Omat penkkarit parhaat penkkarit

Penkkareita edeltänyt viikko kului lähinnä penkkariasua tehdessä. Tiistaina oli kuitenkin myös englannin yo-kuuntelu, joka meni ihan hyvin. Samana päivänä ohjelmassa oli lisäksi rekkalakanoiden maalaus. Olin mukana tekemässä tätä hienoa lakanaa, maalasin siihen rehtorimme kasvot.

Hisoka Hunter x Hunterista tosiaan olin

Koululle meneminen bussilla tuntui hieman jännittävämmältä kuin noin tavallisena arkipäivänä keskimäärin. Olen kyllä tottunut liikkumaan ihmisten ilmoilla ties minkä näköisenä, mutta en yksin.

Koululle saavuin ajoissa. Oli hauskaa nähdä, mitä kaikkea muut olivatkaan keksineet päälleen pukea. Tänä vuonna eläinkigurumit olivat erityisen suuressa suosiossa, mutta löytyi myös kaikkea muuta teletapeista dinosauruksiin ja disney-elokuvien hahmoihin.

Varsinainen penkkariohjelma alkoi, kun ykköset ja kakkoset olivat juhlasalissa istumassa (lattialla, en käsitä miksi tuoleja ei ollut laitettu kuten aiempina vuosina, lattialla tiiviisti vierekkäin istuminen on tuskaa kun ei ole mahdollista vaihtaa asentoa) ja abit juoksivat sisään Sandstormin soidessa karkkeja heitellen.

Minä ja ihanat kaverini täydellisinä Liisana ja Hulluna Hatuntekijänä.

 Ohjelma koostui perinteisten diplomien, kuten vuoden wanna-be abi ja vuoden tyylikkäin (saa upeat kuviolliset kiertopalkinto-kalsarit) sekä muiden diplomien jaosta, abivideosta, abit vastaan opettajat tietokilpailusta, joka on siis aivan todella vakavasti otettava tietokilpailu ja abit voittavat joka tapauksessa sekä abilaulusta, joka tänä vuonna oli uudelleen sanoitettu versio Sata salamaa- kappaleesta.

Tilaisuudesta poistuttaessa nuoremmat joutuivat huulipunat kädessä odottavien abien armoille. Sain piirrettyä muutamaan naamaan kivan tähden.

Ennen rekka-ajelua oli aikaa käydä ruokalassa syömässä ja ottaa vähän kuvia. Sitten siirryttiin rekkojen luo, jotka olivat Musiikkikeskuksen viereisellä parkki-alueella Lumit-lukion rekkojen kanssa. Lakanat kiinnitettiin ja sitten vain odotettiin lavalla ajelun alkamista. Meidän rekkaamme tulevat lakanat olivat "Samuli armahtaa YTL ei", joka viittaa rehtoriimme ja Ylioppilastutkintolautakuntaan sekä "Fantastic abis and where to find them". Muita koulumme lakanoita olivat muun muassa "Valitsen sinut laudatur!" ja "Lupaamme Yrittää Seuraavassa Elämässä Oikeasti [LYSEO]".

Ajelulla oli todella hauskaa. Oli hienoa nähdä, miten paljon väkeä reitin varrelle oli kokoontunut ja miten iloisilta lapset näyttivät kun heille viskeltiin namuja. Melkein koko ajan myös huusimme nollaa, Lyseota, Samulia tai vanhaa klassikkoa "Kuopion Lyseo, eliittilukio". Karkkien heittely oli parasta, ja ne riittivät onneksi juuri ja juuri ajelun ajaksi. Rekkamme palasi lähtöpaikkaan kahden kierroksen jälkeen, vaikka jotkut taisivat mennä kolmekin kierrosta.

Sisko ja äiti olivat myös reitin varrella katselemassa ja napsimassa kuvia.

Ajelun jälkeen palasin koululle, ja pian äiti ja sisko tulivat sinne myös. Otimme muutaman yhteiskuvan tämän upeaksi viikingiksi pukeutuneen mahtavan ystäväni kanssa ja kävimme sitten katsastamassa abifreskon eli yli kymmenen metriä leveän seinälle ripustetun pahvin, johon on maalattu tausta ja vuoden abit ja opettajat sekä kirjoitettu heidän hauskoja sanomisiaan.

Tämänvuotisen freskon aihe oli Helvetti. Helvetti on jaettu osiin Danten helvetin tapaan, ja itse en ollut kovinkaan syvällä. Koko freskoa nyt oli mahdotonta saada kuvaan, se kun oli niin iso ja käytävä oli täynnä ihmisiä, mutta voin sanoa että se oli helvetin hieno.

Minä roikun sillalla. Ei tullut freskotekstiä, olisi pitänyt sanoa enemmän tyhmiä juttuja.

Freskon katselun jälkeen menimme siskon kanssa syömään kiinalaiseen ravintolaan, jossa vanha mies epäili minua Pikku-Myyksi. Ei menny ihan nappiin ei, mutta sanoin olevani hovinarri. Se on ehkä helpompi selitys kuin alkaa oikeasti kertomaan, kuka Hisoka on.

Päivä oli kyllä hauskin koulupäivä ikinä, ja nythän siis alkoi lukuloma, eli ei aamuherätyksiä tiedossa, ihanaa. Pitäisihän sitä toki niihin kokeisiinkin lukea joo, eiköhän sekin onnistu jotenkin.