Nekocon 9.-10.7.2022

Kolmen vuoden tauon jälkeen kotikaupungissani oli taas coni. Koska en kuitenkaan ole asunut Kuopiossa enää muutamaan vuoteen, alkoi conimatka perjantaina Joensuusta. Perillä kävin ensin vanhempieni luona pyörähtämässä, ja otin äitin ompeluhuoneesta mukaani kaksi lyhyttä punaista vetoketjua. Sitten siirryin siskon luokse, jonne kaverimme olikin jo saapunut aiemmin. Sekä minä että sisko olimme osallistumassa lauantaina cosplay-kisoihin, ja pientä näpertelyä oli vielä hieman jäljellä.

Lauantain kisacossini oli Misato Neon Genesis Evangelionista, sisko taas oli Prinsessa Mononoken Ashitaka. Tein oman asuni alun perin vuoden 2020 frostiin. Ennen Nekoa tein siihen uutena vielä hatun, sekä hankin rannekellon. Tajusin vasta kisaa varten referenssikuvia etsiessäni, että hahmolla on sellainen. 1970-luvulla tai jopa aiemmin valmistettu kello löytyikin sopivasti vaarin ullakolta, ja päällystin sen rannekkeen uudelleen nahalla. Lisäksi perjantai-iltana ompelin juuri hakemani vetoketjut kiinni takin hihoissa oleviin halkioihin, ja lakkasin niiden kultaiset vetimet punaisiksi. Valmistelin myös peruukin lopulliseen loistoonsa. Olin testannut uutta kiharrustekniikkaa jo aiemmin. Suoristin ja lämmitin ensin suoristusraudalla pienen kuituosion, ja pyöräytin sen sitten vaahtopapiljotin ympärille. Ostin vaahtopaplarit alun perin ihan vain itselleni haaveillessani ihanista vintage-kiharoista, mutta ne eivät toimineet oman hiuslaatuni kanssa, joten oli erityisen kiva keksiä niille järkevää käyttöä. Lisäksi kihersin ja kähersin peruukin otsiksen kanssa saadakseni siitä mahdollisimman ison ja ysärin. Parasta peruukinmuokkauksessa oli se, että siskolla oli kameranjalka, johon peruukkipään sai helposti ja vakaasti asetettua. Toimi paljon paremmin kuin vedellä täytetty puolentoista litran pullo, jota olen itse käyttänyt apuna.

Peruukinmuokkaus ei ole ikinä ollut näin helppoa

 

Näpertelyn lomassa virittäydyimme conitunnelmaan kuuntelemalla Youtubesta 2010-luvun animetunnareita, ja yritimme arvailla mistä sarjoista ne olivat. Yleisesti ottaen se meni aika huonosti, mutta Gintama oli aina varteenotettava veikkaus. Viimeinen hommani perjantai-illalta piti olla poseerauksien keksiminen kisaa varten. Sain kuitenkin ex tempore idean sen jälkeen, kun olin saanut omat juttuni tehdyksi, mutta siskolla oli vielä tekemistä. Tuumin, että voisin tehdä mukana kantamalleni kuulapyssylle kotelon, joka jäisi piiloon takin alle selkään. Ryhdyinkin tuumasta toimeen löytämieni jämämateriaalien kanssa, mutta kun olin saanut puoliksi valmista, sovitin hökötystä, ja huomasin että se näytti ihan typerältä. Luovutin, koska vaihtoehtoina oli joko näyttää Notre Damen kellonsoittajalta, tai sitten se, että asekotelo pilkistäisi takin helman alta. Ehkä tämä oli osoitus siitä, että ihan kaikki keskiyöllä Batteryn voimalla tehdyt päätökset eivät aina kanna hedelmää.

Aamulla sovitin vielä uudemman kerran päälleni Misaton mustaa mekkoa, ja totesin, että se voisi olla paremmin istuva. Sovituksen jälkeen kavensinkin mekkoa vielä sivusaumoista niin, että siitä tuli vyötäröltä kunnolla tyköistuva. Opin aiemmin tänä vuonna vujumekkoa tehdessäni sellaisen yksinkertaisen totuuden, että jos haluaa vaatteen olevan vyötäröltä erityisen snatched, siitä pitää vain rohkeasti tehdä juuri sellainen. Ei mitään loivia kaaria vaan jyrkkä käännös juuri oikeassa kohdassa.

Conipaikalle siirryttiin bussilla. Ensin haettiin rannekkeet, jotka minä ja sisko saimme Nekoconin ystävänpäiväkuvakisasta, sitten kisaajanumerot, ja lopuksi ilmottauduttiin vielä bäkkärillä läsnäoleviksi. Kävimme cossipukkarissa pistämässä päälle loput asuista, ja vapautin vasta siellä peruukin papiljoteista, jotta kiharat säilyivät mahdollisimman hyvinä. Pukkarin jälkeen oli noin tunti aikaa ennen tuomarointeja, ja kävimmekin ostamassa ruokaa. Kisahommien takia lauantai oli melkoisen aikataulutettu, mutta onneksi parissa välissä ehti tekemään hieman muutakin.

Koska olimme ilmoittautuneet siskon kanssa kisaan peräkkäin, myös kisaajanumeromme ja tuomarointiaikamme olivat peräkkäin, mikä oli mukavaa. Ennen tuomarointia juontaja varmisti lavajuontotekstimme, mikä oli hyvä, koska aiemmin lähettämäni sähköposti ei ollutkaan mennyt perille. Lisäksi saimme vastata kysymykseen "Onko hahmosi sankari", mikä olikin kohtalaisen haastava kysymys omalla kohdallani. Onko kukaan NGE:ssä oikeasti sankari?

Tuomarointi alkoi ajan lähestyessä hieman jänskättää, mutta ihan turhaan. Tuomarit olivat todella mukavia ja tuomaroinnista jäi hyvä mieli. Esitetyt kysymykset olivat järkeviä ja lisäksi muistin kertoa esimerkiksi miksi valitsin takin materiaaliksi softshelliä, kuten olin suunnitellutkin. Heti tuomaroinnin jälkeen oli kuvauksen aika, mikä hoitui oikein nopeasti ja mukavasti bäkkärille tehdyllä kuvauspisteellä. Vapauduttuamme lähdimmekin ulos vetämään omaa photoshoottiamme. Tämä oli ensimmäinen kerta sitten Yukiconin 2017, kun cossasimme siskon kanssa eri lähteistä, joten oli hämmentävää, että yhteiskuvia ei tarvinnutkaan ottaa. Conipaikan lähistöltä ei oikein löytynyt täydellistä miljöötä Misatolle, mutta Ashitakalle ympäristöt olivat sen sijaan varsin oivalliset.

Yksinäistä puistonpenkkimurehtimista

"Oispa kaljaa"

Misato ja post-apokalyptinen pylväs

En tiiä mikä tää esine oikein on

Kädet ylös tai tulee kuulapyssystä

Hiiviskelyä

Viuuh-

Tää on tosi hieno cossikuva xD

Kaatunut kuusi toi puistoympäristöön heti enemmän aarniometsän tuntua

Pian olikin jo aika palata bäkkärille lavacheckiä varten. Ohjeistuksien jälkeen meidät pistettiin jonoon, jossa sitten alkoi taas hieman jänskättämään oman vuoron lähestyessä. Lavalle astellessa oli oikeasti todella ihanaa kuulla yleisön kannustus, ja jännitys kaikkosikin nopeasti. Lavaosuus meni suunnitellusti, ja sen jälkeen pääsin istumaan muiden kisaajien kanssa eturiviin loppukisojen ajaksi.

Kuvannut Mira Ojamo

Cossikisaajien jälkeen näytettiin photoshoot-kisan Classic-kategoria. Oli hauskaa nähdä, miten varmaan puolet kuvista oli selvästi otettu Desuconissa. Kaikki kuvat olivat kivoja mutta voittajakuva oli erityisen upea, ja sen arvasinkin voittavan heti sen nähtyäni. Kuvien jälkeen oli väliaikashown eli tanssiesityksien vuoro. Tanssiryhmä veti useamman eri tanssin, joita katsoessa mietin vain miten paljon aikaa niiden kaikkien opetteluun on täytynyt mennä, wow.

Väliaikashown jälkeen julkistettiin sijoittuneet. Olin ihan pähkinöissäni ja hirmuisen ylpeä, kun kokeneiden sarjan kolmannen sijan saajaksi julistettiin siskoni. Toisen sijan kohdalla sainkin sitten vielä yllättyä kunnolla, kun sen saaja olinkin minä itse. En ollut todellakaan odottanut sijoittuvani koko kisassa, vaikka olen itsekin sitä mieltä, että cossini on hyvä. Olin ajatellut olevani kisassa enemmän täytteenä, koska asuni on melko yksinkertainen, eikä ehkä sellainen, joka miellettäisiin yleensä automaattisesti kisacossiksi. Yllättyneisyyden lisäksi olin sijoittumisestani tietenkin äärimmäisen iloinen.

Kokeneiden sijoittuneet, ykkössija oli kertakaikkiaan upea ja kunniamaininnalla oli supersöpöt asusteet (Kuvannut Mira Ojamo)

Kisan jälkeen siirryttiin takaisin bäkkärille, ja sieltä melko pian tuomaripalautetta kuulemaan, mikä oli myös mukava kokemus. Sieltä lähdettyämme etsimme katsomossa olleen kaverin käsiimme ja menimme hetkeksi hengaamaan, nappaamaan pokaaliselfiet, ja tutkimaan, mitä oikein saimmekaan manga cafen kasseissa palkinnoksi. Muutamien erikoisten herkkujen lisäksi kasseista paljastuivat myös varsin avokätiset lahjakortit Bard & Jesteriin. Aion tilata sillä itselleni nahkaisen laukun, joka sopii varmasti hyvin ainakin historiallisempien cossien kanssa käytettäväksi.

Pokaalit ovat hurjan isot aiemmin saamiini verrattuna

Pian lähdettiin conipaikalta sushibuffan kautta takaisin siskon luokse, jossa maisteltiin porukalla saamiamme herkkuja. Elämyksenä esimerkiksi kupista nautittavat hyytelöpallerot olivat hauskoja, vaikka maku nyt ei ollut mitään päätähuimaavaa. Pokémon-suklaakeksit olivat ihan hyviä, mutta koska viisi pientä keksiä olisi maksanut normaalisti 3,5 €, niiden hinta-määrä suhde on aika rapea.

Herkut olivat elämyksenä hauskoja

Illalla vielä suoristin seuraavan päivän cossin eli Madoka magican Homuran peruukkia. Homuran tein alun perin yhdeksän vuotta sitten Animeconiin, ja nyt tein sen alusta loppuun uudestaan. Vain kengät ovat samat kuin ensimmäisellä kerralla. Yhdeksässä vuodessa olen kehittynyt sekä kirjoittajana että käsityöläisenä (jos käytte vilkaisemassa tuota vanhaa tekstiä ymmärrätte kyllä heti mitä tarkoitan :D), ja pääosin olenkin hyvin tyytyväinen kehitykseen. Nyt suurin mokani tapahtui takin vuorituksen kanssa, kun tein vuorista vahingossa liian pienen, mikä saa takin näyttämään ryppyiseltä. Se ärsyttää niin paljon, että korjaan takkia varmasti ennen seuraavaa käyttökertaa. Muutoin olenkin oikeastaan hyvin tyytyväinen uuteen asuun, etenkin kun vertaan sitä vanhaan. Koska pelkät kuvat eivät riitä kertomaan, miten kauheasta tapauksesta oli alun perin kyse, tässä on vielä linkki tekstiin, joka valottaa asiaa hyvin: pieni cosplayhistoriikki (2017). Sisko taas päätti lopulta vasta lauantaina oman sunnuntaicossinsa - casual Aomine Kuroko no Basketista, cossi josta olin aiemmin ottanut vain conin ulkopuolisia shoottikuvia.

Conipaikalla huolehdittiin ensiksi paikkaliput AMV-kisaan. Kun ne oli varmistettu, kävimme katsomassa taidekujaa, mitä kisahommien vuoksi en ollut edellispäivänä ehtinyt tehdä. Olen nyt yrittänyt etsiä taidekujilta lähinnä kivoja magneetteja ja haalarimerkkejä, ja tällä kertaa löysinkin suloisen haimerkin haalareihin ommeltavaksi. Kuulin myöhemmin, että taidekujalla oli ollut varastelutapauksia. Mieleen palasi se, kun viime Traconissa varasteltiin paljon kirppikseltä. Desuissa sen sijaan en muista olleen mitään vastaavaa - tämä ei siis anna hirveän hyvää kuvaa alaikäisistä, vaikka se varasteleva joukko onkin varmasti todella pieni.

On aina mukavaa saada täytettä opiskelijahaalareihin

Juuri ennen AMV-kisaa ehdin nähdä vilaukselta Madoka-cossaajan, ja kisan ajan sitten haikailinkin hahmouskollisesti Madokan perään, koska halusin ottaa yhteiskuvan. Itse kisa olikin mielenkiintoinen kokemus. Juonto oli paikoitellen hyvin kiusallisesti aiheesta eksyvä (esimerkiksi kisan tuomariston esittelyssä jäivät tuomarit esittelemättä, koska heiltä kysyttiinkin omien nimien jne. sijaan jotain aivan ihmeellisiä aiheeseen liittymättömiä kysymyksiä), ja videoissa oli hyvin vaihteleva taso. En yleensä halua kommentoida erikseen videoita, joista en pitänyt, mutta nyt on kyllä ihan pakko hieman avautua. Cringesin aivan hemmetin lujaa sille videolle, joka oli tehty jostain puhtaasta fanservice-sarjasta, ja jonka ainoa idea oli näyttää, miten naishahmoja tirkistellään ja tissejä puristellaan. Sellainen video olisi hyvän maun rajalla Desuconissakin, mutta tässä kisassa oli kyllä _erittäin_ väärä yleisö tälle ottaen huomioon, että varmaan ainakin puolet kävijöistä oli alaikäisiä. Lisäksi kisalla ei ollut mitään ikärajaa eikä sisältövaroituksia annettu. Kisassa olisi voinut aivan hyvin olla muutama video vähemmänkin, mutta toisaalta oli ihan virkistävää, että uudet tekijät pääsivät esille. Eniten tykkäsin kisassa Madokasta tehdystä Amaranthista, sekä Detroit Become Humanista tehdystä Kaupungin kovimmasta amiksesta, joka sai aikaan mukavasti hilpeyttä.

Kisan jälkeen pyörimme hetken ympäriinsä, ja onnistuinkin bongaamaan uudelleen Madokan, ja sain haluamani yhteiskuvan, yay.

Madoka on nimellä Atleast_not_sam instagramissa ja tiktokissa!

Kävimme hakemassa lähikaupasta ruokaa ja menimme syömään pihalle. Vanhoina kunnon Animecon-aikoina piha oli aina täynnä elämää, mutta nyt se oli hyvin väljästi kansoitettu. Nekoconiin myytiin 1 300 lippua, ja kummastelimme siskon kanssa sitä, että Savon Sanomien Nekocon-artikkelissa sanottiin, ettei conia voi nykyisissä tiloissa kasvattaa. Animeconien aikaan lippuja myytiin lähemmäs 3 000, joten tiloihin menisi kyllä ihan helposti ainakin se 2 000. Kiinnostusta conia kohtaan oli selvästi, joten toivon, että ensi vuonna olisi myynnissä siihen vastauksena myös enemmän lippuja.

Pihalla syödessämme lähelle asteli juuri sopivasti Sayaka-cossaaja, joten kävin pyytämässä myös häneltä yhteiskuvaa.

Sayakan insta-nick on Ali3n.cos !

Sitten lähdettiin taas vetämään photoshoottia musiikkikeskuksen lähistölle. Olin muuten ollut kaukaa viisas siinä vaiheessa, kun olin pakannut mukaan matalat mustat vaihtokengät. Ne jalassa oli huomattavasti mukavampi kävellä päivän aikana pitkiä matkoja, kuten matka shoottipaikalle, kuin korkeissa korkkareissa olisi ollut.

Kerrankin liike kuvassa onnistui aika hyvin

Se pakollinen "tein töitä näittenkin osien eteen, pakko saada ees yks kuva niistä" (kiitos peruukinpitelijälle)

Dynaamiset kuvakulmat on jänniä

Kenkien putsausta ruohosta

Oikeesti halusin vaan lepuuttaa jalkoja hetken

Komia koripallopoeka

 

Tässä kuvassa parasta on, että se on aito tilannekuva, ei lavastettu

Lentopallo

Mielenkiintoinen crossover

Arvoimme loppuun asti sen kanssa, mentäisiinkö katsomaan sunnuntain cossikisoja, ja lopulta paikkaliput haettiin noin kymmentä minuuttia ennen kisojen alkamista. Kisoina oli hall cosplay sekä photoshoot-kisan technical-kategoria. Oli ihan jees kisat taas, ja väliajalla esiintyi eri tanssiryhmä kuin eilen. Monipuolisuus oli kivaa. Kisojen jälkeen olisi ollut vielä päättäjäiset, joihin emme menneet, koska ajattelimme, että siellä tuskin olisi mitään kovin ihmeellistä. Jälkeenpäin satuin katsomaan Youtubesta, ja mukana oli kyllä ihan hauska koostevideo hieman samaan tapaan kuin Desuconeissa.

Hetken hengailun jälkeen lähdimme conipaikalta. Heitettiin heipat kaverille ja suunnattiin itse vanhempien luokse, jossa äiti avasi yllätyksenä aterian päätteeksi alkoholittoman skumpan meidän sijoittumisten kunniaks, ää. Ihana äiti.

Kokonaisuudessaan coni oli kiva, eniten jäin kaipaamaan sitä, että kävijöitä olisi ollut lisää. Toivon Nekoconin tulevaisuudessa kasvavan ja kehittyvän entistä paremmaksi. Tässä conissa ei sinällään ollut mitään vikaa, ja esimerkiksi cossikisoissa kaikki toimi juuri niin hyvin kuin vain on mahdollista. Conin laajentuessa olisi kiva, jos mukana olisi vielä esimerkiksi kirppari, ja cosplayesityskisa. Animekonsertin paluukin olisi vielä joskus mahtavaa kokea.

Kiitos conista!

Seuraava coni on Tracon, johon on tekeillä yksi uusi asu. Tiedossa olisi taas hieman kisahommia.