Heti vuoden alussa kävimme siskon kanssa luovuttamassa verta ensimmäistä kertaa. Se oli ollut tavoitteena jo täysi-ikäistymisestäni lähtien, mutta nyt saimme viimein sopivan tilaisuuden. Etukäteen en tiennyt mitä odottaa mutta homma osoittautui harvinaisen hauskaksi. Tuntui vain niin koomiselta makoilla paikoillaan samalla kun vertani vietiin, että pidättelin naurua koko toimituksen ajan. Saimme samalla viimein tietää veriryhmämme, omani oli harvinaisinta eli AB-ryhmää, ja selvittelin huvikseni sen perusteella muun muassa "verityyppipersoonallisuuteni", jonka mukaan olen sekä ujo että varma sosiaalisissa tilanteissa ja lisäksi erikoinen tyyppi. Selvän teki.
Kunhan joulunvietosta selvittiin takaisin arkeen alkoi perinteinen talviconeihin valmistautuminen. Cossien kanssa haukkasin aika ison palan ja tein kahteen coniin yhteensä neljä uutta pukua, joista yhdellä mentiin vielä parikisaamaankin ja lisäksi pidettiin luentoa Initial D:stä. Liika on liikaa, se näkyi etenkin Yukiconissa. (surullista muuten että se lopetettiin ): Jotta tästä selvittiin edes jokseenkin kunnialla, piti opiskeluissa joustaa, ja meninkin suosiolla suoraan uusintaan yhdessä tentissä, mikä johti ketjureaktioon niin, että koulutöitä teinkin sitten toukokuun loppuun, kun muuten olisi tarvinnut tehdä vain alkuun asti.
Frostin lauantaille tein Winryn FMA:sta. FMA on ollut jo pitkään yksi suosikkisarjoistani, mutta jostain syystä en ollut oikein ikinä ajatellut vakavammin siitä cossaamista. Siskon innostuttua sarjasta uudelleen oli kuitenkin pakko valita joku hahmo cossattavaksi Olivierin kanssa, sillä emme enää selvästi osaa cossata eri sarjoista. Winry tuntui hyvältä vaihtoehdolta (sillä mikä voisi olla parempi vaate talveen kuin napapaita) ja tykkäänkin tästä cossista, vaikka se on hyvin yksinkertainen. Seuraavalle kerralle olisi hauska saada mukaan vaikka jakoavainproppi.
Frostin sunnuntaille tein sitten Yuri on Icen Yurion free skate -luisteluasun. Tykkäsin tästä todella paljon sen mukavuuden ja siistin ulkomuodon vuoksi. Olisi sinällään siistiä saada tästä oikeita luistelukuvia mutta satun omistamaan vain hokkarit enkä ole mitenkään erityisen hyvä luistelijakaan.
Yukiconiin valmistunut Ryuu Binan Koukou Chikyu Boueibu Lovesta oli pääpiirteittäin todella kiva cossi. Yksityiskohtia ja haastetta asusta löytyi, ja siksi kävimmekin siskon Enin kanssa parikisaamassa. Kiireessäkin onnistuimme tekemään melkoisen hyvää jälkeä, eikä tässä onneksi mitään peruuttamatonta tullut tehtyä, mutta muutamaa asiaa kyllä pitäisi parannella, kuten kengänpäällisiä ja peruukkia. Tämä on taas hyvä osoitus siitä, miksi kisamaan kannattaisi mennä mieluiten jo kertaalleen käytetyllä puvulla, sillä silloin nämä olisi kerinnyt rauhassa korjaamaan. Kokonaisuudessaan asu on kuitenkin kiva ja pääsee varmasti vielä käytettäväksi.
Initial D:n Keisuke valmistui osin jo Frostiin, mutta sen käyttö jäi perjantaina hyvin lyhyeksi. Yukiconissa se oli sitten suuremmassa roolissa sunnuntaina luentomme kanssa. En voi kyllin kertoa, kuinka paljon tätä hupparia rakastan, se on lämmin, ryhdikäs ja ihanan iloisen värinen ja onkin jo tärkeä osa arkivaatekaappiani. Nahkahousuilla taas on aika ohut canon-pohja, mutta tein ne syksyn Majima-cossi mielessä niin, että niitä voi käyttää molempiin. En tiedä tuleeko tälle heti uutta käyttöä, mutta ainakaan vaatteet eivät siis jääneet pölyyntymään.
Näiden parissa askaroidessani Suomessa tapahtui, ja tämän ajan uutisista jäi parhaiten mieleen Matti Nykäsen ja Olli Lindholmin poismeno. Nykäsestä en varsinaisesti ihmisenä ikinä välittänyt mutta oli kieltämättä outo tunne saada ruotsintunnilla tietää, että koko Suomen tuntema vitsien ja kohujen kohde on poissa - melkein kuin jonkin aikakauden loppu. Lindholm sitten suretti enemmän, kun olen kerta Yötä kuunnellut monen vuoden ajan. Tavallaan nämä molemmat konkretisoivat sitä, että tuntemani maailma alkaa hiljalleen kadota. Kuulostaa dramaattiselta mutta tarkoitan tällä osin vain sitä, että alan oikeasti olla jo jonkin ikäinen, eli on kokemusta aiemmasta, mihin nykyhetkeä voi verrata.
Uutta oli myös se, että tietyistä syistä hain vasta tämän vuoden keväällä ensi kertaa oikeasti kesätöitä. Lyhyen CV:ni vuoksi en yllättynyt siitä, että pääsin haastatteluun vain yhteen paikkaan, mutta olen todella onnellinen että pääsin edes sinne ja sain paikan. Tulevana keväänä haku on varmasti helpompaa sen vuoksi.
Huhtikuun alussa muutin solusta ihanaan yksiöön. Ostin paljon tarpeellista tavaraa, kuten sohvan ja ruokaryhmän, ja nyt toivonkin ettei tarvitsisi enää vähään aikaan ostaa yhtään mitään tavaraa. Ensi vuoden tavoitteena onkin olla ostamatta mitään sellaista uutta, mitä en ehdottomasti tarvitse. Sain tänä vuonna uutta tietoa esimerkiksi pikamuodin ympäristöhaitoista, joten kiinnostus ostaa vaatteita uusina lakkasi täysin, vaikken todellakaan ole ikinä ollutkaan ylenpalttinen shoppailija, vaan vaatekaappini sisältö on tälläkin hetkellä keski-iältään varmaan lähempänä viittä vuotta. Panostan mieluummin kierrätettyyn, vanhan tuunaukseen tai oman yhden hengen hikipajani tuotteisiin.
Muuton jälkeen kaaottisuuteni on entisestään pahentunut, sillä toisin kuin solussa, ei kukaan nyt valita jos jätän tiskit lojumaan tai paheksu, jos kuljen koko päivän pelkässä kylpytakissa. Nyt on mukavasti tilaa ja se tietää sitä että erinäiset projektit saavat rehottaa vapaasti siellä, mihin ne sattuu laskemaan käsistään. Kämppä pysyisi varmasti siistimpänä, jos en jatkuvasti tekisi kaikennäköistä, mutta minulle tulee oikeasti hirveän hankala, sellainen jotenkin tunkkainen olo, jos en saa pariin viikkoon tehdä mitään käsilläni. Tarve luoda jotain on aina läsnä, tarve siivota ei.
Huhtikuun loppu oli hauskaa aikaa monien opiskelijatapahtumien vuoksi. Oli ihanaa kokea ensimmäinen oikea opiskelijavappu yhdessä kavereiden kanssa ja erityisesti nautin sellaisista tapahtumista, joissa tehdään muutakin kuin juodaan, itse kun en ole siitä puolesta kiinnostunut. Tehtäviin täysillä heittäytyminen on hyvässä seurassa helppoa, vaikka olenkin useimmiten porukan ainoa täysin selvin päin oleva.
Toukokuun alku olikin sitten jo synkempi ajanjakso, sillä pappani kuoli silloin. Hän oli jo 85 vuotta vanha, mutta kuitenkin täysin perusterve ja vielä kotona asuva, joten se oli tavallaan yllätys, mutta ei kuitenkaan asia, jonka mahdollisuuteen ei olisi uskonut. Vaikka pappa ei ikinä ollut mitenkään valtavan läheinen minulle, oli hän kuitenkin hyvä ja lempeä ihminen, ja menetys tuntui riipaisevalta. Hautajaispäivä oli erityisen vaikea, viimeksi tuli itkettyä niin vuolaasti kymmenen vuotta sitten mummin hautajaisissa. Pappa oli oikein kliseinen vanhus siinä mielessä, että hän jaaritteli paljon menneistä ajoista. Harvoin jutut jaksoivat oikeasti kiinnostaa, mutta olen iloinen siitä, että jaksoin kuitenkin kuunnella, että hän sai tuntea olevansa arvostettu.
Toukokuussa oli omat positiiviset puolensakin. Katsoin viimeksi Euroviisut varmaan vuonna 2009, mutta nyt halusin nähdä ne, ja se oli erittäin hyvä päätös. Ennakko-oletuksia ei juuri ollut, olin vain sattunut lukemaan, että Islantia edustaisi joku ihme BDSM-bändi. Alkupuolen esitykset eivät juuri vakuuttaneet, sellaista peruspoppia lähinnä, mutta Islanti kiinnosti juuri erikoisuutensa vuoksi, ja tarjoilikin sitä jopa enemmän, kun olin odottanut. Reaktiomme esitykseen oli sekoitus epäuskoa ja naurua. Viisujen jälkeen katsoin sen uudelleen, uudelleen ja uudelleen ja bändin muutaman haastattelun katsottuani koukku oli valmis. Hatari on aivan käsittämätön paketti alusta loppuun, täydellistä trollausta pokkanaamalla, antikapitalistista sanomaa feikkisponsonsoria jatkuvasti mainostaen. Jäsenillä on upea huumorintaju ja ne muutamat julkaistut kappaleet ovat jotain, mitä en ole aiemmin kuullut. Se, että ne ovat islanniksi, tekee kaikesta vielä parempaa. Pari viisujenjälkeistä päivää vietin lähinnä koko hommaan tutustuessa, haastatteluja katsoen ja lukien.
Toukokuussa pelattiin myös MM-jääkiekkoa. Jääkiekko on jotain, mitä olen seurannut enemmän tai vähemmän koko elämäni ja tiivistinkin hieman (tahallisen) melodramaattisesti tuntemukseni Suomen voittopelistä erään fikkini noteihin:
"Tämän kirjoittaminen oli osaltaan terapeuttista, sillä pääsin käsittelemään traumaani siitä, miten nukuin tämän nimenomaisen pelin ajan. Olin herännyt viideltä aamulla, käynyt korvasienestämässä, matkustanut kaupungista toiseen ja sinnitellyt valveilla yhdeksään illalla. Jaksoin katsoa ensimmäisen erän, erätauon aikana nukahdin ja havahduin välillä puoliunitilaan kuullessani Mertarannan iloista huutoa. Lopullisesti sain kiskaistua itseni hereille vasta kun peliä oli jäljellä enää muutama sekunti, ja ensimmäinen ajatukseni olikin "Eih, miks niitten piti mennä voittamaan just nyt". Siinä hetkessä olo oli katkera, ontto. Häpesin sitä, miten olin antautunut makean unen pauloihin niinkin tärkeällä hetkellä. Aikani katselin kultajuhlia, yritin imeä tunnelmaa, yritin tuntea sitä iloa, jota minun kuului tuntea. Lopulta luovutin, sammutin television ja painuin pehkuihin tuntien itseni huonoksi suomalaiseksi muiden lähtiessä toreille, iloitessa, juhliessa."
Kesäkuun alussa oli Desuconin ja kuun lopussa olin pari viikkoa Kuopiossa töissä perheen firmassa. Niihin aikoihin sain tietää, että Hatari oli tulossa syksyllä Suomeen. En ollut ikinä käynyt keikalla, mutta sinnehän oli aivan pakko päästä. Lievästi ironista oli, että perheemme Islanninmatkaa oltiin ajoittamassa juuri samaan aikaan, mutta onneksi lopulta kaikki järjestyi sopivasti.
Kesädesun perjantaille tekaisin Ashin Banana Fishistä. Tein vain vihreän ruutupaidan itse, paidan ostin uutena miestenosastolta ja farkut kirpparilta, revin itse. Molemmille on tullut käyttöä myös cossin ulkopuolella. Asu oli rento ja ihan kiva muutenkin.
Jo toinen FMA-cossi samaan vuoteen, eli Greedling, näki päivänvalon Desuconin lauantaina. Tätäkään en oikeastaan päättänyt itse, vaan myönnyin vain siskon, joka oli perus Ling, suunnitelmaan. Oli hauskaa olla tavallaan saman hahmon kaksi eri puolta, tai paremminkin eri hahmo samassa kehossa. Tässä harmittaa vain se, että peruukin otsatukka näyttää paljon huonommalle kuin Lingin peruukin, vaikka ne molemmat ovat omaa kädenjälkeäni...
Heinäkuu kului ollessani töissä ulkoilmamuseossa museo-oppaana. Työ jännitti etukäteen, koska sitä varten piti tietenkin omaksua paljon tietoa museosta ja sen historian laajemmasta kontekstista. Ensimmäinen opastus oli aivan hirveän jännittävä, sillä tutustumispäivästä oli jo hetki, enkä itsekään täysin muistanut, mitä kaikkea museossa oli. Ja jotta se ei olisi ollut liian helppo, sattui se olemaan englanniksi. Vedimme kierroksen poikkeuksellisesti yhdessä yhtä jännittyneen työkaverin kanssa, ja aika räpellystä se oli. Ainakin sen jälkeen oli helpompi taas lähteä vetämään normaaleja kierroksia, ja ajan myötä kaikki alkoi jo sujumaan automatiolla. Kävijät olivat pääpiirteittäin erittäin mukavia eikä hankalia tilanteita syntynyt, mikä johtui varmaan osin siitä, ettei opastuksista ja sisäänpääsystä tarvinnut maksaa. Joka tapauksessa kuukausi tarjosi arvokasta kokemusta ja lisäsi luottamusta omiin kykyihini, vaikka se ei pahemmin lompakkoani lihottanutkaan.
Heinäkuun aikana oli myös Nekocon Kuopiossa, jossa käytimme vanhoja asujamme. Olimme jälleen parikisaamassa saman sarjan hahmoilla, ja nyt sijoituimme toisiksi, oli kivaa <3
Elokuussa aloin hiljalleen palailla opiskelun pariin ja kävin yliopistolla lueskelemassa filosofiaa, sillä olin reputtanut pakkofilosofian tentin joulukuussa. Tentti meni tällä kertaa onneksi läpi ja herkulliset opintopisteet löysivät kotiin. Elokuun aikana käytiin myös siskon ja kaverin kanssa Linnanmäellä, mikä oli hauskaa. Edellisestä kerrasta oli jo kuusi vuotta, ja nyt
Syyskuu alkoi jälleen Traconilla. Uutena sinne valmistui Majima Goro Yakuza-pelisarjasta. Ironista tässä oli se, että vaikka olen ihan inessä Yakuzassa, en ole pelannut juuri mitään, vain osan Zerosta... Nyt joulun alla sain vihdoin oman pleikkarin ja voin upota rauhassa mafiamaailmaan. Majimassa korjattavaa löytyy peruukista ja kengänkärjistä. Siirtotatuoinnit olivat uusi kokemus ja osoittautuivat käyttökelpoisiksi, joskin ärsyttäviksi irroittaa. Cossi on kiva kokonaisuus, kuvia siitä vain on vähänlaisesti. Kesällä on tiedossa lisää käyttöä.
Syyskuun 20 päivä koitti sitten vihdoin se, mitä oli kolme kuukautta odottanut, eli Hatarin keikka. Koko päivä tuntui aivan epätodelliselta jo senkin vuoksi, että kyseessä oli tosiaan ensimmäinen keikkani. Edes Nosturin surkeat järjestelyt eivät onnistuneet latistamaan tunnelmaani, vaan koko tapahtuma ja sen jälkeiset päivät olin yhtä hymyä. Nyt ymmärrän, miksi ihmiset käyvät keikoilla ja miten mahtavalta tuntuu nähdä suosikkinsa ilmielävänä, vain noin kymmenen metrin päästä. Wow.
Muutama päivä tämän jälkeen lähdimme Islantiin, jonka tarkempi matkakertomus upeine kuvineen löytyy täältä. Yksinkertaistettuna oli hauska matka ja lampaiden määrä jaksoi hämmästyttää aina uudestaan. Matkalla täytin 21 vuotta ja sen jälkeen oltiin jo lokakuussa menossa. Opiskelujutut eivät juuri edenneet mihinkään alkusyksystä, mikä johtikin tiuhaan aikataulutukseen loppuvuodesta. Lokakuun aikana käytiin shoottaamassa Ashia ja marraskuussa vietettiin siskon ja kaverin kanssa jo kauan suunnitelmissa ollut Twilight-maraton -viikonloppu. Oli hauskaa roastata leffoja yhdessä ja katsoa se viimeinen viimeinkin. Mielenkiintoista on, miten voidaan oikeasti käyttää joku kaksi tuntia elokuvaan, missä ei tapahdu yhtään mitään (eli kunniamaininta Epäilys-elokuvalle)
Marraskuun lopussa käväistiin vielä siskon kanssa Kumakumaconissa pitämässä cossiohjelmaa ja joulukuun alussa sisko tuli luokseni mafiateemaisille sitseille ja Linnan juhlia katsomaan. Aloimme samalla uudelleenkatsomaan Kuroko no Baskettia alusta ja yllätyimme siitä, miten se olikin niin hyvä. Nyt on sitten knb taas meillä in. Seuraavana viikonloppuna mentiinkin jo taas Helsinkiin keikaa katsomaan, tällä kertaa Beast In Blackia, jolla oli lämmittelijänä Lordi. Aloite tähän tuli siskolta, joka rupesi ensin bändiä kuuntelemaan, ja tartutti sen sitten minuunkin. Keikka oli mahtava tunnelmaltaan ja oli ihan hauska nähdä Lordikin. Nyt on sitten molemmat tärkeimmät Euroviisuesitykset nähty.
Joulukuussa aika meni muutoin kouluhommia tehdessä ja joululahjoja valmistellessa. Muutaman ostojutun lisäksi tein perheelle lautapelin ja kirjoitin kuusi satua sisältävän satukirjan. Lisäksi kirjoitin siskolle pari vähän toisenlaista juttua ja etenkin alemman kanssa oli vähän liian hauskaa. Uteliaille tiedoksi, että nämä löytyvät myös netistä, jos arvaa mistä etsiä.
Joulu sujui taas mukavasti ja nyt on jo mukavan huoleton olo, kun opiskelut ja muut eivät ole pyörineet päässä vähään aikaan. Uusi vuosikymmen kurkkii jo ovella, mikä on aika hurjaa. Se voi tuoda tullessaan ties mitä, mutta toivotaan parasta kaiken suhteen, sillä mitä muutakaan voisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti