Kumakumacon 30.11.2019

Päätimme siskon kanssa kesällä, että mennään huvin vuoksi pitämään cosplayaiheista luentoa pieneen Kouvolalaiseen Kumakumaconiin, sillä meitä motivoi halu päästä jakamaan omaa kokemuksen kautta karttunutta tietoa nuoremmille harrastajille. Tapahtuman sijainti oli kätevä, sillä siskon asuinpaikasta Lappeenrannasta pääsee kaupunkiin nopeahkosti ja matkakeskukselta tapahtumapaikalle oli alle puoli kilometriä matkaa. Cosseiksi valitsimme Bakugon ja Kirishiman Boku no Hero Academiasta, sillä ne ovat cosseistamme tunnistettavimmat nuoremmalle väelle (insert 'hello fellow kids'- meemi) ja kaipasivat muutoinkin ulkoiluttamista. Ennen conia korjailin asustani muutamaa asiaa ja tein lisäksi polvisuojat ja bootcoverit, joita en ollut kerinnyt tekemään aiemmin.

Coniaamu oli jännä, koska viimeksi kun heräsimme coniaamuna eri kaupungista oli vuosi 2014. Aamulla ennen lähtöä meikkasimme ja puimme päälle osan puvuistamme. Olimme Kouvolassa kello 12 jälkeen. Tapahtumapaikka oli helppo löytää, mutta sen ovella oli jono. Kyseessä oli siis ilmaistapahtuma, mutta rakennuksen turvallisuusrajoituksien vuoksi sisään pääsi vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan. Myöhemmin kuulimme, että tämä määrä olisi ollut 400. Kuuleman mukaan coniin joutui jonottamaan pahimmillaan lähes puoli tuntia, mutta me emme onneksi joutuneet jonottamaan kuin muutaman minuutin. Heti ensimmäiseksi haimme ohjelmanpitäjäbadgemme ja etsiydyimme greenroomiin pistämään loput osat cosseista päälle, koska paikan pukuhuone oli vain kisaajien käyttöön. Matkalla greeniin kävelimme läpi pienehkön, mutta sitäkin ruuhkaisemman myyntisalin. Tapahtumaa kohtaan oli siis selvää kiinnostusta.

Greenroom-selfie, greeni oli mukavan tilava ja plussana oli vessa ilman jonoa

Cossikisan lippuja alettiin jakamaan kolmannessa kerroksessa hieman yhden jälkeen, joten asut rauhassa puettuamme kapusimme sinne. Liput saatiin ongelmitta ja sulavasti, jonka jälkeen laskeuduimme takaisin tukikohtaamme nauttimaan luvatusta lämpimästä ruoasta ja piirtelemään vielä tatuoinnit olkapäihimme. Meininki oli melkoisen raukeaa ja toivoimme, että ohjelmamme olisi ollut aiemmin, että se olisi saatu pois alta. Nyt tekemistä ei oikein ollut, mutta ehkä olemme vain liian vanhoja pikkuconeihin.

Ennen cossikisaa käväisimme vielä kolmannessa kerroksessa ottamassa muutaman kuvan todisteeksi siitä, että oltiin paikalla. Mitään upeaa kuvauspaikkaa ei ollut, eikä se tuntunutkaan tässä tapauksessa järin tärkeältä, sillä emme edes muistaneet ottaa mukaan oikeaa kameraa ja näistä asuista on kumminkin hyvin kuvia viime vuoden Traconista.

Sisko oli tehnyt uutena asuun veitsen

Kaunis kukka taustalla

Valuimme kello 14 lähentyessä alimpaan kerrokseen kisaa katsomaan. Lava oli pieni ja söpö ja katsomo koostui erilaisista kokoon haalituista tuoleista. Kisa kuitenkin selvästi kiinnosti, sillä katsomo oli ainakin lähes täynnä. Ohjelma alkoi tunnollisesti tasan kello 14 juontajan kertoessa katsojille, mitä cosplay on. Se oli ehkä ihan paikoillaankin tapahtumassa, jossa kävijäkaarti oli nuorta ja osalla oli huoltajia mukana. Alkujuonnon jälkeen otettiinkin heti kisaajat yksi kerrallaan lavalle. Heistä kerrottiin nimet, hahmot ja sarjat, referenssikuvia ei ollut näkyvillä. Kisaajia oli yhteensä kokonaiset kuusi kappaletta, eikä kulunut kauaa kun he olivat lavalla pyörähtäneet. Sen jälkeen olikin välittömästi vuorossa kahden tuomarin esittely ja sijoittuneiden julistus. Koko homma oli ohi 8 minuutissa, mikä kuului katsomopuheissa epäuskona, sillä ohjelmalle oli kuitenkin varattu tunti aikaa.

En todellakaan olettanut tunnin kestoista kisaa, mutta tämä oli kyllä oikeasti aivan naurettavan lyhyt ja sisällötön. Ymmärrän ettei 6 pukukisaajaa ole paljon, mutta miksi kisaan oli varattu tunti jos ohjelman formaatti oli jo tiedossa? Ei tuplamääräkään kisaajia olisi tällä taktiikalla ollut kuin ehkä 15 minuuttia. Jos olisin itse ollut järjestemässä, olisin halunnut ottaa kisaajista hieman enemmän irti: pienet kertomukset kisaajasta, puvunteon hauskoista sattumuksista tai edes hehkutusta siitä, miten paljon kisaaja rakastaa hahmoa olisivat heti tuoneet mukaan eloa ja pituutta. En olisi uskonut jääväni kaipaamaan muinaista käytäntöä siitä, että kisaajilta kysytään jokin kysymys lavalla, mutta sekin olisi ollut parempi kuin ei mitään... Nyt tuntui siltä että ohjelma vedettiin alta pois velvollisuudentuntoisesti kuin kouluesitelmä.

Aikataulutuksen vuoksi lava oli parhaaseen ohjelma-aikaan tyhjillään peräti tunnin ja 22 minuuttia, mikä ärsytti, koska oma ohjelmamme olisi siis aivan hyvin voinut alkaa tunnin aikaisemmin.

Aikataulutus olisi voinut onnistua paremminkin ja nimimerkkini oli typottu

Tapahtuma oli tosiaan auki kello 12 - 20, paremmin olisi toiminut 10 - 18, mistä conin järjestäjätkin olivat samaa mieltä, mutta kuulemma syy oli siinä, että tapahtumapaikan tapahtumat on aina ajoitettu kyseiselle aikavälille. Nykyisessäkin aikavälissä ohjelmia olisi voitu sijoitella eri tavalla varaamalla cosplaykisalle realistisempi aika ja lyhyemmät tauot ohjelmien välille. Sinällään ymmärrän, että haluttiin ohjelmaa riittävän koko tapahtuma-ajalle, mutta kumpi on oikeasti tärkeämpää: se, että ne muutamat, jotka ovat paikalla illalla saavat ohjelmaa koko ajalle, vai se, että ne, jotka haluavat mennä katsomaan ohjelmaa pääsevät katsomaan sitä silloin, kun ovat paikalla? Ottaen huomioon tapahtumakävijöiden nuoren keski-iän tulisi olla selvää, että heillä ei ole täyttä päätäntävaltaa kotiintuloajoistaan ja kello 18-20 alkaa olla aika myöhä etenkin pimeässä marraskuussa, ja jos matka kotiin on muutamaa kilometriä pidempi.

Oma ohjelmamme oli sijoitettu samalle lavalle kuin cossikisa ja sen aikana meille oli herännyt kysymyksiä muun muassa siitä, miten edes saamme esityksemme näkymään, joten kävimme kysymässä asiasta infossa. Saimme kysymyksiimme vastaamaan paikan tekniikkatyöntekijän, ja latasimme esityksemme etukäteen tietokoneelle. Conin tähtihetkeni olikin, kun ulkoinen kovalevyni yhdistettiin koneeseen, ja opastin työntekijälle, että "sen nimi on Lahna" ja powerpoint-kansio sisälsi tämänkertaisen luentomme lisäksi mm. esitykset nimeltä "Rakkauspojat", "Perkele" ja "Miksi Saksa valitsi diktatuurin 1933". Jätin varmasti hyvin uskottavan kuvan itsestäni. Jälkikäteen tajusimme myös, että esityksemme jäi kummittelemaan tietokoneelle, sillä emme poistaneet sitä.

Pian löysimme itsemme taas greenroomista, sillä siellä oli helppoa hengata ja tilaa istua. Otettiin pari pöljää kuvaa.

Ilmaiset rypäleet maistuivat

En halunnut rypistää viittaa mutta tämä huvitti jostain syystä siskoa

shook

Face swap, joka näyttää melkein uskottavalta

Kestosuosikkimme eli syvänmerenkalakuva, nyt extrapörröisenä

Lopulta löysimme taas itsestämme voimaa lähteä sopukastamme conia katselemaan ja vielä paria kuvaa ottamaan. Parasta greenin ulkopuolella hengailussa oli nuorien kävijöiden ilo. Saimme parilta söpöltä nuorelta kävijältä ujot kehut cosseistamme ja lisäksi ilmaiset pockyt, hih. Eräs toinen kävijä taas katsoi meitä hetken ja totesi sitten ihmetellen, että miten ihmeessä me ei oltu cossikisassa. Tähän oli parikin syytä, kuten se, että asuissamme on paljon omaa sovellusta ja epäselvät referenssikuvat, mutta pohjimmiltaan se johtui siitä, että tunnistimme, ettei tämä ole meidän paikkamme kisata. Luentomme johdosta olimme paikalla tietyssä auktoriteettiasemassa mutta ilman sitäkään emme olisi lavalle kehdanneet mennä, vaan mielestämme näin pienien conien kisat olisi hyvä jättää aloittelevemmille cossaajille, joilla ei ole vielä oikein mahdollisuuksia sijoittua isommissa kisoissa. Nyt tietääkseni kaikki cossikisassa sijoittuneet olisivat kelvanneet meriiteiltään kokeneet-kategoriaan. On vaikea sanoa, olisiko kisa sitten ilman heitä ollut vain kolmen osallistujan kisa vai olisiko useampi aloittelija uskaltanut mukaan, kun heidän hienot asunsa eivät olisi näyttäneet niin uhkaavilta ilmoittautumispisteellä. En kuitenkaan halua liikaa arvostella kenenkään henkilökohtaisia valintoja lähteä kisaan mukaan, sillä missään ei oltu asetettu rajoituksia kokemuksen suhteen.

Kun lopulta alkoi olla meidän ohjelmamme alun aika, oli kävijämäärä jo pudonnut selvästi. Muutamaa minuuttia ennen tasaa yleisössä istui vain muutama ihminen ja ohjelmavastaava kävi luonamme kysymässä, haluammeko siirtää ohjelman alkua myöhemmäksi ja käydä mainostamassa sitä ylemmissä kerroksissa. Emme halunneet lähteä, mutta aloitimme tasan sijasta viisi minuuttia yli tasan, jolloin yleisöä oli hieman enemmän. Olisimme mielellämme ottaneet suuremman yleisön kun kerta olimme paikalla juuri ohjelmanpitämisen vuoksi, ja jos olisimme saaneet pitää ohjelman aiemmin, varmasti useampi olisikin tullut kuuntelemaan. Desuconissa ohjelma-aika olisi ollut varsinainen prime time, mutta siellä kävijöillä ei olekaan kotiintuloaikoja. Ohjelmamme oli conin ainoa varsinainen puheohjelma ja pisin kaikista ohjelmista.

Lopulta oli aikamme aloittaa. Ohjelmamme diat julkaisinkin jo aiemmin, ja ne pääsee lukemaan tästä. Ohjelmanpito meni suurin piirtein siten kuten olimme ajatelleetkin, mitä nyt muutamassa kohdassa toinen hyppäsi jonkin asian yli, kun emme olleet sopineet kumpi sanoo mitäkin vaan annoimme puheen sujua omalla painollaan. Toivon, ettemme harrastaneet liikaa informaatiodumppausta, vaan että kuulijoille jäi jotain mieleenkin. Halusimme pitää ohjelman tyylin kepeänä, ja sen vuoksi kerroimme lukuisia esimerkkejä omista epäonnistumisistamme. Sainkin aikaan ainakin vähän hilpeyttä kertomalla tarinan siitä, kun tiukkoja housuja sovittaessani yksi nuppineula kääntyi ja pisti minua takapuoleen, enkä saanut sitä itse irrotettua vaan piti parkua äiti apuun... Onneksi virheistä oppii.

Kohdeyleisömme vuoksi olimme sopineet etukäteen että ei sitten kiroilla yhtään, mutta minulta livahti silti ilmoille yksi helvetti. Jälkikäteen huvittaa se, että sisko kuulemma katsoi järkyttyneenä, ainakin hahmouskollisuus meni tässä oikein päin. Saatiin ohjelma päätökseen kello 18:24, eli käytimme aikamme varsin optimaalisesti, vaikka en edes tiennyt missään vaiheessa, mitä kello oli. Ohjelmanpito oli parhaita hetkiä conissa, aiemmin on ehkä vähän jännittänyt mutta nyt siitä ei ollut tietoakaan. Ehkä syynä oli väsymyksemme ja yleisön pienuus, mutta oli kivaa pitää ohjelmaa rennolla otteella. Tulevaisuutta varten olisi jo kaksi uutta ohjelmaideaa, mutta katsotaan mihin väliin ne saamme pidettyä.

Vielä meidän jälkeemmekin ohjelmassa oli musiikkiesitys. Kävi sääliksi se, ettei paikalla ollut juuri ketään, mutta mekään emme jääneet kuuntelemaan. Kävimme viimein kuoriutumassa cosseistamme greenissä ja lähdimme sitten Heseen. Juna vei meidät lopulta takaisin Lappeenrantaan ja seuraava päivä oli ihana, koska mitään velvollisuuksia ei enää ollut.

Haluan vielä loppuun huomauttaa, että vaikka olen ollut tässä tekstissä kriittinen, arvostan sitä, että tämä ilmaistapahtuma ylipäänsä järjestettiin. Kaikki sujui kuten oli luvattu ja järjestäjät olivat mukavia ja avuliaita. Kohderyhmä nautti varmasti conista ja sai iloisia muistoja, me olemme ehkä vähän jo kasvaneet yli tämän kokoisista tapahtumista, mutta se ei ole järjestäjien vika. Kumakumassa käyminen ei kaduta, päivä oli ihan kiva, mutta emme ehkä jaksaisi lähteä sinne uudestaan.

Kiitos conista etenkin yleisöllemme <3

Seuraava coni on Desucon Frostbite ja sinne olisi tulossa perjantaille Jojosta pikku-Dio, lauantaille Neon Genesis Evangelionin Misato ja sunnuntaille lisää Jojoa eli nelospartin Tomoko Higashigata.