Sulavaa tekstiä
Aamuisin, sileäpohjaisissa tennareissa saa todella pitää kielensä keskellä suuta. Jäätä. Siinä liukastellessa ei panisi pahitteekseen muutamaa ylimääräistä hiekoituskiveä. Ne, mitä niitä on ovatkin sulilla kohdilla ja kengät poimivat huolellisesti jokaisen kiven talteen sisäänsä.Iltapäivällä liukkaan jään ja lumen lisäksi saa myös nauttia lammikoissa kävelemisestä. Vaikka kuinka yrittäisi loikkia niiden yli kotiin päästyään on silti onnistunut saamaan kenkänsä sangen sademetsäisen tunnelman.
Huhtikuuhan on se kuukausi, joka kokonaan kevääksi mielletään. Sulakaa lumet.
Pääsiäinen on ohi, joten voi jo alkaa pohtia vappua.
Koko alkuvuosi menee aina vain juhlasta juhlaan. Kun raketeista on päästy odotetaan laskiaista, ystävänpäivää ja hiihtolomaa. Pääsiäinen jonka kylkiäisenä loma, vappu, kesäloma, juhannus.
Alkuvuosi on aina siitä hyvä, että luulee että vuosi on vasta edessä. Niin paljon kaikkea. Juhannuksen jälkeen ajattelee sitä kylmää, sateista ja pimeää syksyä. Loman loppua.
Kun tulee kevät, ihmiset iloitsevat.
Kun tulee lunta, ihmiset iloitsevat.
Eniten iloitsevat kesälomasta.
Monikaan ei iloitse syksystä.
On tämäkin, kun vaan tälläisiä suollan.
On aina mukavaa. Pienikin asia. Hymy, joka on vain jäänyt koristamaan kasvoja jonkin hyvän jutun seurauksena. Ilmeet jos mitkä tuovat elämään iloa.
Etenkin kun omaa niin huonon pokan.
Rupesin joskus miettimään, että millä tavalla minä oikein nauran. Yleisin nauru lienee pidätelty repeäminen, äänetön. Aina kun ajattelee vääriä asioita väärissä tilaisuuksissa. Olisihan se joskus mukavaa kieriskellä luokan lattialla mielipuolisesti hohottaen. Ei jäisi epäselväksi, millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti