Desucon Frostbite 27.1.-29.1.2017

Tätä conia ennen olin käynyt vain yhdessä Desuconissa, neljän vuoden takaisessa frostissa. Oli jännää palata pitkän ajan jälkeen ja todeta, että ainakaan Lahti kaupunkina ja Sibeliustalon sijainti eivät ole muuttuneet yhtään sen miellyttävämmiksi. Onneksi coni itsessään oli hyvä, sehän tässä tärkeämpää oli.

Lauantaina cossasimme Haruhikoa (minä, oikealla) ja Akihikoa (sisko, vasemmalla) Binan koukou chikyu boei-bu LOVE! LOVE!sta.

Sunnuntaina vuorossa olivat Yurio ja Otabek Yuri!!! On Icestä.

Perjantaina emme kerenneet oikeasti conittamaan lainkaan. Se ei kyllä sinällään harmittanut, koska silloin ei ollut mitään meitä kiinnostanutta ohjelmaa. Saavuttuamme hotellille kaivelin siskon laukusta jotain ja silmiini osui piilolinssipaketti (tai niin luulin, oikeasti ne olivat appelsiinin makuisia Strepsilsejä) ja tajusin unohtaneeni autuaasti piilolinssini Kuopioon. Olo oli suurinpiirtein "ei-jumalauta-helvetti"-tasoa. Koska halusin conin aikana mieluusti nähdä jotain, käväisimme optikolla hakemassa paketillisen kertakäyttöpiilareita. Kun sieltä selvisimme oli aika suunnata conipaikalle vaihtamaan rannekkeita ja viemään kirpparikamoja. Sieltä lähtiessämme huomasin sitten toisen mokkanahkahanskani pudonneen jonnekin, mutta ei sitä löytynyt conipaikalta. Palatessamme sentään löysin sen ryvettyneenä ja yliajettuna suojatieltä.

Ennen perinteisen hotellicossipajan alkua kävimme erittäin nälkäisinä Amarillossa aterioimassa. Sen jälkeen alkoikin sitten peruukkien leikkely ja vyötärökoristehärpäkkeiden säätäminen ja kiinnitys. Siskolla oli myös ohjelmassa vähän koristeiden liimaamista ja polettien kiinniompelua. Ilta sitten taas venähti ja unet jäivät noin kolmetuntisiksi.

Aamu lähti vähän hitaasti käyntiin ja oltiin conipaikalla vasta vähän ennen kahtatoista. Jo conipaikan pihalla pääsi rastimaan ensimmäisen ruudun kuvitteellisesta conibingosta kun joku mummo kysyi, että mitä täällä tapahtuu ja kehui asujamme. Ensimmäinen ohjelma, minne olimme ajatelleet mennä, oli cossikisa, joka oli vasta illemmalla. Ennen sitä oli siis paljon aikaa, jonka kulutimme lähinnä kiertelemällä conipaikkaa. Kävimme valokuvauspisteellä, jotta saisimme edes jotain yhteiskuvia, muut kuin selfiet kun ovat kahdestaan aika lailla mahdottomuus.

Kuvan on ottanut Kyuu Eturautti.

Yritimme myös jonkinlaista ulkoshoottia, mutta kovin upea ympäristö ei ollut. Ulkona oli sen verran kylmä, ettei siellä kauaa kestänyt olla, mutta saatiin kuitenkin joitain ihan kivoja kuvia.

Kävimme myös karaokehuoneella kailottamassa ilmoille Gintaman Samurai Heartin ja Saint Seiyan Pegasus Fantasyn. Ikävä kyllä listoilla ei ollut teemaan sopivasti mitään Binanista. Pyydän anteeksi kaikilta, jotka joutuivat kuuntelemaan minua, en oikeasti osaa laulaa. Hauskaa oli kyllä silti, ja etenkin Seiyan tunnari on sellainen, jonka haluaisi käydä laulamassa uudestaankin.

Koska meillä ei oikeasti ollut mukana puhuvaa vihreää liito-oravaa sai vaaleanvihreä mochi toimia Dadachanpoikasena.

Cossikisa oli erittäin positiivinen kokemus. ECG-esitykset olivat oikein tasokkaita. Yksilöesityksien lyhyt aikaraja on kyllä todella lyhyen tuntuinen, ja toiset onnistuivat tietenkin hyödyntämään aikansa paremmin kuin toiset. Ryhmäkategoriasta erityisesti jäi mieleen The Lord of the Rings- esitys hauskuutensa vuoksi.

Arvokisakarsinnan lisäksi nähtiin photoshoot-kisa ja perinteinen yksilökisa ilman esityksiä. Osa kuvista oli todella hienoja, tekisi kyllä mieli saada joskus jokin onnistunut shoottikuva tällaiseen lähetettyä. Yksilöpukukisasta ehdoton suosikkini oli toisen sijan pokannut Madokan jumalaversiocossaaja. En käsitä miten kaikki siinä cossissa pystyi olemaan niin täydellistä, mutta niin vain oli.

Kisojen väliaikashow kyllä varasti shown. Ysärianimeteemainen esitys kirvoitti valtavasti naurua koko yleisössä, ja oli hyvin mietitty ja toteutettu.

AMV-kisa alkoi pian cossikisan jälkeen. Voisin valittaa siitä, että paras AMV- palkinnon sai GMV, mutta en nyt jaksa, kun tuntuu siltä että valituskiintiöni AMV-kisoista on jo täynnä. Yleisesti ottaen kisa oli ihan-ok-kiva- tasoa. Ehkä vähemmän yllättäen suosikkivideoni oli Haluu sitä miestä.

Lauantaina meidät yllätti cossiemme saaman huomion määrä. Ymmärrän tietenkin että ne, jotka sarjasta pitävät ja ottavat kuvia sen vuoksi, mutta useampi tuli kysymään, että mistä sarjasta ollaan ja sanomaan että on hienot cossit. Se, että meitä oli kaksi taisi vaikuttaa tähän aika paljon, kaksosissa on jotain sellaista hienoa charmia. Vaikka me emme oikeasti ole kaksoset niin kyllä meille on usein sanottu, että näytämme samalta. Kaipa me sitten vähän näytetään.

AMV-kisan jälkeen raahauduimme hotellille ja yritimme ottaa vielä kuvia huoneen tuolilla ja sängyllä, mutta ei siitä oikein tullut mitään kun väsytti ja nälätti ja halu kuoriutua irti asusta oli kova. Näistä tulee kyllä mieleen lähinnä halityynyt, enkä ole ihan varma siitä, miksi tällaisia nyt tulikaan otettua.

Käväistiin sitten hakemassa sapuskaa Burger Kingistä ja palattuamme selvisikin sitten sellainen hurmaava seikka, että iltabileet järjestettiin juuri samassa hotellissa missä majoituimme. Kauhea bassojytke kuului aivan liian hyvin huoneeseemme, joka oli vain kerrosta ylempänä kuin bileet. Volyymiä olisi kyllä saanut kääntää rutkasti alemmaksi tai pitää pirskeet jossain muualla, sillä hotellin asiakkaat maksavat siitä, että saavat nukkua, eivätkä siitä, että saavat kuunnella puoli kahteen yöllä jumputusta!

Sunnuntaiaamuna olimme conipaikalla hieman aiemmin kuin lauantaina ja heti narikasta päästyämme päädyimme muutaman mahtavan yoi-cossaajan kanssa ulos photoshoottaamaan. Se oli jännittävää, koska ei näin ole ennen misään conissa käynyt, mutta hauskaa oli c:

Kahdeltatoista menimme kuuntelemaan Viitat animessa, anime viitoissa- luentoa. Sieltä jäi mieleen ainakin uusi käsite, pyllyviitta. Paikoitellen luento oli ihan viihdyttävä, mutta kokonaisuus jäi vähän kädenlämpöiseksi.

Jäljellä olevan ajan kulutimme kiertelemällä ja kuvausyrityksillä. Jostain syystä ulkoilma tuntui viheliäisemmältä kuin edellispäivänä, joten päädyimme kuvaamaan sisätiloissa, vaikka kovin hyvää paikkaa ei ollutkaan.

Otabek ja tyylikäs slaavikyykkypose.

Ostin vitsillä tiikerikuoret kännykkääni ja ne maksoivat enemmän kuin siskon koko Otabek-cossi.

Pian kirpputorin sulkemisen jälkeen kävimme käärimässä voitot ja hakemassa myymättä jääneet tavarat. Erityisen onnellinen olin siitä, että joku oli ostanut kahdeksan ensimmäistä englanninkielistä peilattua Inuyashaa, koska ne olivat aivan törkeän painavaa paperia ja olimme napanneet ne kesällä kirjaston ota ja jätä vapaasti- hyllystä, eli puhdasta voittoa. Jäljellejääneet menevät sitten Yukiconin kirpparille seuraavaksi.

Nurkassa kirpparijuttuja jakaessamme paikalle sattui vanha tuttavamme. Saimme sitten hänen avullaan näistäkin cosseista kunnollisen yhteiskuvan, kiitos! :3

Sunnuntai oli todella lyhyen tuntuinen, koska juna lähti jo viiden jälkeen. Urheiluvatteet olivat kyllä joustavuutensa vuoksi kevyesti mukavimmat cossit ikinä, mutta myös muuten onnistuneet. Ainoa asia, minkä haluaisin Yuriosta muuttaa, on peruukki.

Hei hei Lahti, kivaa oli.

Kiitos kaikille kuvanneille ja juttelemaan tulleille!

Loppuun vielä siskon kanssa kehitelty hieno tiivistelmä conista: Perjantai perseestä, lauantai loistava, sunnuntai sujuva.

Seuraava coni on siis tosiaan Yukicon, johon uutena valmistuu Hunter x Hunterin Hisoka ja sunnuntaina todennäköisesti tullaan uudestaan Haruna ja Akina.