Pikkuvanhojen tanssit

Miltä suurinpiirtein kuvittelin näyttäväni

Valmistautuminen alkaa jo illalla, levitän läpinäkyvää tahnaa kynsiini. Lakka on vanhaa, eikä ota levittyäkseen nätisti.
Aamulla vietän aikaa meikkivoiteen, kajaalin ja ripsivärin kanssa. Liian kauan, mutta en ole mitenkään erityisen kokenut naamamaalien käyttäjä. Välillä havaitsen, että jotain töhnää meni silmän päälle, se on melkoisen jännä tunne ottaa sitä pois.

Herätän kampaajani seitsemältä. Kampauksekseni muodostuu nuttura ja eteen jätetyt hiukset, joita olisi tarkoitus kihartaa, mutta meidän -ties-kuinka-vanha-hyödytön-romu-kihartimemme ei toimi kunnolla. Kampaus ei ehkä ole mitään huippuluokkaa, mutta kyllä siinä jotain on yritetty... ja hiuslakkaa päälle. Sitä meni sitten vahingossa silmäänkin. Piti tiputella siihen vettä ja korjailla sitten meikkejä, mutta kyllä sillä silmällä vielä ihan hyvin näkee.

En siinä kiireessä kerennyt syödä oikein, vedin hieman jogurttia, joka oli vetelää koska en ravistanut avaamatonta purkkia. Koululle. Vastassa on ihmisiä, jotka valittelevat sitä miten kiire tuli ja korjaavat pieniä asioita peilin edessä. Pian menemme vetämään vielä yhdet harjoitukset.

Ensiksi katsomosta löytyvät ala-asteelaiset. Merkillepantavaa on, että tällöin kaikilla oli kengät ja osalla korkokengätkin. (including me)

Tansseina meillä oli Salsa, Kikapo, Jive, Virginia Reel ja piiri- sekä vapaavalssi. Lopuksi revittelytanssi. Alaluokille ei ollut yleisövalssia, mutta muista se löytyi.

Ensimmäinen tanssiaisosa meni oletetusti, mutta pöhköt pienokaiset taputtivat väärässä kohtaa revittelyä. Pian sieltä päästiin syömään. Pöydässä oli muovinen lasi, jossa valekuohuviiniä, pommacia. Näin lämpimän sään juomaksi moinen kelpaa kylmänä ihanasti. Ruoka on kouluruoaksi hyvää, aitoa kanaa riisillä ja monenmoisella salaatinhöysteellä. Erityisenä luksuksena mainittakoon patonki.

Tähän väliin jäikin aikaa, ja osa ihmisistä pakeni ulos. Menin kihara-ihmisen kanssa laittelemaan sitten hiuksia vähän paremmin, ja aikaansaatuun olin tyytyväinen. Sen päälle lisää hiuslakkaa ja nutturaan muutama lainapinni.

Tanssit omalle yläkoululle alkavat. Ja etenevät. Yleisövalssin aikana parini hakee yleisöstä, mutta siellä ei ole ketään minulle joten tanssin sitten ystäväiseni parin kanssa. Sen jälkeen on ihanaa viskata hetkeksi nuo korkokengät jalasta, kun on jälleen revittelyn vuoro. siinä olevat musiikit soivat non-stoppina päässä. Ne olisivat huonoja itsekseen, mutta koska niiden pätkien tahtiin tanssimisesta tulee niin yhteisöllinen olo, ne ovat ihania. Etenkin Mun Jopo.

Pääsemme taas syömään, tällä kertaa kakkua ja hirvittävän pahaa omenamehuketta, kukaan ei tainnut siitä pitää. Ruokalassa parvehtii vanhempia, omani eivät paikalle päässeet.

Viimeisen kerran astuu ovesta sisään. Parini havaitsee isänsä videokuvaavaan tätä. Osittain häiritsevä olo siitä tulee. Tyttöjen kengät ovat saaneet lähteä jaloista, olen piirissämme ainoa jolla on vielä ne korkokengät. Hyvä mieli tulee viimeisessä piiritanssissa siitä, kun tietää että se on viimeinen kerta kun tuo ikinä. Vapauttavaa. Valssi menee sitten taas jotenkin, tunnen sen kameran niskassani.

Purkaudumme salista helpottuneina ja hikisinä. Pihalla otetaan muutama yhteiskuva luokan kesken, sitten pääsee kotiin pesemään hiuslakat pois ja repimään tahmaiset kynsilakat irti. On niin puhdas olo.