maanantai 15. huhtikuuta 2013

Ei se pallo ole vieläkään katolta pudonnut

Mutta näyttää haalistuneen

Olisihan se mukavaa, että se uusi elokuvateatteri avattaisiin ilmaislippujen voimassaoloaikana. Tai että niiden voimassaoloaikana tulisi jotain selkeää katsottavaa.
Koska näin ei ole, kävimme siskon kanssa mukavan sateisena lauantaina katselemassa Oblivionin. Se vaikutti pyörivistä filmeistä mielenkiintoisimmalle.
Katsomisen arvoinen. Sijoittui tulevaisuuteen, ja juoni oli hyvin rakennettu, ei ennalta arvattava. Maapallo oli aikas tuhottu, mutta haluaisin käydä siinä pienessä paratiisiläntissä.
Katsokaa se.

Sunnuntaina oli myös ihmisten ilmoja tiedossa.
Kirkkoon. Jälleen. Viitisen kilometriä matkaa, ja sehän taittuu nopeammin pyörällä.
Yhdestä rikoin vaihteet
Toisesta on rengas puhki
Yhden vaihteita en osaa käyttää
Yksi on... rikki.
Mutta onhan meillä vielä yksi hieno, oikein aito retro-pyörä. Äitin vanha jopo suoraan 70- luvulta. Siistiä.

Luottamuksesta siihen kuitenkin kertoo se, että otin ruuvimeisselin mukaan. Varmuuden vuoksi.
Muuten mainiossa kunnossa, mutta satula oli ongelmallinen, löysällä.
Jotenkin kivat fiilikset mennä eteenpäin sellaisella antiikkipyörällä.

Mutta mites olenkin täällä näin aikaisin.


Sisälle virtaa ihmisiä. Lämpötila nousee. Äänekkäimmät ohjaajat kokoavat ryhmiään. Odotamme.
Näen ihmisiä, tuttuja. Odotamme. Harmittelen sitä, että ruuvimeisseli jäi naulakkoon takin taskuun.
Näemme ohjaajamme ja on aika valua kirkkosalin puolelle.
Ruuvimeisseli harmittaa yhä enemmän. Päät.

Konsertti on siis sellainen, jossa kitaraa soittava, laulava mies. Yksi. Tehnyt useita rippikoululauluja. Soittaa ja kertoo välissä elämästään.

Kirkossa kuullut hauskimmat jutut käsittelevät aina suomalaisia stereotypiota. Suomalaisista on noloa laulaa julkisesti.
Kertoi sitten, miten ulkomaalainen ystävänsä oli tottunut siihen, että yleisö osallistuu. Oli kehottanut yleisöä laulamaan ''jee jee jee''. Kuten oletettua, kaikki olivat olleet vaiti. Sitten oli vielä sanonut ''hei, te unohditte laulaa'' ja yrittänyt uudestaan. Hiljaisuus. Takahuoneessa olis sitten kummissaan kysynyt, oliko jotenkin loukannut heitä. Vastaus oli ollut: ne ovat suomalaisia.

Toinen suomalaisjuttu oli sitten aiemmin, kun kanttori kertoi meille, miten muissa maissa on tapana tulla ajoissa että kerkeää eturiviin. Suomessa ajoissa tullaan takariviin keretäkseen.

Siinä se aika vierähti. Ja kun ihmislauma saa lähtölupansa, se lähtee.

2 kommenttia: