Iltapuku vuosijuhlille ja 10 muuta alkuvuoden käsityöprojektia

Alkuvuonna on tullut kartutettua vaatekaappia varsin mukavasti. Vaikka kevät on ollut tänä vuonna myöhässä, on se silti ollut paras kevät pariin vuoteen, koska vihdoinkin on päässyt taas osallistumaan kunnolla tapahtumiin, kuten oman ainejärjestön vujuille ja erilaisiin vappurientoihin. Tätä kirjoittaessani on jo melkein kesäfiilis, koska istun lasitetulla parvekkeella aurinkolasit päässä, ja hyvin tarkenee.

Aivan ensimmäiseksi tein tänä vuonna itselleni uuden kylpytakin tammikuussa. Minulla oli ennestään hyvin palvellut, mutta varsin pieni ja jonkin verran kulahtanut kylpytakki, joka oli ostettu aikoinaan lasten koossa. Siirsin sen viettämään eläkepäiviä vanhempien kotiin, jossa sitä vielä käytän kylässä käydessäni.

Näin dramaattisesti voisi todeta, että kylpytakki on minulle enemmän kuin kylpytakki. Luonnollisesti puen sen ylleni suihkun jälkeen, mutta käytän sitä kotona muutoinkin mukavana ja lämpimänä olovaatteena, joskus muiden vaatteiden päällä. Olisin voinut aivan yhtä hyvin ostaa uuden kylpytakin valmiina, mutta noh, koska olen minä, niin tottakai halusin tehdä sen itse.

Pohdiskelin takin väriä jonkin aikaa, mutta päädyin punaiseen, koska se on takuuvarmasti kiva väri vielä vuosienkin päästä. Toista harkitsemaani väriä, vaaleanvihreää, oli myöskin tarjolla vain kapeampana pyyhkeisiin tarkoitettuna froteena. Ostin kangasta muistaakseni kaksi ja puoli metriä, sillä halusin takista ihan aidosti aikuisten kokoisen. En käyttänyt valmista kaavaa, vaan tutkin palojen muotoa vanhasta kylpytakistani ja lisäsin niihin sitten pituutta. Lisäsin takkiin kaiken tarpeellisen, eli suorakaiteen muotoiset taskut sivuille, suuren hupun sekä vyön. Vyö on ehkä ainoa asia, josta en ole ihan täysin varma. Kaksinkertaisena frotee muodostaa aikamoisen paksun pötkylän, joten vyön olisi voinut ehkä tehdä myös yksinkertaisena, jolloin sen olisi voinut solmia rusetille. Kyllä se kuitenkin toimii myös sellaisena, kuin se nyt on.

Tämä päällä kelpaa lökötellä

Samaan aikaan froteen kanssa ostin kankaan myös toiseen projektiin, kietaisupaitaan. Halu tehdä kietaisupaita syntyi vanhaa 1960-luvun James Bond -elokuvaa katsoessa, jossa eräällä Bond-tytöllä oli yllään paita, joka kiinnitti heti huomioni.

Tämä paita herätti minussa halun tehdä kietaisupaita

Lähdin etsimään tietoa siitä, miten kietaisupaita tehdään, ja löysin tämän videon. Tykästyin kyseiseen designiin ja päätin käyttää videota ohjenuoranani. Mietin tekeväni paidan ehkä persikkaisesta kankaasta, mutta koska Eurokankaasta ei löytynyt juuri sopivaa sellaista, päädyin samaan sävyyn kuin mikä videollakin oli, koska myös se näytti hyvältä. Kankaaksi valitsin lyocellia, joka on kuin vähän kalliimpaa viskoosia, eli luonnonmateriaalista tehty luonnonkuitu. Kangas oli mukavan paksu, mutta kauniisti laskeutuva ja pehmeä. Hyvänä puolena on tietysti myös se, että kangas ei sähköisty, mutta toisaalta se rypistyy melko helposti.

Videon kietaisupaitadesign

Katsoin videota useita kertoja saadakseni kokonaiskuvan paidan teosta. Jäljensin kaavat parhaani mukaan sen perusteella, minkä muotoisilta ja kokoisilta ne näyttivät. Hihoista tein tarkoituksella niin leveät kuin pystyin, koska rakastan isoja hihoja. Eniten päänvaivaa tuottivat kiinnitysnauhat, joista en vain oikein millään ymmärtänyt, miten ne oli tarkoitus tehdä. Lopputulos on kuitenkin varsin onnistunut.

Sain vihdoin myös aikaiseksi kaventaa farkkujeni vyötäröä, koska tämän paidan kanssa alas valuessaan ne paljastivat hölmösti navan

Seuraava projekti oli pikkumusta. Voisi loogisesti ajatella, että tämän taustalla olisi ollut ajatus "haluan pikkumustan", mutta ei itse asiassa ollut. Halusin ensin kivan mustan topin, ja sitten keksin haluta myös kivan mustan hameen. Jossain vaiheessa sitten nämä halut yhdistyivät mekoksi, jota voisi stailata monella eri tapaa. Lähdin etsimään kirpparilta jotain kevyttä materiaalia, minkä voisin muuttaa sellaiseksi mekoksi, ja löysinkin muutamalla eurolla pitkän ja leveän vuoritetun sifonkihameen.

Ennen

 

Jälkeen

Vaikka mekko saattaa näyttää yksinkertaiselta ja harmittomalta, oli se selvästi tämän postauksen viheliäisin vaatekappale ommeltavaksi. Ajattelin, että mekko on niin yksinkertainen, ettei sen kanssa tarvitse kaavaa, mutta näin jälkiviisaana kaavoista olisi kyllä ollut apua. Alkuperäinen hame koostui kolmesta kellohelmapaneelista, jotka leikkasin irti, ja sitten vain lähdin ompelemaan kasaan muotoa mekolle. Sekä vuorikangas että sifonki olivat melko vaikeita leikattavia ja ommeltavia kiemurtelevaisen luonteensa vuoksi, ja lopulta mekkoa kaventaessani leikkasinkin sifongista hieman liian suuren palan pois. Tämä johti siihen, että jouduin lisäämään mekon sivuille erikseen uudet kiilat paikkaamaan virhettäni. Ne eivät asettuneet täydellisesti, ja sen takia toisen kainalon alle jää hieman outoa kupruilua. Muutoin olen kyllä mekkoon varsin tyytyväinen. Pidän etenkin sen spagettiolkaimista, joista olen muutenkin alkanut viime aikoina tykätä yhä enemmän.

Kun mekon päälle pukee hameen, se toimii myös casuaalimmassa lookissa

Kietaisupaidan alla mekko toimii kivana hameena

Halusin varautua kesään myös valkoisella keveällä topilla, joka voisi korvata viime kesänä ahkerasti käyttämäni ja hieman kulahtaneen valkoisen alustopin. Etsin kirpparilta valkoista sifonkia samaan aikaan kun löysin edellisen mustan hameen, mutta on itse asiassa hyvä että en löytänyt. Sen jälkeen nimittäin muistin, että olin syksyllä käynyt kaverin kanssa kirpparilla etsimässä kaverille 20-luvun sitseille sopivaa mekkoa. Historiallisen muodin ystävänä kehotin kaveria ostamaan valkoisen muodottoman koltun, koska 20-luvulla vyötäröt ja vartalonmyötäisyys eivät olleet muodissa. Kaveri osti mekon, mutta ei lopulta edes päätynyt käyttämään sitä, joten hän oli hyvin iloinen, kun kerroin että voisinkin ostaa sen omaan käyttööni. Mekko oli tehty joustavasta aluskankaasta ja sifonkipäällisestä, ja se oli juuri sitä, mitä etsin.

Mekko ei kieltämättä ollut erityisen imarteleva

Päätin muuttaa mekon yhden topin sijaan kahdeksi, koska siinä oli siihen juuri riittävästi kangasta. Ensimmäinen toppi oli hyvin helppo tehdä. Ensiksi irroitin kaula-aukosta siinä olleet koristehelmet ja laitoin ne talteen mahdollista myöhempää käyttöä varten, sitten leikkasin mekon sopivasta kohtaa poikki. Kavensin yläosan vuorta hieman, ja tein helmaan uudet huolittelut. Toppi numero 1 on ihan ok-kiva, mutta voin jo nyt sanoa, että tulen käyttämään toppia numero 2 paljon enemmän.

Mietin suurentavani ehkä kaula-aukkoa, mutta päätin kuitenkin mennä helpolla

Toppi on juuri sopivan pitkä siihen, että sen saa mukavasti hameiden alle

Mekon alaosasta tein cropatun spagettiolkaimisen topin pitsisomisteilla. Ensiksi kavensin alaosaa leveyssuunnassa sopivaksi. Irtileikatuista paloista askaroin olkaimet. Sovitin toppia ja säädin yläosan sopivaksi, mikä vei hetken aikaa. Lopuksi leikkasin minulla valmiiksi olleesta reunuspitsistä (jota olin käyttänyt fuksivuonna fuksiaisasuuni) sopivan kokoiset palaset, jotka asettelin huolellisesti yhteen ja ompelin kiinni toisiinsa ennen kuin kiinnitin kaiken toppiin. Jokaisen kulman kohdalla pitsissä siis on muotoiltu sauma, minkä takia lopputulos on hyvin istuva.

Rakastan lopputulosta <3

Seuraavana minulla oli vaatehankintalistalla collegehousut, koska kaksi vuotta sitten tekemäni edelliset alkoivat olla siinä määrin puhkikuluneet, että niitä piti paikata haaroista jokaisen käyttökerran jälkeen. Ne olivat myös keltamustat, ja näin jälkikäteen ajateltuna ihan tavalliset valkomustat sopivat usempaan muuhun vaatteeseen paremmin. Harmittaa kyllä aina, jos joutuu luopumaan jostain itse ompelemastaan vaatteesta, mutta nekään eivät ole ikuisia, koska monet kankaat ovat nykyään aiempaa huonompilaatuisia.

Aloitin miettimällä kaavoitusta. Halusin koristeraidat tällä kertaa perinteiseen tapaan sivuille. Päädyin yhteen paksumpaan ja yhteen kapeaan vierekkäin. Koska edelliset housut menivät rikki juuri haarasaumasta, päätin tehdä sen hieman eri tavalla. Tein sisäreisien kohdalle erilliset pienet palat, jotta sauma ei hinkkautuisi rikki. Ajattelin myös, että tarvittaessa palaset olisi helppo vaihtaa uusiin. Muutoin käytin collareiden kaavana vanhoja joustavia farkkuja, joihin lisäsin runsaasti leveyttä, jälkikäteen ajateltuna liikaa. Housut ovat tietenkin korkeavyötäröiset, koska rakastan kaikkea korkeavyötäröistä. Mielestäni korkeavyötäröisyys imartelee parhaiten kaltaistani pitkäselkäistä päärynää.

Käytännön syistä lisäsin housuihin etutaskut. Vyötärönauhan sisällä on kuminauha ja lisäksi nyöri, mikä varmistaa sen, että housut eivät pääse valumaan. Housut valmistuivat hyvin livakasti, ja otinkin ne nopeasti käyttöön. Aluksi tykkäsin siitä, etteivät ne olleet vartaloa nuolevat. Kuitenkin huomasin hetken käytön jälkeen, että kangas alkoi jo venähtää, ja liika pussimaisuus alkoi häiritsemään. Olen siis joutunut kaventelemaan housuja jonkin verran, mikä on ollut ärsyttävää.

Saman päivän aamuna, kun olin lähdössä ostamaan kangasta sain idean, että mitäs jos ostaisinkin valkoista kangasta hieman enemmän, ja tekisin siitä myös cropatun hupparin. Etsin hieman inspiraatiota, ja päädyin raglanhihaiseen malliin, jossa huppu menee edessä ristiin. Mietin myös sitä, että olisin tehnyt kangasmaalilla huppariin jonkin oman logon, mutta se ajatus sai jäädä. Huppari taisi valmistua yhdessä tai kahdessa illassa ja kaavoitin sen aiemmin tekemieni raglahihaisen paidan sekä tavallisen hupparin avulla.

Korkeavyötäröiset housut ja lyhyt yläosa on toimiva yhdistelmä

Olen tyytyväinen etenkin koristeraitoihin

Kaksi viikkoa ennen ainejärjestöni vuosijuhlia sain aikaiseksi kaivaa laatikossa kaksi vuotta sitä hetkeä odottaneet kankaat ulos. Vujujen piti siis alun perin olla 2020 syksyllä, ja ostin kankaat vujumekkoon jo ennen koronaa. Silloin ajattelin vielä tekeväni vujuille tummanturkoosin halterneck-mekon, jollaisen löysin Yakuza zero -pelistä, ja johon tykästyin heti sen nähdessäni (pääasiassa koska rakastan kyseistä väriä).

Yakuzassa parasta on host club minipeli, fight me

Kuitenkin kuluneen kahden vuoden aikana mielipiteeni ehti vaihtua, ja kun vujujen ajankohta varmistui alkuvuonna, en enää ollutkaan inspiroitunut tekemään kyseistä mekkoa. Päätin sitten tekeväni jotain muuta sillä kahdella metrillä tummanturkoosia Mallorcaa, jota minulla jo oli. Aloin hakea inspiraatiota 1930-luvulta, koska olen tätänykyä lääpälläni kyseisen aikakauden muotiin.

Katselin useita muotipiirroksia, ja päädyin soveltamaan tätä tiettyä, koska arvelin kankaani materiaalin sopivan siihen hyvin ja rakastan avoimia selkiä. Tietenkin juuri oikea väri auttoi myös näkemään, että visio toimisi. Suunnittelin etuosasta hieman erilaisen ja istuvamman lisäämällä saumat rintakappaleisiin. Alkuperäisessä piirroksessa mekko napitetaan edestä, mutta sen sijaan tein etuosan kiinteänä halkiota lukuun ottamatta, ja pistin vetoketjun sivusaumaan.

Aloitin tekemällä vanhasta lakanasta kokeilukappaleen, johon tein muutoksia sovitusten perusteella. Itse asiassa yllätyin siitä, miten hyvältä se alkoi näyttää melko nopeasti ottaen huomioon, että aloitin kirjaimellisesti vain suorakaiteen muotoisilla palasilla ja erillisillä rintapaloilla. Rintafileet täytin vanhoista rintsikoista irti leikatuilla palasilla, jotta sain niihin mukavuutta ja hyvän muodon. Aiemmin tekemäni iltapuvun kohdalla käytin myös vanhoja kiinniommeltuja rintsikoita, mutta silloin leikkasin niistä irti vain takaosan ja jätin muun muassa kaarituet paikoilleen. Rajumpi leikkely johti huomattavasti mukavampaan ja toimivampaan lopputulokseen.

Vanha lakana pääsi hyötykäyttöön

Seuraavaksi leikkasin lakanaan merkkaamani saumat auki ja tasapainotin vastakappaleiden välistä pientä epäsymmetrisyyttä. Sitten leikkasin vuorikankaan, johon tein vielä pari parannusta istuvuuteen. Kun olin tyytyväinen, leikkasin päällyskankaan.

Kangasta ei ainakaan ollut yhtään liikaa (helmasta tuli paljon pitempi kuin lakanassa)

Sain mekon valmiiksi viidessä päivässä - yhtenä tein kaavat, toisena ompelin vuoren ja loppuaika meni päällisen tekoon sekä sen ja vuoren yhdistämiseen. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen, vaikka täydelliseksi en mekkoa menisi väittämään. Mikään ei peittoa sitä iloa, kun saa pukea päälleen jotain juuri valmistunutta ja itse tehtyä.

Vuosijuhlat olivat ainutkertainen ja hieno kokemus. Etenkin nyt, kun vujuja sai odottaa sen kaksi vuotta, tuntui ihanalta päästä vihdoin kunnolla laittautumaan nätiksi. Lisäksi ruoka oli hyvää ja seura tietenkin parasta.

Kunnon välineillä otetussa kuvassa näkyy mekon hienoinen kiilto (Kuvaaja Jami Ivanoff)

Tarkkasilmäiset ehkä huomasivat ylemmistä kuvista, että minulla oli nutturassa pieni mekkoon mätsäävä koriste. Huitaisin pienen ja söpön rusetin kokoon ehkä noin puolessa tunnissa jämäkaitaleesta. Se koostuu kahdesta osasta ja sellaisesta pienestä hainhampaisesta klipsusta, jonka avulla sen saa kiinnitettyä.

Hajoan tälle ilmeelleni

Myös kaverin koira pääsi kokeilemaan rusettia <3

Vujujen jälkeisenä päivänä järjestetään perinteisesti sillis eli "silliaamiainen". Meillä silliksen teemana oli karnevaalit, ja minulla sattui sopivasti olemaan kaksi naamiopohjaa. Mainitsin asiasta kun graduparini oli luonani tekemässä gradua, ja päätimme tuunata myöhemmin yhdessä naamiot kaiken gradupuurtamisen vastapainoksi.

Mustakultainen upeus on kaverin tekemä, Barbiemainen luomus taas minun

Parasta tässä oli, että kaikki tarvittava löytyi minulta valmiina. Ensin leikkasimme myös kasvojen alaosan peittäneet naamiot sopivan kokoisiksi. Sitten maalasimme ne ja aloimme liimailemaan niihin kaikkea kivaa. Myös siitä mekosta, jonka muutin kahdeksi topiksi, oli tässä hyötyä. Nuo pienet helmet molemmissa naamareissa ovat nimittäin niitä samoja, jotka irrotin siitä. Kaveri maalasi omansa vielä kultaisiksi. Hauskaa oli myös saada käyttöön kankaita.comista tilattu pinkin holokankaan (pikemminkin kyllä muovin) näytepala, josta tein itselleni höyheniä.

Vapun aikoihin sijoittui myös toinen pieni hauska projekti. Kaveriporukkamme tarvitsi teeman vapputapahtumaa varten, ja kun mikään ei oikein ottanut tuulta alleen, keksin, että voisimme olla juustoja. Syy ideaan oli looginen, koska ryhmächattimme nimi on juustoviini. Ehdotin, että toteuttaisimme juustoteemaa niin, että tekisimme kaikille omat "missinauhat", joissa lukisi kullakin eri juuston nimi ja lisäksi niissä olisi kaikille yhteinen juustoviinilogo. Ehdotukseni sai kannatusta, ja niin kaikki tulivatkin luokseni askartelemaan.

Pohjana toimivat vanhasta helmalakanastani irti leikatut suikaleet. Koska puuvilla purkautuu herkästi, käänsivät kaikki nauhojen reunat ompelukoneellani. Moni kavereistani oli käyttänyt ompelukonetta viimeksi peruskoulussa, joten oli hauskaa opastaa muita ompelukoneen käytössä, ja seurata vierestä miten he saivat iloa onnistumisestaan.

Minä olin Roquefort eli lampaanmaidosta tehty sinihomejuusto

Yksi kavereista piirsi juustoviinilogosapluunan kontaktimuoville, jonka avulla se oli helppo tehdä kaikille samanlaiseksi. Kontaktimuovi asetetaan kankaalle, ja sen päältä töpötellään sienellä kangasmaalia kankaaseen. Kuuden kerran jälkeen liimapinta alkoi kyllä olla jo heikko, mikä vaikeutti asiaa hieman. Tekstit on tehty kultaisesta vinyylistä, jota olin tilannut muutama vuosi sitten Coscraftista. En ollut käyttänyt sitä ennen, mutta olin ilomielin valmis uhraamaan sitä etenkin sen jälkeen, kun sisko kertoi huomanneensa, että sama vinyyli, jota hän oli käyttänyt eräässä cossissa, oli värjäytynyt oudosti. Selvisi, että vinyylin käyttöikä ei ehkä sittenkään ole ikuisuus, joten en sitten tiedä, mihin muuhunkaan tulisin tätä käyttämään.

Kaikki suunnittelivat itse itselleen ja taitotasolleen sopivat fontit, piirsivät ne vinyylille, ja leikkasivat irti. Vinyyli kiinnitettiin silittämällä, ja valmiina se näytti kiiltävän kultaiselle ja oikein hienolle. Kaikenkaikkiaan juustoviiniryhmä oli hyvin onnistunut ja vappu hauska.

Viimeisin projektini oli koirapehmolelu. Kun kirjoitan tätä viimeistä osaa tekstistä, olen juuri matkalla Helsinkiin, jossa aion antaa tämän lahjaksi. Olen kerran aiemminkin antanut lahjaksi itse tehdyn pehmokoiran, mutta tämän lahjan saaja onkin vähän isompi poika kuin vauvaserkkuni, jolle tein pehmon ristiäislahjaksi. Kuten viimeksikin, kaavoitin koiran käyttäen apuna ala-asteen kässässä tekemääni koirapehmoa.

Kaavojen tekemisen jälkeen leikkasin karvakankaan. Korvat ja hännän tein eri tavalla, ja ne kaavoitin fiiliksen mukaan. Vanhalla koiralla on luppakorvat ja suora häntä, tälle halusin pystyt korvat ja kippurahännän. Leikatessani katsoin, että karvan suunta olisi looginen eri kappaleissa, koska halusin, että koiraa voi mukavasti silittää edestä taaksepäin. Muut osat onnistuivatkin, mutta hännän tein vahingossa väärin päin, ja jouduin tekemään sen uudestaan.

Koiran kokoon ompeleminen sujui sutjakasti, ja sitten pääsin täyttämään. Täytteiden myötä kuitenkin huomasin muodossa muutaman pienen virheen, joten otin täytteet pois ja korjasin virheet ennen uutta täyttöä. Täyteaineena muuten toimi vanhan sohvamme pehmustevanu, ja ainoa uusi asia, mitä tähän ostin oli karvakangas. Täytön jälkeen ompelin koiran massun umpeen ja kiinnitin korvat, napit silmiksi sekä palan tekonahkaa kirsuksi. Lyhensin myös vanhaa kapeaa vihreää vyötäni saadakseni siitä koiralle kaulapannan. Olen koiraan oikein tyytyväinen.

Toistaiseksi nimetön koira, ja sen kaveri Surku

Vaikka itse sanonkin niin onhan tämä nyt todella suloinen ja sympaattinen

Käsin tekeminen tuottaa minulle paljon iloa. Toinen iloa tuottava asia on se, että vain hieman yli kuukauden päästä on vihdoin Desucon. Toivottavasti käsin tekemisen ilo säilyy, kun alan toden teolla tekemään sinne cosseja.