Nimellinen joulu on ohitettu. Lahjapaperit pyörivät jaloissa ja jokainen ateria sisältää jossain muodossa kinkkua. Onkohan aiemmin elinkaaressani ollut mustaa joulua? Murhe valtaa mielen.
Papereista tuli esiin käärittyä tänäkin vuonna suklaata. Sen tuhoaminen onkin urakka, mutta taitaa olla jo loppusuoralla. Suklaakrapulaisena tulee vuoden viime päivät kotona luhiseman. Lisäksi sain kaksi mukia, housut, lampun, netistä löydettyjä vanhoja Suosikki- lehtiä ja aivan supersöpön 14 cm halkaisijaltaan olevan paistinpannun. Meille MasterChef- intoilijoille äiti oli löytänyt oheistuotteen, lautapelin.
Sain omatekemät kynttilät valmiiksi kunnialla. Väsäsimme pipareita ja kaksi piparkakkutaloa. Omani näytti ensikertalaisen tekemältä, mikä oli tottakin. Siskon vastaava sensijaan pieneltä taideteokselta. Ja ensimmäinen.
Äiti sai lahjaksi ruman pipon. Siitä ei tullut ihan sellainen kun suunnittelin. Siitä piti tulla hieno...
Joulukuusi on tänä vuonna ihanan korkea. Yli kolmemetrinen. Lyhyempi näyttäisikin säälittävältä, kun lattiasta kattoon on siinä pitopaikassa viitisen metriä.
Meitä selvästi kannustetaan laittomaan käyttäytymiseen ja saimme monta paketillista tähtisädetikkuja. Voi, minä muistan sen ajan kun ne olivat vielä K 12. Käytin niitä silloinkin laittomasti. Tunnenpa oloni pahaksi. Ja vanhaksi.
Tähän loppuun vielä jotain myöhäistä ja mehukasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti