Kiteytettyä viikkoa

 Jokin este on aina tullut tielleni, kun olen yrittänyt kirjoittaa...

Ja yksityiskohdat alkavat hämärtyä...
Viiko kiteytettynä romaaniksi.

Maanantai

Maanantaiksi ei ollut mitään hermoiltavaa.
Olin edellisenä viikonloppuna onnistunut siis rikkomaan kenkäni. Onneksi löysin kumminkin toisen talvikengät. Nekin tosin vaikuttivat kovasti siltä, että hajoavat pian.
  No maanantai
Koulussa oli sittenkin ohjelmassa jotain. Näin periaatteessa ''lintsasimme'' kahdelta tunnilta kun säädimme blogiksi muutetun lehtemme ulkoasua jouluiseksi
  Ja... Tajuntani pimenee
Aa, niin.
Koska keskiviikoksi oli pikkujoulut ja sinne oli saatava juonnot.
Tein ne juonnot sitten ystäväiseni kanssa
Mutta, jotain pielessä. M-e-n-i s-i-t-t-e-n k-e-t-a-l-e t-a-a-s s-a-i-r-a-s-t-u-m-a-a-n
Kyllä. Törkeää.

 

Tiistai, säveliä

Ja täksi päiväksi oli ohjelmassa sävelradio.
Ja juurikin niitä tervehdyksiä ja jouluista musiikkia. Loppujen lopuksi meitä oli enää kolme lukemassa.
Ja tottakai kappaleihminen.
Ja eikun kailottamaan oma äänensä koko koululle.
Se-pelottaa.
Kun tietää että (melkein) kaikki tässä rakennuksessa kuuntelevat ääntäni juuri tällä hetkellä ja nauravat jos aivastan.
Tai... Jotain.
Mutta lukuunottamatta äänen tukkoisuutta meni hyvin. Olisi tosin ollut mukavaa tietää ihmisten reaktio omaan tervehdykseeni.

''Ei ikkunasta ulos nää
Lasin peittää jää
Hetken päästä pimeää
Valo häviää

Rauhaisaa joulua kaikille mielenkiintoisille persoonille toivottaa Nahkatakkinen Lammas''

Ja lopuksi kerroin ihmisille, että kouluun on piilotettu yllätyksiä.
Vasta siinä vaiheessa ihmiset tajusivat, että seuraava välitunti, jolla niitä oli määrä etsiä oli ulkovälitunti. No, kerkesin jo sanoa... Onneksi ihmiset saivat luvan jäädä sisälle.
  Ja sitten fysiikantunnilla.
Ensimmäinen kerta, kun kuulee oman nimensä kuulutuksessa.
Se on pelottava tunne.
Kuin olisi astunut
Rajan tuolle puolen.

 

Keskiviikko, salissa nysväilyä

Saavuin onnellisesti kouluun tietäen, että...
Argh
Tänään sitten ihmiset, olkaa hyvä, tässä olen.
  Dissatkaa rauhassa.
Ja minun olisi sittenkin se tonttulakki ottanut pitää mukaan.

 No, koska ohjelmassa oli hahmokisa meidän piti käydä näytelmävarastossa.
Se on täynnä kaikkea hienoa, osittain rikkonaista kamaa.
Ja nelikielinen, huiman epävireinen kitara lyö laudalta omanikin.
Rikkonainen matkalaukku tungetaan täyteen hattuja, huiveja, housuja, kukkia ja teippitomaatteja siellä olikin ennestään.
Nämä rahdataan saliin.
  Sali on niin mielenkiintoinen paikka kun siellä on kamaa, muttei ihmisiä.
Harjoitellaan muutaman kerran ja säädetään kamojen paikkoja.

Sitten syömään.

Ja ei, en ole menossa kymmeneksi minuutiksi kotsantunnille syömään muiden tekemiä ruokia.

Siispä metsästämään opettajaa...
  Jolla on glögiä.

Tämäkään ei taida aueta. Menimme siis muistamaan keittiöväkeä pipareilla, suklaalla ja glögillä. Minä kannoin sangen sarkastista korttia.
  Siinä keittiöväki sitten meitä halaili.

Juu, nyt karkuun.
  Vedetään vielä kerran läpi. Aika kuluu
Ja ihmiset (lähtee pois) virtaavat saliin tuoden kylmän pohjoistuulen mukanaan.

Okei, ne täyttävät katsomot.
  Nyt jo jännittäää

Alkujuonto. tarina.

Aika astua esiin varjoista.
  Tunnen tuttujen silmäparien katsovan, tunnistavan.
No terve teillekkin, verenimijät.
    Tähän pätee sama sääntö kuin lankulla kävelemiseen.
Älä katso alas -> Älä katso yleisöä

Joo, tuota itse asiassa ei pelota. Niin paljon kuin voisi. Pian ohjelmanumero ohi, lampaan on aika painua takaisin varjoihin.

Esineenarvauskisa.

Takaisin. Tuntuu, että ihmisistä on kaikkein hauskinta kuulla kanssaihmistensä nimi. Sehän tarkoittaa että kyseinen ihminen joutuu tulemaan osallistumaan ''mukaviin'' kilpailuihimme. Etenkin nyt, koska parinpaketointikisa.
Pff.
Sätkivät paketit lavalla.

Pian on sekin ohi.

Ihmiset lähtee pois.
  Aika siivota.
     Aika mennä takaisin tunneille...

 

Torstai, korttiprojekti

Olin aikonut antaa vain kolme joulukorttia, mutta
Sitten sainkin yhden tänään. Ihmiseltä, jolle en aikonut antaa mitään.
  Ja ajattelin...
Teenpäs sitten useammankin, ilman nimiä ja annan ihmisten itse arpoa mitä saavat.

Mutta vielä sitä ennen piti joulukirkkoon mennä. Samat vanhat virret ja kirkkojumppaa
''Nouskaamme ylös kuulemaan....  Nouskaamme ylös laulamaan...  Nouskaamme viimeisen laulamaan säkeistön...''
Ja karkuun kirkosta.
  Sitten minulla oli tarkoitus aloittaa korttiprojektini, mutta kävikin niin, että

Hikottelua kaupungilla feat kolme kenkää

Siinä kävikin sitten niin, että toinen varakengistä rikkoutui. No, kävelin eriparisilla kengillä.
Sain tietää, että suutari oli saanut kenkäni korjattua.
  Minut vietiin sinne hakemaan kenkääni. Otin sen, kannoin näkyvästi kädessä.
Ja siihen päälle vielä hikka.
Kaulahuivini yrittää kuristaa minut ja nyvin sitä jatkuvasti. Näytän ja kuulostan järkevältä.

En pääse vielä kotiin. En syönyt mitään koulun jälkeen joten nälkä on.
Tuhlaan aikaani vanhempien toimistolla etsien turhaan lisää klemmareita.
  Äiti lupasi ostaa minulle. <3

Sitten, lähdemme viimein.
Pääsenkin sitten kiusaamaan kortteja.
Piirrän jokaisen kanteen erilaisen kuvan, mutta samanlainen teema.
Näitä tulee kahdeksan.
Sitten vielä neljä personoidumpaa korttia, joihin laitoin erilaiset toivotukset ja sisälle muutakin kuin sitruunan.
Paketoin kolme lahjaa. En löydä teippiä, joten paperiliima ja minä saamme aikaan jotain hienoa....

 

 

 

 

 

Ja tässä on yksi kortti,
Jolle en löytänyt ketään ottajaa.
Nyt se jää tänne luokseni ja itkee itsensä unelmiin.
On se surullista. Hukkasin nimittäin pari potentiaalista tilaisuutta tyrkätä tämä vastaantulijalle

Perjantai, maailmanloppu, todistus ja lomahan se sieltä

Heti aamulla saan annettua lahjat kortteineen. Sitten minulla on vielä ne kahdeksan pienempää.
Luokanvalvojan tunnin aikana menemme syömään, jonne otan mukaan kortit.
Se kannattaa, sillä luovun heti ensialkuun neljästä.
Ihmiset näyttävät aika nättiä naamaa.
Sitten puurot lautaselle ja vielä yksi menee.

  Söin aamullakin puuroa, ei maita enään.
Kun lähdemme meillä on vielä aikaa etsiä ihmisiä.
Mutta kivenkolossa ne ovat.

Palaamme luokanvalvojan luokkaan. Ja siellä on youtubella leikkivä peruna.
Sori. Mutta ei kukaan voi olla niin peruna netin käyttämisessä.
  Muutama ulkolainen imelä joululaulu. Tekisi mieleni laittaa ''Oikein Surullista Joulua'' Päälle.
Mutten.
  Sitten on aika mennä joulujuhlaan. Raahaan sinnekin kolme korttia.
Päädymme istumaan tilanpuutteen takia portaille, ihan alas.
Näämme hyvin kaikki joulupukit.
  Ihan hienoa oli. Aika kaksimielisiä juttuja olivat ysiluokkalaiset järjestäneet. Tahallaan.
Enhän minä siell' salis' kellekkään mitään saa annettua.

Takaisin luokkaan ja todistus.
Keskiarvoksi sain 9,24
Olen tyytyväinen. Mutta liikunta on masentava kahdeksikko.

Yhden joulukortin tungen ihmiselle, joka siitä vuolaasti kiittelee ja pahoittelee ettei minulle ole mitään.
Jään vielä toivomaan että kaksi viimeistä saisivat kodit.

Ei, taidan sittenkin toteuttaa aiemman suunnitelmani ja antaa vastaantulijoille joulumieltä.
Lähdettyäni vastaani kävelee mummo.
''Hyvää joulua haluatko joulukortin''
Häkeltynyt ilme''Kiitoksia''

Näin jäi yksi.
Jonka kanssa kävelin kotiin asti.

Maailmanloppua ei kuulu, vaikka sen piti tulla kello 13.11
Ikävää niille jotka möivät talonsa voidakseen elää täysillä/ tekivät itsemurhan

MUTTA
Itse asiassa 23 päivä on myös maailmanloppu

Ja
Tietokoneet sekoavat vuonna 2038.