Juu

Aikaa on noin vartti

Vuorokausi vaihtuu pian. Kuukausi vaihtuu pian.
Huhtikuu uhkaa tulla.

Tekisi niin mieli sopertaa jotain.

Jos luulet että se on niin, se ei ole niin. Jos tiedät että se on niin, niin epäile silti.
Mutta silti. Eikö se ole parempi uskoa. Helpompaa mukavampaa ja keveämpää.

Miten sitä suhtautuisi.

Mihin?

Jos nyt ylipäätänsä sen tietäisi.
Tähän koko hommaan. Ei niin kuin elämään vaan elämiseen. Tai olemiseen. Miten se onkin näin
Olevaista.

Elämänsähän voi viettää miten haluaa. Näin teoriatasolla. Mutta ei sitten ole oikeastaan kuin pieni siivu mahdollisuuksia, mahdollista siitä mitä voi kuvitella.
Luulet olevasi viiden vuoden päästä erilainen. Et ole. Eri tilanne. Ei oikeastaan. olet yhä se sama.
Koska et voi olla mikään muu.
Joten elä nyt sitten.
Vaikka miten. Ei se ole tuhlausta jos et elä.
Mutta kai sitä kaikkea kokeilla voi. Olemista eri tavalla. Juurikin olemista.

Mutta siltikään ei se ole vaan niin että olet erilailla.

Pitää vaan.. ääh


Sanoiksi pukeminen ei ole oikea tapa käsitellä tätä aihetta.
Se tulisi vain tuntea.


Haluaisin oikeasti oppia soittamaan. Kunnon soittimella. Rummut ovat aina olleet rakkaat. Kalliit. Meluisat. Rakkaat. Haluan rummut. Tulevaisuudessa.
Aasinsilta.
Sitä ajattelee kokoajan mitä tulevaisuudessa haluaa. Haluan suuren kokoelman vinyylilevyjä ja mielellään myös sen soittimen. Olen materialisti. Youtubessa on kyllä asioita. Mutta et niitä omista. Ei tunnelmaa. Haluan kuulla sen särinän ja rasahtelun mikä lähtee tunnelmasta. Haluan.

Haluan elämältä