Viime kerrasta oli jo kaksi vuotta.
Käväistiin sitten pohjoisessa, tarkoitus oli paeta hellettä ja rentoutua.
Viikon matkalla rähjääntyi. Kuopiosta lähdettyämme päädyimme ensin Sallaan uinumaan. Majapaikan vieressä oli kesäinen hiihtokeskus. Kiipesimme rinnettä ylös ja siskoni sai otella valokuvia, mitä tuo tykkääkin tehdä. Maisemat korkealta katsottuna ovat aina hienot. Ja siellä oli poro. Tämän majapaikan suihku sylki vettä tosi kummasti.
Emme toisenakaan päivänä vielä ylittäneet rajaa. Kilpisjärvi on ihan Norjan ja Saanan tuntumassa. Kävimme vaivaiskoivikossa syöttämässä itsemme tajuttomalle määrälle hyttysiä ja mäkäriä. Puro, joka siellä soljui oli soma, mutta ei paljon lohduttanut kun ötökät hyökkäsivät joukolla.
Kolmantena päivänä pääsimme Norjaan. Mitään selkeää suunnitelmaa ei ollut. Ajoimme ensin Narvikiin. Kävimme paikallisessa kalakaupassa ostamassa turskaa ja mysteerikalaa. Lisäksi kypsennettyjä katkarapuja. Katkaravut katosivat tästä maailmasta viileässä suihkulähteellisessä puistossa.
Emme jääneet Narvikiin pidemmäksi aikaa, vaan siirryimme Harstadiin. Sieltä löysimme leirintä-alueen. Mökkejä ei ollut jäljellä mutta sen varaltahan meillä oli teltta. Läheiseltä rannantapaiselta löysimme kotilon, joka valikoitui mannekiiniksemme. Nimekseen se sai Louhi Hermo Raunio.
Aamulla heräsimme teltasta, joka oli hieman alaspäin viettävässä rinteessä. Ruoho oli kosteaa. Aamupala syötiin ulkosalla. Kävimme tutustumassa uuteen virveliimme laiturilla. Yhtään heittoa ei kyllä saatu aikaseksi. Ajoimme lautalle, joka vei Harstadin itäpuoleiselle saarelle. Oli harmi, ettei kannelle päässyt tällä lautalla.
Saari oli täynnä mutkaista pikkutietä. Matka eteni hitaasti. Toiselle saarelle siirryttiin vedenalaista tunnelia pitkin. Navigaattorimme ei käsittänyt juotuneensa maan alle, vaan näytti korkeudeksi ihan niitä näitä.
Tromssassa majoituimme samalle leirintä-alueelle kuin kaksi vuotta sitten. Saatiin ihan kiva ''mökki'' Taso oli hieman eri kuin teltassa. Mökissä oli moderni keittiökin, joskin tiskikone aiheutti hieman päänvaivaa. Kuvauksellisia virtoja löysimme alueen liepeiltä.
Päätimme pysyä koko seuraavan päivän samassa paikassa, mikä on epätyypillistä Norjan matkailullemme. Kävimme oikein museossakin. Matkaesite lupasi dinosureja, mutta juuri se osio taisi olla kiinni tuolloin. Kaupungin saarella kävellessä silmään pistivät jättiputket. Samoja pirulaisia oli Venäjälläkin. Luulisi että Norja olisi tässä asiassa järkevämpi ja ymmärtäisi kitkeä nuo pois, ennen kuin valloittavat kaiken. Koska oli lauantai, ja sunnuntaina kaikki on kiinni Norjassa, piti käydä kaupassa hamstraamassa kaikki mitä halusi kotiin viedä. Eli toisinsanoen Hockey Pulveria. Sitä ei tahdo juuri löytää Suomesta, ja se on koukuttavaa.
Sunnuntaina palasimme Suomeen. Enontekijällä oli mökkejä. Vastaanottorakennuksen maali hilseili pahasti ja alue oli muutenkin hieman rapistuneen oloinen. Mökissä oli sisällä vuoden 2005 puhelinluettelo. Vieraskirja oli täynnä ylistäviä kommentteja koko paikasta. Yöllä parvella oli tajuttoman kuuma, ja jos oven aukaisit raittiimman ilman toivossa päästit samalla sisään tukun inisijöitä.
Viimeinen etappi ennen kotia oli Puolangalla. Paritalonpuolikkaan parvelle vievät tikkaat olivat jyrkät ja ylhäällä odotti muovinen hämähäkki. Ainakin talossa oli yöllä ihan mukavan viileä, harmi vain että ei ollut mukana pussilakanaa joten ilman peittoa joutui nukkumaan. Kotiinpaluu maistui makealta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti