Minun pitäisi olla nukkumassa.

Mutta tänne tulin runoja kirjoittamaan

Äidinkielentehtävä oli tämä.

Viisi runoa.


Ja tämä, tämän minä kirjoitin vuosia sitten, englanniksi.

Tyhjä pähkinä

Minä kärsin,
Mutta en tunne tuskaa.
   Haluaisin itkeä mutten voi.
   En muista kuinka itkeä, olen vain tyhjä pähkinä.
      Yksin aina vain.

Ja sitten runo, jonka jo julkaisinkin aiemmin.

Talvi-ilta

Ei ikkunasta ulos nää,
         lasin peittää jää
Hetken päästä pimeää,
                 valo häviää


Aiempi syvällisyys täällä vähän muuteltuna

Aika kuluu

Joskus
tuntuu sille, ettei koskaan liikkuisi eteenpäin.
 jäisi ikuisesti tähän näin.

Vasta huomaa etenemisen
Kun käsittää jatkumisen.

Muutama vuosi,    kuukausi,   päivä   taikka   tunti
     On jo nostalgiaa.
Aika on tullut kymien väreiden;
         Ei enää lapsi, mikä sitten?

Ja tämän jälkeen kaksi jotain roskaa.

Erilaisuus

Jos on avoin mieli,
sen huomaa miten kaunis on jokainen kieli.
Kaikki veistetty on samasta muotista
mutta annettu erilaisuudelle mahdollisuutta.
Väri oli mikä vaan
kaikki kauniita ovat tavallaan.

Yö

Sulkee silmät.
Kukannuppu käy nukkumaan.
Karhu pesään vetäytyy.
Etana kuoreensa sulkeutuu.
Kuu taivaalla loistaa,
pöllöjen aika koittaa.


Tekisi mieleni kirjoittaa pidemmin, mutta huomenna on aikainen herätys.