Tämä alaotsikko on hyödytön, juurtunut tapa
Olen niin onnellinen. Eilenkin mainitsemaniOlen niin onnellinen siitä, miten sitä löytää ilman tietoakin.
__________________________________________________________________________________
Päivähän käynnistyy mukavasti jos sen aloittaa olemattoman kokouksen metsästyksellä. Taas kerran. Jokseenkin rasittavaa, mutta ainakin se söi englannintuntia, enkä ollut kunnolla opetellut läksynä olleita verbejä, jotka oli alkutunnista kyselty. Haha.Koska ruotsinluokka sitten oli remontissa, siirryimme ''vessaluokkaan'' joka on melko eeppinen nimi. Onneksi pelkäsin turhaan järjestyksen vaihtamista. Sain tälläkin tunnilla ihan onnellisesti tuntea, kuinka naama vaihtaa väriä hehkuvan punaiseksi. Hitto, naama. Kuinka hankalaa se on pysyä siinä normaalissa värissä?
Sipulitaidetta paintilla. |
Japanintunnilla tehtävään sattui liittymään kasvikset.
Oli ''terveyskysely'', jonka yksi kysymys oli, Yasai o takusan tabete imasuka?, Syötkö paljon vihanneksia.
Siitä sitten lähti ihminen pohtimaan, mikä on kasvissyöjä.
Yritin sitten pohtia. Yasaitabehito. Ja kun sitä alkaa suomentaa... Vihannes, syödä, ihminen. Ja tästähän pääsee sitten pidättelemään kehnolla menestyksellä naurunpuuskia. Vielä kun aiemmin kysyi, mikä on vesijuoksu vastauksena tuli jotain suomenkielistä mutinaa; kävellä veden alla... Hyvä harrastus.
Hei löysin tälläisenkin tutun kappaleen :3
Minut käytiin oikein noukkimassa ja vietiin kävelemään. Tuulenviri kävi niin pienennä ettei sitä edes tarvitse mainita. Kirkas aurinko lämmitti kasvoja. Valo lankesi sulatellen likaista lunta. Lämpö ei riittänyt pitämään sormia tyytyväisinä. Taloja on kohoamassa joka puolelle. Kerrostaloja. Rivitaloja. Kevät viestii uudesta. Talot viestivät uudesta. Kuopio on elinvoimainen kaupunki. Mietin, miltä mahtaa tuntua asua kuolleessa kunnassa, josta nuoret muuttavat pois ja parhaiten menestyvä liike on hautaustoimisto. Karua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti