Jaa mikä tuntuu?
Ei mikään?Kyllä jokin.
Tai jotkin.
Miten sitä ilmaisi itseään jos ei tiedä itsekkään.
Miten siitä mitään sanoisi jos ei tiedä mitä se on.
Miten ikinä voisi mitään ymmärtää,
olettaa?
Ei voisikaan.
Mutta silti se tuntuu sille ettei koskaan liikkuisi eteenpäin.
Jäisi ikuisesti tiettyyn olotilaan.
Ja kaiken huomaa, etenemisen
Vasta kun käsittää jatkumisen.
Aika kuluu, aika kulkee mutta miksi se kuluu, miksi se kulkee.
Muutama vuosi, kuukausi, päivä, tunti
On jo nostalgiaa.
Aika on tullut kylmien väreiden.
Aika siirtyä taakse.
Jolloin koitti valoisa eilinen.
Jolloin kaikki oli niin erilaista.
Minä vanhenen.
Ei enään lapsi, mikä sitten?
Syvällisyyskohtauksesta saatte kiittää sitä, että luin elokuisia tekstejäni ja muistan kyllä miksi tuli sellaista kirjoiteltua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti