perjantai 31. maaliskuuta 2017

Pieni cosplayhistoriikki

Nyt ovat kirjoitukset viimein ohi, ja seuraavaksi edessä onkin monta viikkoa pääsykokeeseen opiskelua. Koska haluan vaihteeksi kirjoittaa muutakin kuin yo-esseitä eikä minulla ole hirveästi mitään uutta kerrottavaa mistään, voisin pohtia vähän menneitä cosplayhistoriani muodossa. Vanhimmista tapauksista en olekaan paljoa kertonut, ja niistä sanomista onkin eniten.

Ihka ensimmäinen asuni oli Hidan Narutosta joulukuulta 2011. Käytin sitä toisessa conissani, ensimmäinen oli ollut aiemmin samana vuonna. Päädyin aloittamaan cossaamisen, koska  edellisessä conissa olin nähnyt cossaajia ja halusin itsekin kokeilla. Hahmo oli tuohon aikaan ehdoton suosikkini, joten sitä ei tarvinnut miettiä yhtään.

Käytin asua myös Animeconissa 2012, kuva otettu takapihalla sen jälkeen.
Olin tuolloin 13-vuotias enkä ommellut lukuun ottamatta koulun käsityötunteja, joten pyysin käsitöitä harrastavaa äitiäni ompelemaan suurimman osan asusta. Itse ompelin säärystimet, mutta en ilmeisesti ollut kuullut sellaisesta kapistuksesta kuin mittanauha, sillä leikkasin aluksi jostain kaapin perältä löytyneestä kankaasta vapaalla kädellä suorakulmion. Sovittaessani sitä huomasin, että se olikin aivan liian pieni, joten leikkasin uuden, vähän isomman palan, joka hädin tuskin ylsi jalan ympäri, ja sittenkin puristi ikävästi. Kolmas tekele onnistui sitten paremmin.

Kengät muokkasin alennuksesta ostetuista, käyttämättömistä ja vähän liian pienistä sandaaleista. Ompelin niihin käsin päälle trikoota, ja jälki oli aika haparoivaa.

Hidanin viikate valmistui yhdessä illassa suihkun lattialla, ja se ilta oli tietenkin viimeinen ennen conia. Viikate rakentuu harjanvarresta ja "teristä" jotka sahasin epätasaisesti irti jostain puulaatikosta. Nämä kaunokaiset kiinnitin harjanvarteen kuumaliimalla. Tiedostin kuitenkin sen, että ne eivät sillä välttämättä pysyisi, ja isän neuvon mukaisesti otinkin rullan ilmastointiteippiä ja kieputin sitä kaikkialle terien ja varren ympäri, kunnes olin varma siitä, etteivät ne putoaisi. Läheltä katsottuna näytti ihan hirveältä. Sitten oli maalauksen vuoro, ja koska en tiennyt että cossia tehdessä kannattaisi oikeasti katsoa referenssikuvaa, maalasin ihan vaan mielikuvieni pohjalta, eivätkä värit menneet ihan oikeisiin kohtiin. En ollut myöskään turhia etukäteen lukenut purkista, että kauanko maalin kuivumisessa kestää, joten illan venyessä alkoi vähän jännittää kun maali vain pysyi tahmeana.

Hiuksia miettiessä ei peruukki tuntunut olevan vaihtoehto laisinkaan. Päätin siis käyttää omia hiuksiani. Ne olivat reilusti yli olkapään menevät, mutta cossia varten isosisko leikkasi ne (kynsisaksilla, mokoma ketale kun ei viitsinyt etsiä muita saksia) coniaamuna sopivaan mittaan, eli niin lyhyiksi, etteivät ne enää olkapäille yltäneet. Sen jälkeen niihin suihkutettiin aimo annos hopeista hiuslakkaa, ja olin valmis. Coni oli yksipäiväinen, enkä pessyt hiuksiani sen jälkeen lauantaina enkä sunnuntaina ihan vain sen vuoksi, että saisin mennä maanantaina kouluun hiukset värjättynä hiirenharmaiksi. Toisinaan minun on kovin hankala ymmärtää yläasteikäistä itseäni.

Syksyllä 2014 photoshootattin, halusin puoliläpällä kuvia myös tästä asusta. Näytän Thorilta.
Toinen cossini oli Madoka Magican Homura kesältä 2013. Tätä hahmoa kohtaan minulla ei ollut mitään sen suurempia tunteita, mutta sisko halusi cossata Mamia ja ehdotti minulle sitten tätä.

Takapihalla taas Animeconin 2013 jälkeen.
Tällä kertaa ompelin suurimman osan vaatteista itse, tosin hameen muokkasin äidin 90-luvulla itselleen ompelemista laskostetuista housuista, jotka olivat kyllä liilat, mutta ihan väärän sävyiset liilat. Samaa kangasta tuli muihinkin osiin asussa, myös sukkahousuihin salmiakkikuvioina. Venyviin nylonsukkahousuihin asioiden kiinnittäminen on mahdollista vain, jos ne ovat jalassa. Omissa jaloissa oleviin sukkahousuihin erityisen herkästi purkautuvien kangaspalojen ompelemisen ei kuitenkaan voi sanoa olevan erityisen helppoa. Tulin tökkineeksi itseäni vahingossa neulalla niin paljon, että ottaessani sukkikset pois jaloissani näkyi pienien punaisien pisteiden muodostama salmiakkikuviojono.

En ymmärtänyt kunnolla sitä, miten yläosa asusta oikein rakentui. Vaikka kyseessä on oikeasti paita+takki- yhdistelmä, ompelin vain löysähkön trikoopaidan, johon kiinnitin "alahihat" ja rusetin.  Äiti teki conia edeltävänä yönä kaulukset, koska niistä en selvinnyt itse.

Tätä asua varten hankin peruukin ja mistäpä muualtakaan peruukin voisi ostaa kuin paikallisesta Käherrystarvikkeesta? Peruukki oli halpa ja aivan surkea laadultaan. Se oli ohut kuin mikä, mutta hyvin pitkä, joten leikkasin hiukset ja liimasin latvat kuumaliimalla takaisin kiinni paksuuden lisäämiseksi. Lopputulos oli takkuinen, typerästi sojottavalla etutukalla varustettu ja liimaklönttien vuoksi epämukava peruukki.

Minulle tuolloin niin kovin rakasta kuumaliimaa käytin myös Homuran soul gemin eli kämmenselässä olevan jalokivijutun tekemiseen. Pursotin paperille piirretyn ja väritetyn kuvion päälle liimaa ja sen kuivuttua leikkasin irti. Hökötys pysyi kädessä ihoteipillä ja oli asun lempiosani ostamieni korkokenkien ohella. Kengät ovatkin oikeastaan ainoa millään lailla käyttökelpoinen osa tätä cossia, olen käyttänyt niitä juhlissakin.

Syksy 2014, en vain pääse yli peruukin kauheudesta.
Kolmas asuni oli Death Noten L vuoden 2014 Animeconissa. Asuhan on yksinkertaisin, mitä voi olla, valkoinen peruspaita ja farkut. Olin innostunut keväällä enemmän ompelemisesta, ja se näkyi parantuneena työnjälkenä. Vaikka vaatteet ovat teknisesti melko hyvin tehdyt, ne eivät ulkonäöltään ole kovin hienoja, farkut etenkin monotonisen kankaansa vuoksi, koska kyllä niissä kuuluisi olla sellaista farkuille ominaista vaihtelevuutta tuovaa kuluneisuutta.

Edellisvuoden kauheasta peruukkikokemuksesta viisastuneena ostin kalliimman peruukin, kuitenkin samasta paikasta kuin aiemmin. Leikkasin sitä jonkin verran ja yritin saada siihen sellaisia piikkimäisiä hiussortuvia, mutta en oikein osannut, vaan käytin ohutta askartelurautalankaa ja hiusvahaa, joilla sain aikaan joitain epämääräisiä töyhtöjä.

Taas vaan takapihalla Animeconin jälkeen.
Tämä cossi on merkkipaalu siinä mielessä, että se oli ensimmäinen minkä kanssa käytin meikkiä. Aiemmin meillä ei edes ollut mitään käyttökelpoisia, eikä meikkaaminen ollut käynyt mielessäkään. Näin meikin kuitenkin välttämättömäksi Ällälle, koska asu oli muuten niin mitäänsanomaton ja kyllähän silmänaluset mustaa tarvitsivat. Käytin vain kahta tuotetta: meikkivoidetta ja mustaa kajalia. Huuletkin peitin meikkivoiteella, ja nehän koppuroituivat kivasti koska mitään rasvaa en älynnyt alle laittaa. Meikin alkeellisuudesta huolimatta se oli silti huima naamaparannus edellisiin asuihin, sillä tietenkin tasaisella iholla, huomaamattomilla huulilla ja korostetuilla silmillä näyttää enemmän animehahmolta kuin luonnontilaisella pärställään.

Olin muuten jotenkin ihmeellisen ylpeä siitä, etten käyttänyt koko conin aikana kenkiä missään, vaan tassuttelin avojaloin sisällä ja ulkona.


Traconissa 2014 käytin siskoni ensimmäistä asua eli vuonna 2012 tehtyä Kenshiniä Rurouni Kenshinistä, koska en halunnut käyttää mitään aikaisemmista.Tein muutaman parannuksen lähinnä miekkaan. Se koostui erillisestä kahvasta ja teräosasta, jotka oli yritetty kiinnittää ruuvilla, mutta se ei oikein toiminut, ja päällä oli iki-ihanaa ilmastointiteippiä pitämässä hommaa kasassa. Liimasin ja naulasin ja sainkin miekan sentään pysymään yhtenä palasena.

Traconin jälkeen Sorsapuistossa kännykällä kuvattua
Peruukki oli "peppi pitkätossu- peruukki" jonka letit oli avattu, sieltä samasta puodista ostettu kuin muutkin tähän asti eikä laadussa kehumista.

Koska kimono oli tässä asussa avonainen, enkä halunnut käyttää nudea toppia kuten ensimmäisen asuni kanssa, piti yläosaan saada jotain peitoksi. En tässä vaiheessa tiennyt mitään mistään bindaamisesta, pienirintaisena en ollut aiemmin oikeastaan kohdannut mitään suurta ongelmaa cossien kanssa. Väsäsin lakanakankaasta ohuista palasista koostuneen topin, joka esitti sideharsoa, ja maalasin siihen vesiväreillä oikein veriroiskeenkin, ja olin sitten haavoittunut Kenshin.

Syksy 2014 ja näytän jotenkin niin sympaattiselta, että oli pakko laittaa tämä tähän.

Neljäs oma asuni oli melko spontaani, Fairy Tailin Natsu vuoden 2014 joulukuulta. Aloitin kaulaliinan neulomisen syksyllä ihan ilman mitään cossiaikeita, koska se näytti mielestäni niin kivalta. Vaaleanpunainen peruukki oli jo siskon asua (jota ei sitten koskaan tehtykään) varten odottamassa. Kun päätimme mennä Yukiconiin, palaset loksahtivat kohdilleen ja cossista tulikin todellisuutta. Asuksi tein harvemmin nähdyn Celestial-asun ihan vaan sen takia, että se on lämpimämpi ja kivemman näköinen kuin se perusasu.


Asun ensiesiintyminen Chibiconissa 2014
Asu on perussiisti, mutta läheltä katsottuna nauhat eivät näytä hyvältä, koska niiden reunoja ei ole taitettu, ne on vain siksakattu kiinni. Housut näyttävät ilman takkia ja kenkiä ihan joiltain 70-luvun discohousuilta. Kenkien päällä on vähän niin kuin bootcoverit, jotka on tehty farkusta ja keltaisesta kankaasta, toimivat mutteivät ole kovin nätit.

Peruukki ja meikki eivät ensimmäisellä käyttökerralla osuneet nappiin, peruukki jäi aivan liian pitkäksi ja meikistä en sano mitään. Yukiconissa meikkasin sentään paremmin.
Onneksi voin jättää tämän lookin menneisyyteen
Yukicon 2016. Pään alueella huomattavia parannuksia.
Viides cossi oli Ao no Exorcistin Rin kesältä 2015. Sen suunnitteluaika oli pisin, eli noin vuosi kesti idean saamisesta käyttämiseen Animeconissa.

Iloista meininkiä conin jälkeen.
Asun lempiosani on ehdottomasti häntä. Tein sen kaksinkertaisesta rautalangasta, vaahtomuovista ja karvakankaasta. Lisäksi pidän erityisesti kengistä (karvaosa on ihanan pehmeä) ja miekkapussista, joka näyttää täysin siltä, miltä pitääkin.

Vaatteissa ei ole mitään kovin ihmeellistä, muutaman jutun tekisin nyt toisin, kuten takin kauluksen. Kauluspaidasta tuli käyttökelpoinen ihan arjessakin.

Kuva photoshootista myöhemmin samana vuonna.
Kuudes asu, Sengoku Basaran Yukimura, oli monen asian kohdalta uusi kokemus, kuten armorit, tekonahka, niitit, fimo-massa ja kangasmaalaus. Sen ensiesiintyminen oli Traconissa 2015 ja paranneltuna sitten uudelleenkäyttö seuraavan vuoden Winter Nekoconissa. On siinä vieläkin asioita, jotka vaativat korjausta, tärkeimpinä sandaalit ja peruukki, joka on takaa turhan harvahapsinen. Kokonaisuutena tämä on kuitenkin lempiasuni. Liekkipöksyt ovat parhautta.

Traconin hienosta tappelushootista.
Winter Nekoconin lavalla. Kisassa oli jännää ja palkintokin tuli.

Seitsemännes asu oli JoJo's Bizarre Adventurin nuori Dio kesältä 2016. Se on yksinkertainen ja onnistui mielestäni naamaa myöten oikein hyvin. Dio on sarjan pääpahis ja tehty hyvin vihattavaksi. Minulla on jokin juttu tällaisia itsevarmoja ja toisia nenänvartta pitkin katsovia hahmoja kohtaan, jotenkin juuri sellaisia on kiva cossata.

Animecon 2016 oli paras kuvauscon ikinä kun täydellisiä ympäristöjä riitti.

Kahdeksannes cossi oli Traconiin 2016 tekemäni Gintaman Takasugi. Kirjoittelinkin siitä jo tässä tekstissä, joten totean nyt vain että voisi olla paljon parempikin.


Yhdeksäntenä valmistui melko tiukalla aikataululla tammikuussa 2017 Haruhiko Binan Koukou chikyu boei-bu LOVE! LOVE!:sta. Asu on onnistunut ja sitä oli suurimmalta osin kiva tehdäkin. Kaksostelu siskon kanssa oli myös hauskaa.


Limittäin edellisen kanssa tein kymmenettä cossiani, Yuri!!! on Icen Yuri Plisetskyä. Pidän asusta peruukkia lukuunottamatta. Takkia olohuoneessa maalaillessani sain kuulla leikkimielisiä kuittailuja siitä, että hyvinpä olen mukana Suomi 100- hengessä kun venäläisvaatteita vaan väsään. Heh.


Viimeisin eli yhdestoista cossi on Hunter x Hunterin Hisoka, jota käytin penkkareissa ja Yukiconissa. Tähän sisältyi ensimmäinen hieman erikoisempi meikki, joka vaati omien kulmakarvojen peittämistä, sekä paljon muokkausta vaatinut peruukki. Kokonaisuuteen olen tyytyväinen, vaikkei mikään osa täysin täydellinen olekaan. Odotan kesää ja Hisokan toisen asun tekemistä innolla.


Tänä vuonna on siis valmistunut jo kolme asua ja suunnitelmissa on vielä neljä lisää, joten elän aikamoista nousukiitoa cosplayn suhteen, koska aiemmin suurin määrä vuodessa oli kaksi uutta cossia. Uusia suunnitelmia syntyy vähän liian tiuhaan tahtiin. Ehkä tämä tästä sitten jossain vaiheessa rauhoittuu ja kerkeää käyttää aiempiakin uudelleen. Ehkä.

5 kommenttia:

  1. oon niin pahoillani mut kello on neljä aamuyöllä ja nauran liikaa noiden ensimmäisten cossien kuvauksille..... voi käherrystarvike ::D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha hyvä vaan jos naurattaa, olihan nuo alkuajat aika räpellystä kun nyt muistelee :D

      Muistan kun Käherrystarvike tuntui siisteimmältä kaupalta ikinä ja nyt se on hakeutunu konkurssiin :'( lapsuuteni on ohi

      Poista
    2. eiih... cossini eivät ole enää samoja ilman tuota maagista puotia :-(

      Poista
  2. Mun piti mennä nukkumaan mut en pysty ku itkunauran liikaa vanhoille ajoille :'DDD

    VastaaPoista