskellä olleen vaaterekin ympärillä oli kuitenkin ainakin sunnuntaina hyvin väljää, eli ahtaus aiheutui nimenomaan huonosta suunnittelusta.

Kunhan kirpputorista selvittiin, kävimme vielä hieman kuvaamassa Handaa, kun nyt olin varta vasten vaivautunut väkertämään tuon huivinkin. Sunnuntai tuntui kyllä menevän ohi aivan hujauksessa. Kirppariodottelu ei varsinaisesti parantanut asiaa.

Sitten alkoi kotimatka. Menin kotiin bussilla, mutta ennen lähtöä alkoi epäilyttää se, sallittaisiinko keihäiden ottaminen mukaan, kun muutakin tavaraa oli niin paljon. Sisko ottikin ne huostaansa, kun lähti junalla Lappeenrantaa päin. Bussi lähti vähän myöhemmin, ja olisivathan ne kuitenkin sitten mahtuneet, mutta nauttikoot nyt sisko sitten proppieni seurasta.

Taitaa muuten olla hieman ironista, että luin matkalukemiseksi mangaa, jonka olen yrittänyt saada myydyksi jo useammalla conikirpputorilla.

Kiitämme conista <3

Seuraavaksi on sitten ihana kotikaupunkicon ja onpa harvinaisen ihanaa ettei tarvitse matkustaa ja miettiä yöpymisiä tai mitään. Cossit sinne ovat vielä toistaiseksi alkutekijöissään olevat Saint Seiyan Shun ja Hunter x Hunterin Hisoka (teen sille siis toisen asuversion).

Yo-mekko ja sohvatyynyt

Lauantaina juhlittiin yo-juhlia. Todistuksen lopullinen arvosanarivi oli LEEEMM, eli siinä oli aihettakin juhlimiseen. Toisin kävi opiskelupaikan kanssa. Olisin tarvinnut Jyväskylän psykologian pääsykokeesta yhden pisteen enemmän, jotta olisin päässyt soveltuvuuskokeisiin, joista noin 2/3 saa opiskelupaikan. Vastentahtoinen välivuosi on siis edessä, mutta ensi vuonna sisään sitten.

Alusta asti oli selvää, että ompelen yo-mekkoni itse. Idea siitä, millaisen haluaisin ei kuitenkaan selkeytynyt pitkään aikaan, kunnes ryhdyin miettimään asiaa siltä kantilta, millainen mekko sopisi minulla jo oleviin korkokenkiin. Poimin kenkien yksityiskohdista punaisen värin mekkoon ja niiden pin-up- tyyli heijastui myös mekon 50-luvun inspiroimaan malliin, runsaat kellohelmat ja tyköistuvat yläosat ovat rakkauteni. Kangas on melko paksua ja miedosti kiiltävää (ja edullista, yay) new duchess -polyesterisatiinia.

Tavallisen täyskellohelman keskiympyrän mitat saadaan jakamalla vyötärön ympärys luvulla 6,3, jolloin tuloksena on keskiympyrän säde. Kellohelmaa tehdessä kannattaa kuitenkin leikata keskiympyrästä hieman pienempi saumavarojen ja sen vuoksi, että etenkään lutrummat kankaat eivät aina käyttäydy täysin matemaattisen teorian mukaan. Suuremman ympyrän säde on tietenkin pienemmän ympyrän säde + haluttu helman pituus.

Oman mekkoni kohdalla tein vuoresta yksinkertaisen kellon, mutta päällyksestä laskostetun. Sen kohdalla määrittelin ensin haluamani helman pituuden ja laskin sitten, kuinka suuren ympyrän keskelle mahtuu tekemään, jotta saisin laskoksista mahdollisimman syvät. (Koko kankaan leveys - 2x helman pituus = keskiympyrän halkaisija)

Helmojen leikkuun jälkeen tein vyötärökappaleet. Mittailin ja tein sitten lakanakaavat, joihin piirsin etuosan kaarevan muodon. Saumat tulivat molempiin kylkiin ja taakse.

Vyötärökappale kiinnitettynä helmaan, jonka leikkasin sivusta auki vetoketjua varten

Etuosan halterneckiksi yhdistyvistä rinnanpäällyslappusista halusin päältä rypytetyt, mutta se ei ollutkaan niin helppoa kun olin luullut. Ohuempi kangas olisi tässä toimivampi. Tein vuorikankaasta ensin sopivan kokoisen lapun, jonka alaosa on laskostettu tilavuuden saamiseksi. Päällysosan oli tarkoitus olla rypytyksen jälkeen samaan muotoon asettuva. Päätin tehdä rypyt vain alaosaan toteuttamisen helpottamiseksi, joten yläosistaan vuori ja päällyskangas ovat samankokoiset.

Rypytys ei toiminut ihan niin kuin olin ajatellut. Toivoin saavani aikaan selkeitä, kapeita laskoksia, mutta kangas ei riittänytkään kuin muutamaan eivätkä nekään silittyneet näteiksi. Luovuin selkeiden, silitettyjen laskosten ideasta, ja jätin ne sitten vapaiksi, mutta kyllä ne niinkin toimivat.

mittanauhasta on moneksi

Läpysköiden istutuksen jälkeen ompelin taakse piilovetoketjun ja huolittelin helmat. Vuorihelman vain siksakkasin, päällyksen siksakkasin ja tikkasin kapean päärmeen.

Ehkä ainoa kuva jossa näkyy edes jotenkin koko lopullinen look

Kiitos vielä siskolle hiusten kihartamisesta :3 (+rakastan tuota huulipunaa)

Meille hankittiin jokunen kuukausi sitten uudet sohvat. Vanhat ja kuluneet tummanpunaiset sohvatyynyt eivät sopineet lainkaan niiden kanssa yhteen, joten ne oli aika korvata. Edelliset sohvat olivat lähtiessään niin kuluneet, että niistä oli hyötyä enää materiaalina, ja talteen otettiin nahkan lisäksi hyvin säilynyttä ylätyynyjen sisällä ollutta pehmustetta. (sellaista mitä tungetaan pehmoleluihinkin) Ompelin tavallisesta puuvillasta neliskanttiset pohjatyynyt, jotka täytin kyseisellä pehmusteella ja ompelin sitten umpeen. Päällisiä varten kävimme yhdessä äitin kanssa ostamassa kankaita. Niistä syntyi kolmenlaisia tyynyliinoja.

Piilovetoketju näkyy kyllä, mutta ei liian häiritsevästi

Tyynyliinat ovat joka puolelta sentin leveämmät kuin alla olevien tyynyjen kankaat. Niissä on myös piilovetoketjut, jotta ne saa helposti irrotettua ja pestyä.

Valkoturkoosit tyynyt koostuvat kahdesta eri kankaasta. Olisin halunnut tehdä niiden leikkauksesta vähän mielenkiintoisemman, mutta aikaa mihinkään suurempaan kikkailuun ei ollut, näiden kun piti valmistua ennen juhlia.

Tää on niinku tyynyjen luokkakuva

Desucon kolkuttelee jo ovella, onneksi on vain yksi uusi cossi tekeillä ja sekin hyvin yksinkertainen, eli Barakamonin Hiroshi. Olo on siis ainakin nyt tyynen luottavainen sen suhteen.