Sananen lastenohjelmista

Viime aikoina on tullut katsottua tukku Muumeja ja kaikki Hopeanuolen suomidubit. Löysin Demin keskustelusta listan nostalgisista lastenohjelmista. Poimin sieltä itseäni koskevat.

Anniina Balleriina

Tästä sarjasta pidin. Ballerinahiiriä. Suosikkini oli se päähenkilö niinkin ylväästä syystä, kun vaaleanpunainen balettimekko.


Barbapapa

Tästä pidin todella paljon. Eräs varhainen muisto on, kun tätä katsoin ja pelkäsin että sauna syttyy palamaan. (ihan suotta)  Oli hienoa, miten nämä muuttuivat vaikka teltoiksi. Lempijakso oli se, missä olivat suuren kraaterin lähellä.


Hamtaro

Tämä tuli lauantaisin. Oli söpöjä hamsuja. Suosikkihahmo oli se kaikista pienin.
En ole koskaan tullut ajatelleeksi, mutta eikö Hamtaron ääni ole sama kuin Pokémonin Mistyn?


Himpulat

Eräs inhokeistani. Kertakaikkiaan. En pitänyt yhtään mistään tässä sarjassa.


Hopeaharja

Tämä lukeutui suurimpiin suosikkeihini. Mieleen syöpynyt on se, miten upea Hopeaharja hyppää rotkon yli. Upea alkulaulukin. Tuntui silloin todella jännittävältä sarjalta. Nyt katsoin englanninkielisen ensimmäisen jakson, ja voi että. Niin jähmeää.


Hopeanuoli

Suurimpia suosikkeja ja traumojen aiheuttajia. Alunperinhän tämä ei ole lastensarja. Leikattu versio leikkaa väkivaltaa, mutta ei pelottavia, yllättäen tulevia muistutuksia karjuvista karhuista. Pelottavinta  oli harppuunakarhu. Saan kiittää sarjaa nyt jo laantumaan päin olevasta karhupelostani. Sarjan musiikit ovat upeita. Oli todella hienoa kuulla alkulaulu joskus 11- vuotiaana, kun olin jo sarjan kerennyt hautaamaan mieleni syövereihin. Sarjassa on luokaton dubbi, mutta se ei laimenna katselukokemusta, vaan tuo huumorielementin.


Kaapo

Kaikki tiesivät tämän alkulaulun, eikä kukaan laulanut sitä oikeilla sanoilla. ''Oon nelivuotias, pääni on puolikas, sain nimen tyhmimmän, Kaapo...'' Muistan jonkun leppäkerttukohtauksen.


Kattokassinen
 
Inhosin tätä. Pääasiallinen syy oli kai kassisen rumuus. Ei istu pikkutyttötyyliin.



Kids Top 20
 
Oli se hienoa katsoa lasten omaa musiikkilistaojelmaa. Kerran ainakin listalta löytyi Lordi, koska Euroviisut.



Mutanttininjakilpikonnat

Ihana. Tätä kävimme muistaakseni naapurissa katsomassa. Lemppari oli pizzanhimoinen oranssiin naamioon sonnustautunut Michelangelo. Ainakin se jäi parhaiten mieleen.


Muumilaakson tarinoita

Kestosuosikki. Mitä olisi lapsuus ilman muumeja? Kaikki tietävät. Yksi lempijaksoistani oli, kun Nipsu rakastuu Houskaan. Katsoimme juuri myös sienijakson, missä itiöt väsyttävät väkeä. Naurattaa. Hyvin mieleen jäi myös suuri kurpitsa- jakso ja oikeastaan miltei kaikki jaksot. Mörkö oli pelottava, mutta ei kuitenkaan niin traumaattinen kuin Hopeanuolen karhut.


Myyrä

Musta myyrä, joka asuu maan alla. Tykkäsin. Taisin olla aika pieni tätä katsoessa.

 

Olipa kerran elämä

Katsoinkohan edes muita Olipa kerran- sarjan ohjelmia? Salmonellabakteerit ja happea kuljettavat punasolut. Todella opettavaista ja mielenkiintoista. Näitä katsottiin välillä ylä-asteellakin.


Paavo Pesusieni

Katsoin tätä vasta ala-aste ikäisenä. Johonkin ystäväkirjaan kirjoitin tämän lempiohjelmani kohdalle. Ei se kyllä ollut pitkään se jakso. Tämähän oli muistaakseni englanninkielinen.


Peukaloisen retket

Ihana ohjelma, Nils Holgersson. Suomenkielisen äänen alta kuului alkuperäiskieli. Mukana oli hamsterikin, mahtavaa.


Pingu

Tässä ei paljon puhuttu. Ei ollut mikään suosikki, mutta katsottua tuli silti.


Pokémon

Tätä ''roskaa'' emme saaneet katsoa kotona. Taidettiin sitten katsoa tuttavaperheen lasten kanssa. Siellä leikimme sitten lelupokemoneilla. Ainakin ensimmäinen ja kai myös toinen elokuva tuli katsottua.  Jäin hieman paitsi pokekorttisukupolven riennoista.


Postimies Pate

Tämäkin oli inhokkini. Taisi tulla perjantaisin. En pitänyt Patesta. Miksihän tuli silti katsottua?



Richard Scarryn touhukas maailma 

Tämä oli laadukas ja opettavainen. Muistan, kun siinä toinen söi vesimelonia ja toinen banaania. Vesimeloninsyöjä valitti siemenistä, totesi että banaanissahan ei ole. Siinä kerrottiin sitten, että siemenet voivat olla myös erilaisia.


Rölli

Täältä tulee hirmuinen Rölli... Puhdasta lastenpelottelua. Miksi? Sellainen elokuvalippu on todisteena siitä säilynyt, että Rölli ja metsänhenki on käyty katsomassa vuonna 2002.


Smurffit

Tätä katsottiin mummolassa. Smurffiina oli luonnolisesti suosikkini, koska oli tyttö. Velholla oli upea ääni. Lukeutui suosikkeihini. Smurffilimu oli kanssa hyvää. Näiden laululevyjäkin saatiin joululahjaksi.


Staraoke

Haaveilin joskus siitä, että osallistuisin tähän, mutta ujouteni takia ei sellainen olisi ikinä onnistunut.Oli kiva katsoa, mutta mitähän vanhemmat ovat olleet mieltä kuunnellessaan nuotin vierestä vetäviä lapsia?

Teletapit
 

Uudestaan! Tappivanukasta! Äidin tekemä vispipuuro kelpasi tappivanukkaasta. Pienin, Pai oli suosikkini tai välillä se oli Laa-laa, koska isosisko vei Pain. Imuri oli kanssa söpö.

Vaaleanpunainen pantteri

Lyhyitä piirrettyjä. Osasin hyräillä tunnussävelmän jo pienenä. Pidin, koska se oli hauskaa ja vaaleanpunaista. Mummolassa oli suuri kirja täynnä tätä sarjakuvana, jota piti aina selata.

Vili Vilperi

Taisi olla Australialainen sarja, kuten Hopeaharjakin. Täynnä jänniä eläimiä, kuten päähenkilö, joka oli koala.  Pidin tästäkin.



Winx

Aivan ykkönen yhdessä vaiheessa. Selvästi tytöille suunnattu, ja ai että ne vyötäröt olivat niin kapeita että hyvä etteivät keijut siitä kohtaa katkenneet. Leikimme nitä laittamalla aina tietyn kankaan hiuksiksi ja minä en ikinä saanut olla Bloom.


Kyllä ennen olivat lastenohjelmat parempia, kun ei ollut tyhmää 3D- tekniikkaa.