Kauden viimeiset synttärit

Niin, tänään on sunnuntai. Kello 01:28.

Mutta puhutaanpa perjantaista.

 Näitä syntymäpäiviä on nyt ollut tässä syksynmittaan useita. Keväällä ei sitten olekkaan yhtään.

Perjantaina oli tarkoitus jäädä koulun jälkeen valitsemaan sävelradiossa luettavia joulutervehdyksiä.
No, päätettiinkin sitten että otetaan hommaan viimeinen oppitunti.
Parempi niin, en myöhästy.

Ihmiset
Ovat joskus todella rasittavaa porukkaa
Moni tervehdys hyllytettiin koska nimimerkit olivat epäselviä, ovatko ne sisäpiirin vitsejä vai jotenkin törkeitä.
Ja ah, ne ihmiset jotka laittavat puolenkymmentä viestiä.
Tavallaan se oli silti hauskaa yritä tulkita ihmisten hieroglyfejä paperilta.
Kello oli siinä kahden maita kun olimme saaneet kaikki epäselvätkin tapaukset sijoitettua.

Oli aika karata...

Saapuessani hiipparin asuntoon piti kulkeman tuolla pelottavalla hissillä. Ja pimeässä.
Tökkäsin jo melkein jotakin outoa pimeässä hohtavaa nappia ennen kuin älysin sen olevan väärä. Ja sitten veräjän ovi auki, lattia tippuu pari tuumaa alaspäin kolautat kalterisi kiinni ja kuulet hissin viimeisiä vetelevän äänen.
On ne portaat aika kivat.
  Kun minut oli laskettu sisälle tyrkkäsin epämääräisen paketin ihmiselle.
Siirryin hänen huoneeseensa jossa oli jo ennestään kaksi aikaisessa saapunutta vierasta pelaamassa aataminaikaista kimbleä.
Ihminen ilahtui kovin antamastani siipikaulakorusta, kunnes ilmeisesti ainakin osittain rikkoi sen ja ärisi sille kun yritti saattaa sen takaisin ruotuun. Hopeakorvakorut jäivät pienemmälle huomiolle.

Kun ihmisiä alkoi saapua paikalle lisää lähdimme ''korkkaamaan kakkua''
Siinä ahtaassa keittiössä vietämme vähänaikaa.
Viimeinen ihminen saapuu.

Siirrymme olohuoneeseen.
Ihminen vetäisee netistä esiin ilmaisen karaoke- sivun. Ihmiset laulavat. Ihmiset kuuntelevat.
Minä menen tottakai laulamaan Levottoman Tuhkimon. Ihmiset eivät kuuntele.
Ehkä parempi niin?

Kaksi ihmistä on tuonut mukanaan kaksi suklaalevyä.
Siispä.
Pipo.
Lapaset.
Haarukka.
Veitsi.
Noppa.
Saadaan aikaan niin sekava ja naurattava seuraleikki...
Kun heität kutosen pue äkkiä pipo ja lapaset päällesi ja ala syödä suklaata haarukalla ja veitsellä kunnes joku toinen heittää kutosen.
EI-EI-EI
Se ei ole hyvä kun suklaa on ällömakeaa eikä jaksaisi syödä ja on vielä kiirekkin.
Mutta oli se ainakin huvittavaa.

Jossain vaiheessa ihminen ehdottaa, että alkaisimme pelaamaan jotain lautapeliä.
Haetaan Alias paikalle, mutta oikeastaan vaan selitetään sanoja.
Sekin oli mielenkiintoinen juttu.

Siinä vaiheessa kun alkaa olla sokerihumala niin parhaat noppapelit syntyvät.
Talossa on kuusi kerrosta. Heitä noppaa.
1- hyppäät ensimmäisestä kerroksesta
2- hyppäät toisesta kerroksesta...
  Upeat ideani...............................

Osa ihmisistä alkaa vielä pelaamaan Life- peliä, minä yhtenä heistä. Sitä ei oikein kukaan jaksaisi loppuun pelata, joten lopetamme pian.

Ja lisää karaokea. Menen mörisemään ''Olen suomalainen''
Sitten äiti soittaa ja ilmoittaa että on tulossa hakemaan.
Kun alan lähteä huomaan kenkieni olevan trollilla tuulella.
Vetoketju meni rikki.
EI MINULLA OLE MUITA TALVIKENKIÄ