Iltapuku jämäpaloista ja vuoden muita projekteja

Tänä vuonna en olekaan juuri kirjoitellut cossien ulkopuolisista käsitöistä, ja tämäkin jäi nyt tänne vuoden loppumetreille, osin siksi koska otsikossa mainitsemani iltapuku valmistui joulukuun alkupuolella järjestetyille mafiateemaisille sitseille. Sitsien teema herätti heti kiinnostukseni, mutta pukukoodina oli iltapuku, enkä omistanut yhtään sellaista. En halunnut ostaa pukua, ja toisaalta en halunnut ostaa uusia kankaitakaan sellaista varten. Pohdin siis, olisiko minulla jo valmiina mitään, mistä voisi puvun tekaista, ja pieni inventaario paljasti siihen mahdollisuuden.

Minulla oli rippimekkoni mukana tullut, täysin käyttämätön ja varsin suuri valkoinen hartiahuivi, ylioppilasmekkoni tekemisestä yli jääneitä punaisia duchess-kaitaleita, punainen Dio-cossin kravaatista ylijäänyt suikale tavallista satiinia ja isompi pala valkoista ylijäämämallorcaa. Niiden pohjalta päätin, että voisin värjätä valkoisista osista punaisia, ja tehdä kokonaan punaisen iltapuvun.

Innostuksissani kaivoin esiin ainoan punaisen kangasmaalini, joka oli suihkutettavaa laatua, ja aloin suihkutella hartiahuivia, jonka olin ensin jakanut keskeltä kahtia. Paha vain, että maali ei pelkästään loppunut kesken, mutta oli myös niin haaleaa polyesterillä, että siitä ei ollut oikeastaan mitään iloa. Uskoin, että perinteinen emo-kangasväri uppoaisi siihen paremmin, ja niin se näyttikin tekevän. Emopurkit muodostivatkin lopulta mekon koko hinnan, sillä kaikki muu löytyi valmiina. Jälkikäteen sain huomata, että vaikka maali näennäisesti toimikin, ei se silti kunnolla kiinnittynyt keinokuitukankaaseen, sillä valkoinen käsilaukkuni värjäytyi punertavaksi oltuaan illan kosketuksissa helmani kanssa. Käyttäkää polyesterille vain sille suunnattuja värejä etenkin jos haluatte vaatteen kestävän useamman käyttökerran ja pesun.

Ero suihkutettavan ja levitettävän maalin välillä oli huomattava

Värjäilyt loppuun saatuani aloin sovittelemaan paloja tarkemmin ja miettimään mekon mallia. Kangasta ei ollut tuhlattavaksi asti, joten kapea malli oli ainoa mahdollisuus. Hartiahuivipalojen korkeus riitti nilkkamittaiseen helmaan, mutta leveyttä ei ollut tarpeeksi. Onneksi sain puuttuvan leveyden ratkaistua duchess-suikaleella, jonka ompelin kiinni taakse, jossa se herätti vähiten huomiota.

Duchess tuli todella tarpeeseen

Alusta asti selvää oli, että halusin selästä avoimen, mutta yläosan tarkempi muotosuunnitelma kerkesi vaihtua pariin kertaan. Sitä miettiessäni tein taakse kiinnityksen hakasilla ja nepparilla sekä koristerusetin.

Rusetti oli hyvin suoraviivainen tehdä, keskellä keskisaumassa on kääntöaukko.

Nätti tuli. Tähän duchess sopi erinomaisesti.

Ajattelin lopulta tehdä yläosasta loivan u-kaula-aukon, jossa olkaimet ovat kaukana olkapäillä. Eteen tuli myös pari muotolaskosta ja selän avoimuuden takia ompelin siihen kiinteästi kiinni vanhat rintaliivini. Kaula-aukkoni ei kuitenkaan tuntunut asettuvan lainkaan sopivasti, ja sen kanssa tuskaillessani tein löydön. Muutama rypytys eteen ja siitä tulikin täydellisesti istuva v-kaula-aukko. Hupsista vaan.

Yläosa ja alaosa ovat mekossa eri materiaalia ja huolimatta samanvärisestä maalista niiden eron huomaa. Tein siis perussatiinisuikaleesta vyötärölle vyön, jonka ompelin kiinteäksi osaksi mekkoa. Jätin vyön päät takana vapaiksi roikkumaan, sillä ne näyttivät rusetin kanssa hyvin yhteensopivilta.

Avoin selkä aiheutti vielä lisäongelmia sillä, ettei se suostunut helposti pysymään kiinni selässä, vaan lärpäkkeet nousivat ilmaan. Jouduin tekemään niihin ylimääräiset saumat ja lyhentämään olkaimia, ennen kuin ne lopulta osasivat käyttäytyä. Mekko ei missään nimessä ole täydellinen, mutta mielestäni se on melkoisen hyvä siihen nähden, että se on kursittu kasaan sattumanvaraisista palasista.

Tuunasin jo viimevuoden Initial D -ja eurobeat -innostuksissani yhden paitani tekstillä Running in the 90's, ja tänä vuonna päätin jatkaa vaatekaappini kasvojenkohotusta. Minulla oli pari vähän kulahtanutta paitaa (ja kulahtaneitahan ne ovat edelleen, not gonna lie), joita päätin hieman piristää eurobeat-teksteillä. Teksteiksi valitsin suosikkikappaleeni, "Disconnected" ja "Night of Fire".

Disconnected-tekstiä varten löysin kivan fontin. Halusin kokeilla kirjainten liukuvärjäystä, ja jottei se olisi liian yksinkertaista, on kirjaimissa kahta eri liukuväriä.

Tämä löytyi hakusanalla "90's font"

Kopion ja sovitin haluamani tekstin kirjaimista paintilla, peilasin, ja piirsin sen sitten näytöstä läpi kontaktimuovin paperipuolelle. Leikkasin ensin avoimiksi kirjainten ohuemmat puolet. Pistin vaahtomuovitöpöttimen toiseen päähän valkoista ja toiseen violettia ja sekoitin ne keskellä. Sitten vain töpöttelin menemään. Sen jälkeen avasin kirjainten loppuosat ja peitin jo maalatut osat. Toistin käsittelyn eri väreillä ja lopputulos näytti kontaktimuovista jäävien liimajämien poiston jälkeen hyvältä.

Night of Fire -paidan tekstin tein yksinkertaisemmin valitsemalla kivan fontin paintista ja lisäämällä kiintopisteeksi tuli-emojin. Tein taas kontaktimuovisapluunan ja korostin liekkiä maalamalla sen reunat kultaisiksi.

Koko eurobeat-mallistoni esittelyssä, lol

Ostin viime talvena hienosti kirjailtua villakangasta ajatuksenani tehdä siitä syys- ja talvikäyttöön hame, mutta en saanutkaan sitä cossikiireiltä tehdyksi. Nyt aikaa löytyi paremmin ja kunhan olin saanut päätettyä hameen mallin se valmistui yhdessä päivässä.

Päätin tehdä hameen hyvin yksinkertaisella mallilla. Se koostuu suorasta tuubista, jonka laskostin tasaisesti vyötärön kohdalta istuvaksi ja jätin laskosten yläosan avoimeksi, niin että hame näyttää hieman säkkimäiseltä. Takasaumassa on vetoketju ja vyötärön päälle tuli vielä samasta materiaalista valmistamani vyö, joka kiinnittyy yhdellä isolla napilla. Kankaassa kirjontaa oli vain puolet sen koko korkeudesta, joten aion vielä mahdollisesti tehdä toisen eri mallisen hameen ylijääneestä tummanharmaasta villakankaasta.

Sukkia lukuun ottamatta kiva look

Sain viime vuonna ilmaiseksi korkkitaulun, joka olisi muutoin mennyt roskiin. En oikein välittänyt sen tylsän ruskeasta ulkomuodosta, mutta näin, että pienen tuunauksen avulla siinä olisi potentiaalia hienoksi sisustuselementiksi.

Terveiset muuttokaaoksesta - ainoa kuva jonka löysin taulusta ennen maalausta

 Maalasin aluksi taulun kauttaaltaan mattamustalla spraymaalilla.

Parvekkeen tärkein käyttötarkoitus

Mustaksi maalaamisen jälkeen otin kultaista akryylimaalia, ja sudin sillä taulun kehykset. Halusin pitää maalin kuultavana, joten maalasin vain yhden kerroksen. Lopuksi kiinnitin juuttinarua taulussa olleisiin ruuvireikiin ja ripustin sen narusta roikkumaan taulukoukkuun. Kiinnitin tauluun saamiani postikortteja, pari polaroidia Desuconista ja kesätyöpaikan yhteiskuvan. Sain hyvin vähällä vaivalla tylsästä toimistotarvikkeesta paljon kiinnostavamman koristeen seinälle, ja olen siihen hyvin tyytyväinen.

Naurattaa et tää suttu on ainoo kuva taulusta käytössä mutta ehkä siitä jotain näkee.

Toinen sisustukseen liittyvä homma tuli tehtyä sen jälkeen, kun olin epätoivoisesti yrittänyt kiinnittää kiviseinään ensin taulukoukkuja, sitten naulaa, ja onnistuin ainoastaan pinnoitteen tuhoamisessa neliösenttimetrin alueelta... En kestänyt katsoa epäonnistumiseni jälkiä, joten halusin peittää ne jollain. En halunnut siirtää mitään seinällä olevaa kuvaa tai julistetta paikoiltaan, joten ongelmaan ratkaisuksi keksin, että voisin tekaista jonkin maalauksen sitä peittämään. En ole ennen juurikaan maalannut akryylimaaleilla esittävää taidetta, lähinnä vain osia cosseissa, mutta koska niiden väri on mukavan intensiivinen ja peittävä, halusin kokeilla niiden käyttämistä. Kuva-aiheeksi valikoituivat viidakon lehdet ja kukat, sillä olin ajatellut hankkia samalle seinälle verhot jommalla kummalla aiheella. Verhoja ei minulla vieläkään ole, mutta nyt on ainakin tämä samaa tunnelmaa tuomassa.

Etsin kuvahausta ideoita ja referenssejä erilaisista lehdistä ja kukista ja sommittelin haluamallani tavalla. Maalaus valmistui yhden päivän aikana.

Tämä vuosi ei ollut mitenkään erityisen aktiivinen taiteiluvuosi ja tämän asetelman lisäksi piirsin vain yhden toisen maininnan arvoisen kuvan. Olin jo toukokuusta asti miettinyt, että haluaisin tehdä jonkinlaista Hatari -fan arttia, mutta ongelmana oli se, että halusin siihen väriä, ja koska en luota taitoihini muiden kuin mustavalkoisten ihmismuotokuvien luomisessa, uhkasi se jäädä idean tasolle. Hatarin keikan lähestyessä löysin kuitenkin uutta inspiraatiota ja keksin, miten voisin yhdistää väriä muuten mustavalkoiseen kuvaan. Hieman samalla viidakkoteemalla jatkettiin, ja piirsin lyijykynäpiirroksena tehdyn Matthías Haraldssonin seuraksi värikkään kameleontin. Kameleontti tuntui hyvältä valinnalta myös symboliikan perusteella, sillä se vaihtaa väriään tilanteesta riippuen samalla tavalla kuin Matti näyttää lavalla aivan erilaiselta kuin normaalissa elämässä.

Ensi vuonna haluaisin jatkaa tätä "sarjaa" ja piirtää myös bändin loput jäsenet, Klemensin ja Einarin, värikkäiden eläimien seurassa.

Kaikenkaikkiaan näitä esittelemiäni juttuja yhdistää se, etteivät ne juuri maksaneet oikein mitään, (paitsi edellisvuonna maksettu hamekangas) eikä uutta tarvinnut ostaa. Tykkään luoda uutta, mutta myös tuunailla sitä, mitä jo on olemassa. Viime aikoina olen entistä enemmän alkanut välttää ostamista silloin, kun ei ole pakko, mikä on monelta kannalta positiivinen asia.