Yukicon 18.-19.2.2017

Cossasin lauantain ajan Hisokaa Hunter x Hunterista.

Isosisko esiintyi lauantaina Yuri!!! on icen Otabekin free skate- asussa.

Sunnuntaina uusimme Binan koukou chikyu boei-bu LOVE! LOVE!:n Haruhikon ja Akihikon.

Conien vakioseuralaisystävämme oli koko viikonlopun ajan enemmän tai vähemmän JoJo's Bizarre Adventurin Josefumi.

Lähdimme perjantaiaamuna Kuopiosta siskoni, joka oli tullut katsomaan torstaisia penkkareitani, kanssa junalla kohti Helsinkiä. Perillä oli aikaa kulutettavana ennen kuin kolmas jäsenemme saapuisi Rovaniemeltä, joten kiertelimme muun muassa Stockmannin herkussa, ostin paketillisen hiuspinnejä (ne kaikki kun aina katoavat mystisesti jonnekin vaikka niitä olisi sata) ja selvitimme paikallisten japanilaisten ravintolojen aukioloajat. Olisimme halunneet mennä erään tietyn sarjan inspiroimina syömään katsudonia, mutta ikävä kyllä kaikki sitä tarjonneet paikat olivat kiinni kahdesta viiteen, joten se siitä suunnitelmasta sitten.

Yukiconin majoitus hoitui perinteisesti mummolassa Vantaalla. Siskolla oli oma asunsa vielä aika pahasti kesken, minä taas ompelin vain muutaman tarranauhan ja painuin sitten pehkuihin, koska olin nukkunut kahtena edellisenä yönä yhteensä vain viisi tuntia peruukin muokkailujen takia.

Lauantaina saavuimme paikalle melko hyvissä ajoin ja heti ensimmäisenä ohjelmassa oli "Photoshootista päivystykseen: kuinka selvitä cosplaysta hengissä"- luento. Se oli oikein hyvin, kattavasti ja asiallisesti toteutettu. Pelottelu siitä, mitä voi käydä jos käyttää piilolinssejä huolimattomasti, sai kyllä minua kiitämään itseäni siitä, että päätin hankkia kertakäyttöisiä piilolinssejä vuosilinssien sijasta. Tunsin omassatunnossani pieniä pistoksia muun muassa vanhoista meikeistä, omatekemistä bindereistä ja hengitys- ja silmäsuojaimista puhuttaessa... E he he.

Ennen seuraavaa luentoa, "Supersankarit yhteiskunnassa - Tiger & Bunny vs. Boku no Hero Academia", oli aikaa perus conittamiseen, kirpputorin koluamiseen ja hengailuun. Luentoa kohtaan minulla ei ollut oikeastaan mitään odotuksia, seuralaiseni ovat minua enemmän innoissaan Tiger & Bunnysta. Kyseessä oli vain yhden ihmisen pitämä luento, mutta yleisöstä tuli paljon kommentteja, mistä hyvin suuri osa koski One Punch Mania, joka nyt ei kyllä ollut luennon aihe. Luennon seuraaminen tuntui oikeastaan enemmän fanin ihkutukselta siitä, miten paljon hän sarjoista pitää, kuin analysoivalta luennolta, jotenkin varsinaisia pointteja tuntui olevan melko vähän, joskin spekulaatio siitä, että Hero Academia olisikin amis oli hauska.

Pasila ja Messukeskus ovat kuvausympäristöinä kyllä harvinaisen ankeita, etenkin kun lunta ei ollut sitten missään. Jotain photoshootin poikasta kuitenkin pidimme pihalla ennen AMV-kisaa.

Luisteluposeerauksissa on se ongelma, että ne vaatisivat taustakseen jäätä päästäkseen täysiin oikeuksiinsa...

...joten onneksi olen niin hyvä sisko että korjasin taustan upeilla paint-taidoillani <3

Tästä kuvasta näkee selvästi, miten erivärisiltä silmäni näyttävät väripiilolinsseillä, normaalisti ne kun ovat siniset.

Kazakhstanin takinhan sisko oli jo tehnyt aiemmin joten sitä pystyi nyt ovelasti hyödyntämään tämänkin asun kanssa

Hyvä meininki vielä hetkeä ennen tuhoa.

Kun olimme lähdössä photoshootista takaisin sisälle päätti Otabekimme hypätä piruetilla alas kynnyksen päältä, laskeutui huonosti, ja otti käsillä vastaan. Kova ja röpelöinen pinta teki käsiin verta vuotavat haavat ja tuli nopea lähtö conin ensiapupisteelle. Siellä tämä sankari sitten paikattiin, eikä onneksi tarvinnut lähteä ihan sinne päivystykseen, mistä aamuinen luento nimessään varoitteli, vaikka vuolas vuoto oli pisteelle päästessä tahrinut kädet jo hyvin brutaalin näköisiksi.

Kerkesimme välikohtauksesta huolimatta ajoissa AMV-kisaan. Se oli kokemuksena oikein positiivinen. Huumorivideoita oli mukana ilahduttava määrä, eikä videoiden esitysjärjestystä ollut kahlittu niiden tyypin mukaan, kuten silloin kun kaikissa kisoissa oli vielä rajatut kategoriat. Tämä on hyvä, sillä mielenkiinto pysyy paremmin yllä kun välissä on huumoria eikä tarvitse katsoa viittä toimintaläjäystä tai masentavaa videota peräkkäin. Parhaan videon titteli olisi kyllä pitänyt mennä Kahvinkeittimelle siis damn oikeesti hei. Nautin suuresti myös Pelimiehestä ja Barakamon-videosta.

AMV-kisan jälkeen oli aikamme poistua. Lähdimme siis kohti Pasilan asemaa ja kärsimme taas hieman tuulessa ja liikennevaloissa, jotka eivät koskaan viitsi vaihtua vihreiksi. Tarkoituksenahan oli mennä lähijunalla Myyrmäkeen. Pian noustuamme oikeaan suuntaan menevään junaan selvisi, että se ei pysähtynytkään Myyrmäen kohdalla. Nousimme sitten Tikkurilassa pois ja otimme toisen lähijunan, jolla menimme Helsingin päärautatieasemalle. Sieltä pääsimme sitten kolmanteen junaan, jolla pääsi Myyrmäkeen. Koska kello oli jo pitkälti yli yhdeksän illalla, ja Myyrmäki on mummomme mukaan vaarallista seutua, otimme taksin mummolaan. Perillä ompelin vielä sunnuntain asuihimme muutaman nepparin, sisko kun ei haavojensa kanssa sellaista voinut oikein tehdä ja oli muutenkin väsyneempi nukuttuaan vain muutaman tunnin.

Sunnuntaina ei aamulla ollut mitään varsinaista ohjelmaa, joten perus hengailua vain harrastimme. Hauskaa oli, kun seistessämme vastakkain toisen kerroksen vessan edustalla joku luuli, että olemme vain yksi ihminen ja peilikuva. Heh, kaipa me jotain sitten tehtiin oikein.

Sunnuntaina oli vähän väljempää kuin edellispäivänä ja otimme pari kuvaa sohvalla, vaikka se ei väriltään ollutkaan ihanteellinen.

Aki ei, älä kuole

Sunnuntain viimeisenä ohjelmana olivat cosplaykisat. Ajankohta oli erittäin huono, kaikki kävijät kun eivät asu kehä kolmosen sisäpuolella, ja joutuvat lähtemään sunnuntaina aikaisemmin, mukaan lukien tämänkertainen Hall Cosplay -voittaja. Hall Cosplay -kisan takia ohjelman sijoittaminen sunnuntaille on erityisen outoa, sillä tunnetustihan lauantaille ne kaikista onnistuneimmat ja näyttävimmät puvut kuitenkin laitetaan. Kisan juonto sai lähinnä haukottelemaan ja kolme tanssiesitystä oli jo liikaa, etenkin kun ne kaikki olivat ihan samankaltaisia musiikiltaan, eli perus vocaloidkonemössöä, jonka toivoo loppuvan aina kun musiikki hetkeksi taukoaa, mutta silti se vain jatkuu.

