Peruttuja kokouksia ja kebabmiehiä

Jotka muuten ovat todellisen pelottavia

Tämä viikko on ollut siitä mielenkiintoinen, että vaikka on kulunut vasta kaksi päivää oppilaskunnan hallitus on kerennyt jo perua kaksi kokousta. Mutta kuuliaisena jäin tietenkin molempina päivinä koululle roikkumaan.

Maanantai~

Minun oli määrä mennä koulun jälkeen sörkkimään tavaroita kirpputorille.
  Kesken koulupäivän tulee kuulutus, joka kertoo, että tulisi kello kahden kokous oleman.
Mutta minä kun yhdeltä olin koulusta karkaamassa.
  No, en halua pahistella ja jättää mitään väliin. Kotiin ei ole kiire.
Siispä yhdeltä kouluseni loputtua suuntaan ensiksi suunnitelmien mukaisesti kirpputorille. Allah-musiikki soi ja kuulen kahden kebabmiehen juttelevan kovaäänisesti keskenään. Sörkin tavaroita paremmin kuosiin, mutten huomaa mitään suurta edistystä tapahtuneen. Siellä sijaitsee edelleen vino pino roskaromaaneja ja lasten leluja sika säkissä- tyyliin.

Kun alan tuntea tuijotuksen selässäni lähden lätkimään. Minulla on vielä aikaa kulutettavana.
  Petonen on muuten siitä syystä hyvin kiehtova paikka, että kirjaston ja hammaslääkärin lisäksi sieltä löytyy lähinnä vain pizzerioita ja kampaamoja, suurinpiirtein 50/50 suhteessa.
  Ja suuntaan siis mieluiten näistä kirjastoon. Kun en muutakaan keksi poimin muutamaa päivää aiemmin käsistä laskemani pupumangan käsiini. Itken.

Kun kello alkaa hiljalleen lähestyä kahta lähden kipittelemään takaisin koululle. Tyhjää.
Linnottaudun pöydälle ja isken kuulokkeet korviini. Vilkuilen kelloa.

Kun kello on viittä vaille vaihdan paikkaani lähemmäs kokouspaikkaa.
Unohdun lukemaan chilien vahvuuksista kertovaa lehtileikettä. Sitten muutama ihminen saapuu paikalle.
  Mutta liian vähän ihmisiä. Emme pysty kokousta pitämään. Se seuraavalle päivälle siirretään.

Joten lähden kotiin tajuten että olen haaskannut tunnin elämästäni.


Tiistai~

Kokous siirrettiin tähän päivään, samaan aikaan. Mutta.
Minulla kun on se japani tänään. Ajattelin siis, etten kerkeäisi kotona käymään.
En siis kerkeäisi syömään.
En kuitenkaan halua olla kuutta tuntia ruoatta.
Tekaisen itselleni kaksi voileipää ja sijoitan ne laukkuuni lemuamaan.

Fysiikantunnilla sulattelemme jääkimpaletta. Ja koska asiassa on omat niksinsä saa fysiikanopettajamme maksaa sydänkohtauksista aiheutuvat sairaalakulut. Koska painot putoilevat rymisten lattialle.

Liikunnassa oli määrä olla käveleskelyä peliluokan kera.
Kävelyt ne jäävät pois. Peliluokkaan menemme.
Aivan samoin kuin Mysteeritalolla aiemmin järjestetyillä syntymäpäivillä, myös peliluokassa on muutaman vuosikymmenen takainen tunnelma.

Sieltä löydät
Pöytätenniksen, ilmakiekon, pöytäfutiksen sekä ylivoimaisesti suosituimman, tanssipelin.
Pelaamme aluksi pöytätennistä. Naurattaa, osun kyllä palloon mutta se kimpoilee minne saattuu, koska ajatuksenihan on, että palloon pitää osua. Ehkä tuota voimaa olisi vähän hillitymmin voinut käyttää.

Kun olemme miltei saaneet pallon hajotetuksi häivymme pingiksen luota.
  Minä ja ihminen menemme pelaamaan pöytäfutista kahta muuta ihmistä vastaan. Olen todella iloinen siitä, että voitimme koska en suoranaisesti pitänyt vastustajistamme.

Minulle jää vielä aikaa vetäistä yksi tanssi. Pidän tanssipeleistä. Meillä oli joskus sellainen kotona ja olen oikeastaan aika hyvä niissä.

Kun ovesta tuntuu alkavan ihmisiä pursuta katsomme parhaaksi siirtyä kuntosalille. Onneksi vain rentoutumaan.
Täytämme itsearvioinnin. Toivon saavani numeroni nostetuksi yhtä ylemmäs.

Sitten olisi sen aika...
Mutta puheenjohtaja ei ilmesty paikalle. Eikä varapuheenjohtaja. Peruttu.
  En siis tarvinnut eväitäni, kuljen kotiin ja musutan ne pois ennen kuin lähden.

Kun palaan, bussiin eteeni istuu kebabmies. Pizzaa kantaen. En ole rasisti, enkä tiedä oliko se nyt se pizza, mutta paha haju tukee kuitenkin nenääni. On pakko hengittää suun kautta. Ehdin jo hetkeksi huokaista helpotuksesta kun mies nousee bussista vieden osan hajusta mennessään. Mutta ei näistä kebabmiehistä niin vain eroon päästä. Seuraava nousee kyytiin. Ei haise. Mutta puhuu puhelimeen outoa kebabkieltään aivan tajuttoman kovaäänisesti.

YYY
Miksi...
Pääsen kuitenkin onnellisesti kotiin, tietenkin periaatteessa luvattomasti pihan poikki oikaisten. Hmm, pitäisi olla melko tyhmä että luulisi jälkiäni isokokoisen jäniksen aikaansaannoksiksi.