Ihmiset osaavat kyllä olla typeriä, törkeitä, piittaamattomia sekä iljettäviä.
Ja laiskoja. Se karkkipussi ei paina niin paljon. Sitä ei tarvitse päästää irti kädestään, kun viimeinen namu sujahtaa suuhun. Sen voi pitää kädessään, kunnes vastaan tulee roskapönttö. Sitten sen voi sujauttaa sinne. Maisema säilyy puhtaampana.
Koulumatkan varrella tulee nähtyä karkkipapereita, pillimehuja, tupakkiaskeja ja styroksia. Olen ottanut tavaksi poimia yhden roskan yhdessä matkassa. Se pidentää matkaa noin kahdella metrillä ja kymmenellä sekunnilla. Ja tuntuu mukavalta, kun tietää ettei tule näkemään kyseistä roskaa enää sen aiemmalla paikalla. Hidasta siistimistä, mutta eihän tässä maailmaa nopeasti voi parantaa.
Tänäänhän sitten oli koulussa ihan Kestävän Kehityksen päiväkin. Itse en sen tapahtumista paljon tiedä, majailin oppilaskunnan kioskissa. On se jännää, miten ihmiset pitävät ostamisesta. Taisin itsekin laittaa muutaman rahani jakoon.
Kertokaa, miten vohveleita myyvät ihmiset voivatkaan olla niin sööttejä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti