Nekocon 13.-14.7.2019

Nekocon järjestettiin nyt kesällä ensimmäistä kertaa Animeconin Kuopioon tulemisen jälkeen. Tänä vuonna Animeconia ei järjestetty SCT:n sekoilujen takia, joten Nekocon oli samana viikonloppuna ja samassa paikassa, kuin missä Animeconit ovat Kuopiossa olleet, tavallaan korvaavana tapahtumana. Kokonsa puolesta Neko ei kylläkään pääse lähellekään Animeconeja, mutta se oli kuitenkin kunnon nostalgiatrippi, koska viime musiikkikeskusconista oli jo aikaa.

Perjantaina pääsin lähtemään paikalle töiden jälkeen viimeisellä bussilla, ja olin perillä noin yhdeksän aikoihin. Varsinainen conifiilis oli aika kateissa, koska majoitus oli kotona, missä nyt tietenkin muutenkin tulee käytyä, emmekä tehneet tapahtumaan uusia cossejakaan. Olimme kuitenkin parannelleet vanhoja, etenkin sunnuntain kisacossejamme, ja kaikki niihin liittyen ei ollut vielä ihan valmista. Muutamia asioita piti yhdistää ja muun muassa kenkien pohjat maalata, koska sitä ei voinut aiemmin tehdä eri kaupungeissa olon vuoksi. Keksin myös noin kahden aikaan yöllä että voisin hieroa Yukimuran jalka-armoreihin vähän punaista akryylimaalia, koska kun niitä aikoinaan maalasin loppui spraymaali vähän kesken ja lopputulos ei ollut kovin tasainen. Tuli vähän tyhmä olo siitä, miten en ollut tullut asiaa miettineeksi aiemmin, vaikka olin cossia jo kolmessa conissa käyttänyt. Muutenkin, kun kaivoin tämän neljä vuotta vanhan ja viimeksi kaksi vuotta sitten käytetyn cossin esiin huomasin kyllä todella sen, miten nykyään kädenjälki on ihan toisenlaista ja tässä on vähän sellaista paskartelun meininkiä.

Lauantaina siis cossattiin Sengoku Basarasta, minä olin Yukimura ja sisko Ieyasu. Cossit vedettiin kotona päälle armoreita lukuun ottamatta. Conipaikalle päästiin äidin kyydillä, ja matkalla napattiin mukaan kaveri, joka päätti tulla coniin aika ex temporesti eikä cossannut.

Ilma oli aamulla vielä kylmä eikä kannustanut ulkona hengaamiseen. Rannekkeet saatuamme ja animekonsertin liput ostettuamme lähdimme sisälle. Ennen sisäänmenoa keihäsproppini haluttiin tarkastaa, eli toisin sanoen merkata punaisella teipillä. Ensimmäinen järjestysmies aikoi lätkäistä teipit näkyville paikoille keihäideni terien ympärille, mikä kiehutti sen verran, että heittäydyin hankalaksi ja aloin kyseenalaistaa toimintaa, koska muissa coneissa ei vastaavaa ole tehty. Onneksi toinen järjestyksenvalvoja tuli paikalle ja ohjeisti edellistä siitä, että teipit laitetaan mahdollisimman vähän näkyvään paikkaan, koska cossaajat nyt tuppaavat haluamaan kuvia cosseistaan.

Säännöissä myös muuten mainittiin, että asejäljitelmät täytyy merkata, mutta näin kyllä, että myös proppeja, jotka eivät millään muotoa näyttäneet terä- tai tuliaseilta oltiin teippailtu. Ymmärrän sinällään turvallisuusnäkökulman, mutta touhu vaikutti melko mielivaltaiselta ja en usko että kukaan on milloinkaan kärsinyt proppien teippaamattomuudesta coneissa... Jotkut aidon näköiset tuliasejäljitelmät conin ulkopuolella liikkuessa nyt menevät ihan eri kategoriaan pahvista valmistettujen keihäiden kanssa, koska niiden voi joku oikeasti luulla olevan aitoja.

Sisään päästyämme yritimme etsiä pukuhuoneita armoreiden pukemista varten, mutta emme niitä löytäneet. Koko ohjelmalehtisessä ei näkynyt olevan kellarin karttaa, jossa niiden piti sijaita. Päädyimme sitten pukemaan ne kellarin tyhjällä käytävällä.

Pian jo napsittiin kuvia cosseista upea seinä taustalla. Olin parannellut Yukimuraan lähinnä keihäitä, siskolla taas kaikki Ieyasun armoriosat olivat uusia, ja uudempana cossina siitä on muutenkin vähemmän kuvia, joten uusia oli nyt hyvä saada.

En taas tiedä mitä kommentoisin mut juu

Neljässä vuodessa nähtävillä glow uppia cossissa mutta keihäillä on edelleen kiva tökkiä itteensä

Kävimme pitkästä aikaa conissa luennolla jota emme olleet itse pitämässä, eli "Metsästäjä x Metsästäjä - Luottamus ystäviin on ystävyyttä", koska Hunter x Hunter on edelleen lähellä sydäntä ja ohjelman nimi oli lupaava. Paikalle saapuessamme bongasin heti katsomosta kaverini lukiosta (jota aikoinaan itse painostin katsomaan sarjan hehe), oli kiva taas vaihtaa vähän kuulumisia. Luento oli myös ihan mukava, ei nyt maata mullistava mutta ei kaduttanut että sinne mentiin. Olisin ehkä kaivannut vähemmän muihin sarjoihin vertaamista ja enemmän tulkitaa muidenkin kuin päähahmojen ystävyyssuhteista, esimerkiksi ajatuksia Hisokan ja Illumin suhteesta olisi ollut jännittävää kuulla.

Luennon jälkeen lähdimme syömään. Conin pienuus näkyi katukuvassakin sillä, ettei se oikein näkynyt. Kylmänpuoleinen sääkin saattoi siihen vaikuttaa, mutta muutenkin tuntui, että cossaajia oli suhteessa paikalla ehkä vähemmän kuin muissa coneissa. Ulkomaailmassa kävellessä tuli sitten vähän sellainen olo että eih älkää kattoko, etenkin kun Yukimura nyt on open chest bindeineen niin avonainen asu. Paluumatkalla mieltä kuitenkin piristi pikkulapsi, joka potkulautaili peräämme huikatakseen: "Kivat asut!".

Kävimme päivän aikana myös taidekujalla kellarissa sijaitsevassa hallissa, jonne ilmastointiremontti ei ollut tainnut yltää. Sääliksi kävi kujalaisia, jotka joutuivat olemaan tukahduttavassa, hapettomassa ilmassa niin pitkään.

Tämä haalarimerkki oli liian huvittava taidekujalle jätettäväksi

Väljän conin etu on se, että istumapaikkoja löytyy helpommin. Lepäilimme siis jonkin aikaa toisen kerroksen sohvilla. Halusin itsestäni vielä kivan lähikuvan, jossa näkyisivät ensimmäistä kertaa tämän cossin kanssa käytössä olevat väripiilarit, joten lähdimme takaisin seinän luo, joka olikin melko aktiivisessa kuvauskäytössä monella.

Ruskeat piilarit tekevät kyllä tästä cossista heti paremman näköisen

Seinän luona kuvatessamme tuli hetkeä aiemminkin cossaajia paikalla kuvannut ei-conittajan näköinen mies ammattimaisen kameran kanssa kysymään, haluaisimmeko että hän ottaisi meistä kuvia. Se sopi toki. Hän oli kuulemma lukenut lehdestä että tälläinen tapahtuma on, ja päättänyt tulla kuvaamaan. Olisi kiva laittaa tähän pari otosta krediiteillä mutta kuvia ei vielä näkynyt hänen valokuvaussivuillaan.

Seinän viereisestä ikkunasta näki ulos, ja aurinko näytti viimein paistavan, joten lähdimme ulos ja suuntasimme rantaan, jossa otettiin taas vähän kuvia. Kivikkoinen ranta oli kivannäköinen, mutta hankalakulkuinen tausta, joten en edes vaivautunut siihen itse. Siirrymmekin siitä sitten tasaiselle betonilaiturille.

Hetkelliset tuulenpuuskan inspiroivat taas yrittämään bandananheilutuskuvia

Yhyy keihäs napattiin

Kosto

Palasimme sisälle kun animekonsertti alkoi olla lähempänä. Kuopion kaupunginorkesterin konsertti on aina ollut yksi odottamisen arvoinen asia Kuopion animeconeissa, joten oli mahtavaa että se oli toteutettu myös Nekoconiin. Koko konsertti oli taas hienoa kuultavaa, mutta erityisesti nautin lopussa soitetuista Jojon mahtipontisesta Sono chi no sadamesta ja Madokan lumoavasta Sagitta luminiksesta. Jäin kaipaamaan vain X/1999:n Sadamea, se on kyllä soitettu jo ainakin kahdesti mutta se on vain niin upea että ei haittaisi vaikka se kuultaisiin joka kerralla.

Konsertin jälkeen meidät käytiin poimimassa ja kotona tehtiin vielä muutama pikkujuttu valmiiksi sunnuntaita varten. Aamulla sitten taas yritettiin meikata itsemme mahdollisimman identtisiksi, sillä cosseina olivat Binan Koukou Chikyuu Bouei-bu Love! Love!:n kaksoset Haruhiko ja Akihiko, joilla olimme siis osallistumassa paricosplaykisaan.

Ensimmäisenä conipaikalla kävimme ilmottautumassa, jonka jälkeen etsiydyimme bäkkärille. Tuomarointiaikamme oli ensimmäinen kategoriassamme, joten saimme tuomaroinnin nopeasti pois alta. Tämänkertaiset tuomarit tulivat lähelle katsomaan asuja, toisin kuin Yukiconissa, mitä pidän itse hyvänä asiana. Tuomarit olivat muutenkin asiallisia sekä mukavia ja kokemus oli miellyttävä.

Tosi übee bäkkäriselfie

Tuomaroinnin jälkeen palasimme bäkkärille. Aiemmista kisoistamme poiketen tällä kertaa meiltä ei oltu pyydetty omia lyhyitä esittelytekstejä ennakkoon, ja mietimmekin että mitäköhän lavalla ollessamme sitten tapahtuu. Vaikka moni asia conissa (kuten free hugs- kylttien määrä) sai conin tuntumaan siltä, että oltiin palattu vuoteen 2012, selvisi onneksi että muinaiseen tapaan kysyä lavalla cossaajalta jokin sattumanvarainen kysymys ei oltu palaamassa. Sen sijaan aiottiin bäkkärillä kysyä kisaajilta samat asiat, jotka yleensä lähetetään etukäteen, ja sitten käyttää niitä juonnossa. Asiasta ei oltu kerrottu kisaajille, eikä ilmeisesti juontajallekaan etukäteen, koska tämäkin näytti olevan yllättynyt kuultuaan vastaavalta vastauksen kysymykseemme siitä, miten asia aiotaan hoitaa. Juontaja haastatteli meidät sitten saman tien, kun olimme kätevästi paikalla, mutta lopulta mitään ei kuultu lavalla, sillä hän ei kerennyt haastatella kaikkia, ja mielummin jätti juonnon välistä kaikkien, kuin vain osan kohdalla. Etenkin yleisön kannalta tämä oli harmi, sillä tekstit olisivat tehneet kisasta viihdyttävämmän.

Tämän jälkeen meillä oli vapaata ennen meille annettua kuvausaikaa. Unohdimme oikean kameran kotiin, joten napsimme sitten muutaman otoksen kännykällä. Vaikka näitä cosseja on jo käytetty, haluttiin uusia kuvia koska parannuksia oli tehty (ja että saan blogiin täytettä). Kännykkäkamera ei tosiaan kovin hyvä ole, eikä tästä mitään mestariteoksia syntynyt.

Näytän tässä pidemmältä vaikka oon oikeesti 2 cm lyhyempi

Tärkeämpää kuin hyvät kuvat on hyvä meininki

Miks squadin jalkakuvat ei oo enää muodissa

Kävimme taas keskustassa syömässä ja tällä kertaa palatessamme meistä pyydettiin kuvaa, pyytäjä oli ei-conittaja joka myös kysyi olemmeko kaksosia ja kertoi että hänellä itsellään on kaksoset. Hauskoja nämä tällaiset kohtaamiset. Palattuamme menimme viralliseen kuvaukseen. Vapaaehtoisesti emme olekaan käyneet kuvauspisteillä pitkään aikaan, sillä on paljon rennompaa ja mukavampaa ottaa kuvia omassa porukassa. Kuvauspisteen oleminen ulkona oli hieman erikoinen ratkaisu, koska silloin ollaan sään armoilla ja muu kuin yksivärinen tausta ei sovi kaikille hahmoille samalla tavalla.

Kuvannut Kyuu Eturautti

AMV-kisa jäi taaskin harmittavasti välistä, koska sen aikana meidän piti olla jo bäkkärillä. Siellä oli hyvä tunnelma, eikä jännitystä lavalle menosta ollut senkään vertaa kuin Yukissa, vaikkei sielläkään juuri minkäänlaista ramppikuumetta ollut. Jonkin aikaa jonossa seisoskeltuamme tuli sitten vuoromme mennä lavalle. Mokasin suunnittelemamme vikan poseerauksen mutta eipä se mitään haitannut kun ei kukaan tiennyt miten sen oli tarkoituskaan mennä. Lavalta poistumisen jälkeen käväisimme siellä vielä ryhmäkuvassa, jonka jälkeen saimme nauttia väliaikaesityksestä. Hetken aikaa jo pelkäsin, että sieltä tulisi eräs tietty tanssiryhmä ikuisuuteen jatkuvine vocaloidbiiseineen, mutta tiedossa oli onneksi jotain uudempaa ja raikkaampaa. Enemmän omaan makuuni olevalla taustamusiikilla tanssinut duo veti hyvin, ja esitystä olisi voinut katsoa pidempäänkin.

Väliaikashown jälkeen esiteltiin kustakin kategoriasta (aloittelijat, kokeneet, parit) tuomarit ja jaettiin palkinnot. Ajattelin, että nyt voisi olla ihan hyvät mahdollisuudet sijoitukselle, ja niin kävikin, eli nappasimme toisen sijan. Oli ihanaa saada tunnustusta ja pieni söpö pokaali hyllyn päälle muistoksi. <3

Söpön pokaalin lisäksi saatiin nostalgiset ramunet ja lahjakortit johonkin steampunkkauppaan

Kisan jälkeen kävimme vielä kuuntelemassa tarkempaa palautetta tuomareilta. Jännästi sitä itse katsoo asuaan niin eri silmällä, sellaiset asiat jotka itseäni vielä asussa häiritsevät eivät nousseet esille, kun taas pari asiaa, joita en ollut edes ajatellut, nousivat. Kehuja saimme erityisesti yhtenäisestä ilmeestä, hyvästä yhteistyöstä ja yksityiskohtiin panostamisesta.

Coni läheni tässä vaiheessa loppuaan, ja menimme vielä hengaamaan rauhalliseen kolmanteen kerrokseen.

Yay <3

Se vaihtoehtoinen pokaalikuva

Pyysimme äitiä tuomaan tullessaan unohtuneen kameran mukanaan, jotta voisimme ottaa vielä muutaman paremman kuvan ennen kun lähdön aika koittaisi. Menimme samalle laiturille kuin edellispäivänäkin ja ulkona aurinkolasit olivat jopa ihan relevantit.

Tuuli sabotoi kuvauksia nostamalla olkaröyhelön ilmaan

Täysin huomaamaton ratkaisu tuuliongelmaan

Uusin cossiin muun muassa rannekekoristeet, jotka olivat ennen väärän muotoiset

Pieni röyhelökateus iskee kun siskolla on enemmän

Kuvailut kuvailtuamme äiti vielä tarjosi meille kaikille jäätelöt ihan vieressä olleesta jäätelökioskista. Otin salmiakkipallon, joten tuntui hieman erikoiselta kuulla, kun äiti totesi: "Jaha, (siskon nimi) otti salmiakkia..." :D lieventävänä asiahaarana katsottakoon olleen, että tässä vaiheessa meillä oli aurinkolasit päässä, mutta pitäisikö silti alkaa huolestua kun vanhemmat veikkasivat myös Lingistä ja Greedlingistä väärin? Ja me ei ees näytetä samalta.

Jäätelöiden jälkeen vaiheessa sisko valmistautui lähtöön, kun taas minä jäin vielä yöksi kotiin sillä maanantai oli vapaapäivä töistä. Ihana vapaa conidarrapäivä.

Kokonaisuudessaa Nekocon oli kiva, joskin ehkä hieman oletettua pienempi coni. Toivon kovasti että se tulisi ensi vuonna uudestaan ja onnistuisi houkuttelemaan paikalle myös vähän enemmän 20+ -vuotiasta harrastajakuntaa. Saattaa myös jäädä haaveilun tasolle, mutta palautteeseenkin mainitsin että esityscossikisa olis upea juttu. Nekoconilla olisi puitteet sellainen järjestää, ja ei-arvokisa -esityskisoja on Suomessa törkeän vähän, joten tässä olisi hyvä tilaisuus... Meilläkin on muutama esitysidea alustavasti muhimassa.

Kiitos conista~

Seuraava coni on Tracon, ja sinne olisi lauantaille suunnitelmissa Majima Yakuzasta ja sunnuntaille uudelleenkäyttöä Saint Seiya: The Lost Canvasin Sashalle.