Luistimia

Ja pahasti myöhässä oleva päivitys

Mikä saattaa johtua siitä, että tietokone on oikeastaan vain rämisevä näytöllinen purkki, joka vie liian suuren palan elämää nykyisin.
Yritän siis keskittyä elämään. Elämässä.

Mutta otetaan pieni flashback viime viikon lauantaihin.

Oli päivä. Ei kovinkaan kylmä sellainen.
Ja talvi. Talvena toiset jäävät lukkojen taakse hytisemään, toiset menevät ulos stä tekemään.
En väitä olevani talvella kovinkaan ulkoilmariippuvainen, mutta minut kiskottiin luistelemaan, kiitos siskoni.
Kartoitettuani luistinkaappimme sisältöä muistin, että viimekin vuonna nuo koon 39 luistimet olivat liian pienet olleet. Yhtä kokoa isompia ei ollut. Kaunoja oli vain äidin vanhoja tarjolla.
Ja Vanhoja ne olivat. Siinä sitten taas repeää sille, että niissä lukee Made in Tsekkosslovakia.
Onhan meillä muutakin sellaista; Shakkilauta on tehty Neuvostoliitossa ja vohvelirauta Länsi-Saksassa.
Mitään Itävalta-Unkarilaista ei tosin ole.

Emme menneet lähimmälle kentälle. Se olisi ollut ala-asteen pihalla. Menimme vähän pidemmän matkaa uutuuttaan hohtavalle ulkoilualueelle.
Talvi kun on niin hämärä tulee pian. Valotolpat siellä kuitenkin on.
Liukastelimme jään poikki parakkiin, tai mikä Helvetti se nyt onkaan, sinne kuitenkin. Luistimien laittaminen on hankalaa. Ne joko estävät verenkierron tai pyrkivät irrottamaan laskuvarjonsa hetkenä minä hyvänsä.
Kun olimme sitten luistimien kanssa jäällä, havaitsin että nuo Tsekkosslovakialaiset luistimet olivat pahuuden riivaamat. Jalkapohjiin ilmestyi kamala kipu, joka ei sitten lähtenyt. Sattuu. Ei ole mukavaa.

Koska isosiskoni on kaunoluistintenvihaaja hän yrittää käännyttää minutkin käyttämään hokkareita. Niin ainakin olen tulkinnut. Kävimme uudestaan mörskässä ja vaihdoimme luistimet. Hokkarit olivat vielä hankalammat pukea. Minun uhkailtiin liukastuvan. Sitten jäälle.
Ensimmäinen ajatus oli että enhän minä kaadu.
Toinen oli, että näissä ei ole piikkejä.
Kolmas oli, että kaadun pian.
Haparoivaa. Mutta etenemistä kuitenkin. Ei satu, nämä eivät ole pahat.
Liukastelen. Kohti kinosta. Ylös. Lennän. Takaisin ylös.
Mutta ei satu.
En tiedä. Ehkä voisin harkita niitä.

Aika vaihtaa kengät. Ja lähteä lätkämatsiin.
KalPa- Ilves.
Erikoisuutena kaksi Kapasta.
Tällä kaudella olen ollut aivan liian vähän matseissa.
Kolme KalPan maalia tuntuvat ihanilta.
Mutta ei saa milloinkaan luottaa siihen, että niin se päättyy.
Ilves. Minä luulin että olet ihan hyvä tyyppi.
 Ja tulevat tasoihin.
   Kolmas erä. Jatkoaika häämöttää.
Perkele.
Ilves. Perhana.
Menitte sitten tekemään sen.
Viisikymmentä sekuntia aikaa. Aikaa tasoittaa.
Olisi ollut mahdollisuus. Yksi, upea tilaisuus. Varma maali.
Menivät sitten möhlimään sen.
 Maalivahti on poissa ja viimeisellä sekunnilla sitten suolaa haavoihin.
Jäi paha maku suuhun.