Photoshoot-kisassa oli oikein hienoja valokuvia taas. Yleisön suosikki ei kyllä varmastikaan ketään yllättänyt, viktuurilla voittoon. Ryhmäkisan lähderajoituksena oli pelit. Tämä lähderajoitus ei kyllä palvellut yhtään ketään, ja kisaan taisikin osallistua vain neljä ryhmää.

Heti voittajien julkistamisen jälkeen lähdimme vaihtamaan vaatteet siviileiksi ja sitten kohti Helsingin keskustaa. Tarkoitus oli mennä nyt sitten syömään sitä katsudonia, mikä perjantaina ei ollut onnistunut, mutta olin unohtanut katsoa ravintolan sunnuntaiaikataulut, ja se olikin kiinni. Oma typeryys ärsytti, mutta pizzaan oli tyytyminen. Oli muuten ihmeellinen tunne, kun conin jälkeisenä maanantaina sai nukkua pitkään, kouluun kun ei tarvitse enää mennä.

Kiitos conista, juttuseurasta ja kehuista <3

Seuraava coni on sitten Animecon ellei siihen väliin tule jotain muuta. Sinne on tiedossa ainakin lisää Hisokaa toisella puvulla ja sisko Chrollona.

Omat penkkarit parhaat penkkarit

Penkkareita edeltänyt viikko kului lähinnä penkkariasua tehdessä. Tiistaina oli kuitenkin myös englannin yo-kuuntelu, joka meni ihan hyvin. Samana päivänä ohjelmassa oli lisäksi rekkalakanoiden maalaus. Olin mukana tekemässä tätä hienoa lakanaa, maalasin siihen rehtorimme kasvot.

Hisoka Hunter x Hunterista tosiaan olin

Koululle meneminen bussilla tuntui hieman jännittävämmältä kuin noin tavallisena arkipäivänä keskimäärin. Olen kyllä tottunut liikkumaan ihmisten ilmoilla ties minkä näköisenä, mutta en yksin.

Koululle saavuin ajoissa. Oli hauskaa nähdä, mitä kaikkea muut olivatkaan keksineet päälleen pukea. Tänä vuonna eläinkigurumit olivat erityisen suuressa suosiossa, mutta löytyi myös kaikkea muuta teletapeista dinosauruksiin ja disney-elokuvien hahmoihin.

Varsinainen penkkariohjelma alkoi, kun ykköset ja kakkoset olivat juhlasalissa istumassa (lattialla, en käsitä miksi tuoleja ei ollut laitettu kuten aiempina vuosina, lattialla tiiviisti vierekkäin istuminen on tuskaa kun ei ole mahdollista vaihtaa asentoa) ja abit juoksivat sisään Sandstormin soidessa karkkeja heitellen.

Minä ja ihanat kaverini täydellisinä Liisana ja Hulluna Hatuntekijänä.

 Ohjelma koostui perinteisten diplomien, kuten vuoden wanna-be abi ja vuoden tyylikkäin (saa upeat kuviolliset kiertopalkinto-kalsarit) sekä muiden diplomien jaosta, abivideosta, abit vastaan opettajat tietokilpailusta, joka on siis aivan todella vakavasti otettava tietokilpailu ja abit voittavat joka tapauksessa sekä abilaulusta, joka tänä vuonna oli uudelleen sanoitettu versio Sata salamaa- kappaleesta.

Tilaisuudesta poistuttaessa nuoremmat joutuivat huulipunat kädessä odottavien abien armoille. Sain piirrettyä muutamaan naamaan kivan tähden.

Ennen rekka-ajelua oli aikaa käydä ruokalassa syömässä ja ottaa vähän kuvia. Sitten siirryttiin rekkojen luo, jotka olivat Musiikkikeskuksen viereisellä parkki-alueella Lumit-lukion rekkojen kanssa. Lakanat kiinnitettiin ja sitten vain odotettiin lavalla ajelun alkamista. Meidän rekkaamme tulevat lakanat olivat "Samuli armahtaa YTL ei", joka viittaa rehtoriimme ja Ylioppilastutkintolautakuntaan sekä "Fantastic abis and where to find them". Muita koulumme lakanoita olivat muun muassa "Valitsen sinut laudatur!" ja "Lupaamme Yrittää Seuraavassa Elämässä Oikeasti [LYSEO]".

Ajelulla oli todella hauskaa. Oli hienoa nähdä, miten paljon väkeä reitin varrelle oli kokoontunut ja miten iloisilta lapset näyttivät kun heille viskeltiin namuja. Melkein koko ajan myös huusimme nollaa, Lyseota, Samulia tai vanhaa klassikkoa "Kuopion Lyseo, eliittilukio". Karkkien heittely oli parasta, ja ne riittivät onneksi juuri ja juuri ajelun ajaksi. Rekkamme palasi lähtöpaikkaan kahden kierroksen jälkeen, vaikka jotkut taisivat mennä kolmekin kierrosta.

Sisko ja äiti olivat myös reitin varrella katselemassa ja napsimassa kuvia.

Ajelun jälkeen palasin koululle, ja pian äiti ja sisko tulivat sinne myös. Otimme muutaman yhteiskuvan tämän upeaksi viikingiksi pukeutuneen mahtavan ystäväni kanssa ja kävimme sitten katsastamassa abifreskon eli yli kymmenen metriä leveän seinälle ripustetun pahvin, johon on maalattu tausta ja vuoden abit ja opettajat sekä kirjoitettu heidän hauskoja sanomisiaan.

Tämänvuotisen freskon aihe oli Helvetti. Helvetti on jaettu osiin Danten helvetin tapaan, ja itse en ollut kovinkaan syvällä. Koko freskoa nyt oli mahdotonta saada kuvaan, se kun oli niin iso ja käytävä oli täynnä ihmisiä, mutta voin sanoa että se oli helvetin hieno.

Minä roikun sillalla. Ei tullut freskotekstiä, olisi pitänyt sanoa enemmän tyhmiä juttuja.

Freskon katselun jälkeen menimme siskon kanssa syömään kiinalaiseen ravintolaan, jossa vanha mies epäili minua Pikku-Myyksi. Ei menny ihan nappiin ei, mutta sanoin olevani hovinarri. Se on ehkä helpompi selitys kuin alkaa oikeasti kertomaan, kuka Hisoka on.

Päivä oli kyllä hauskin koulupäivä ikinä, ja nythän siis alkoi lukuloma, eli ei aamuherätyksiä tiedossa, ihanaa. Pitäisihän sitä toki niihin kokeisiinkin lukea joo, eiköhän sekin onnistu jotenkin.

Hisoka WIP osa 2

Olen saanut Hisokan nyt onnellisesti valmiiksi ja tätä cossia käyttänytkin sekä penkkareissa että Yukiconissa. Tässäpä nyt ensiksi jatkoa edelliselle WIP-postaukselle.

Aloitin Hisokan tosiaan jo viime vuonna. Tähän väliin mahtui kahden muun cossin, Haruhikon ja Yurion teko. Frostin jälkeen pääsin jatkamaan Hisokaa ja ensiksi tein tuon keltaisen lanteella olevan asian, jota tuttavallisesti kutsun rätiksi.

Rätti on yksinkertainen kapistus, mutta se vaati kuitenkin hiukan pähkäilyä. Pelkkä salmiakkimuoto ei toiminut, joten tein etuosan solmusta alas lähtevät osuudet erillisempinä. Reunojen päärmeet käänsin kaksinkertaisesti etteivät siksakit näkyisi rumasti etulärpäkkeistä.

Seuraavaksi vuorossa oli päällipaidan ompelu. Olin jo aiemmin yrittänyt tehdä sille kaavoja, jotka eivät olleet toimineet niin kuin olisin halunnut. Nyt otin suosiolla valmiit takin kaavat, joista muokkasin sopivat lyhentämällä, suoristamalla sivusaumat, muotoilemalla kaula-aukon ja laajentamalla hihoja.

Tein hihojen yläosaan kolme laskosta niin, että kun ne sulkee, on muoto sama kuin alkuperäisessä kaavassa ja täten istuu paitaan niin kuin pitääkin, vaikka on leveämpi keskiosastaan.

Hihojen päällikankaan ja vuoren väliin silitin liimaharsoa, jotta ne säilyttäisivät pallomaisen muotonsa paremmin.

Hihojen yläosassa ei lähdemateriaalissa ole laskoksia, enkä tiedä, miten se on fyysisesti mahdollista joten tein sellaiset saadakseni pallomaisuutta.

Paita lyheni tästä vielä aika paljon, kunnon crop top.

Paidassa on kuvioina korttipakan maat eli pata, risti, hertta ja ruutu. Leikkasin ensin lakanakankaasta sopivat muodot ja asetin ne paikoilleen. Teippasin reunat ja tuputtelin päälle kangasmaalia.

Pahoittelen ryppyisyyttä, tämä tuli suoraan matkalaukusta enkä jaksanut sitä vielä silittää.

Mustat palkit hihojen alaosissa ovat päälle tulevia vaaleanpunaisia osia varten. Huomasin penkkareissa, että ne valuivat, joten ompelin nämä ennen Yukiconia.

Vaaleanpunaiset putki-asiat, joita Hisokan asussa on vähän kaikkialla, olivat hyvin mietityttävät. Tein ne vanhasta nojatuolista viedystä tekonahkasta. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä niistä kunnolla koholla olevat ompelemalla ne kiinni aluskankaaseen. Taittaessa tekonahka ei kuitenkaan käyttäytynyt nätisti vaan muodosti itseensä rumia kulmia. Harkitsin täyttäväni ne vaahtomuovilla, mutta jotta muoto olisi ollut hyvä olisi kaikki pitänyt ahtaa aivan täyteen sitä ja se olisi hiostanut ja hankaloittanut liikkumista ja kaikkea, joten päätin kokeilla toista tapaa, joka toimikin paremmin.

Ehkä havainnollistava kuva

Vyötärökappaleen osat. Ompelin nurjalta puolelta nahkaan pienet saumat, jotka saivat oikealle puolelle aikaan kohoefektiä.

Kappaleet odottamassa maalausta. Vyötärö- ja jalkaosiin käytin kiinnityksessä vetoketjua, pienemmissä osissa hakasia ja neppareita.

Ensin ompelin kiinni hakaset, mutta osan loppupää törrötti typerästi, joten lisäsin nepparit pitämään sen paikoillaan.

Spraymaalasin osat vaaleanpunaisella spraymaalilla, jonka jälkeen puuteroin ne pinnan sileyttämiseksi, liian kiillon poistamiseksi ja värin vaalentamiseksi.

Hisokan peruukki oli kevyesti villein, jonka olen muokannut. Se oli alkuperäinen syy sille, miksi hankin viimein peruukkipään. Peruukin muokkaus jäi vahingossa penkkareita edeltävään päivään ja sainkin työskennellä sen parissa niin että unista piti tinkiä. Ennen Yukiconia vietin vielä toisen illan parannellen peruukkia lisäämällä siihen kuituja.

Peruukki oli alun perin pitkä ja kiharainen.

Tyylikäs töyhtö.

Aloitin tekemällä peruukin keskihiuksista poninhännän ja liimaamalla sen pystyyn tukirakenteeksi. Tukiranka söi lisäksi pari hiuspinniä. Lisäsin sitten tukirangan päälle hiuksia pienissä osissa alkaen keskimmäisistä ja päättyen uloimpiin. Kiinnitin hiukset liimaamalla aina pienen osan kiinni alla oleviin hiuksiin ja nopeutin kuivumista hiustenkuivaajalla. Jätin hiusosioita eri mittaiseksi ja ohjasin kiharoita vähän eri paikkoihin, jotta peruukki näyttäisi vaihtelevammalta, eikä paljaalta turnipsilta.

Lisäsin violettia varjoon jääviin kohtiin, koska jostain syystähän hot pink näyttää varjossa violetilta. Hisokan hiusten violetit osuudet kun eivät ole ihan aina vakiopaikoilla, vaan niiden täytyy olla varjoja.

Peruukki ei ole lace front vaan aivan tavallinen, joten piti liimata irtohiuksia paikoilleen peittämään peruukin omaa verkkoa. Voisi olla kauniimmankin näköinen näin läheltä katsottuna, mutta eipä ole.

Valmis peruukki. Peruukkipää ei pysy pystyssä ilman tukea kun tämä on sillä päässä. Omassa päässä tämä pysyy ihan hyvin pinnien avustuksella.