Desucon Frostbite 27.1.-29.1.2017

Tätä conia ennen olin käynyt vain yhdessä Desuconissa, neljän vuoden takaisessa frostissa. Oli jännää palata pitkän ajan jälkeen ja todeta, että ainakaan Lahti kaupunkina ja Sibeliustalon sijainti eivät ole muuttuneet yhtään sen miellyttävämmiksi. Onneksi coni itsessään oli hyvä, sehän tässä tärkeämpää oli.

Lauantaina cossasimme Haruhikoa (minä, oikealla) ja Akihikoa (sisko, vasemmalla) Binan koukou chikyu boei-bu LOVE! LOVE!sta.

Sunnuntaina vuorossa olivat Yurio ja Otabek Yuri!!! On Icestä.

Perjantaina emme kerenneet oikeasti conittamaan lainkaan. Se ei kyllä sinällään harmittanut, koska silloin ei ollut mitään meitä kiinnostanutta ohjelmaa. Saavuttuamme hotellille kaivelin siskon laukusta jotain ja silmiini osui piilolinssipaketti (tai niin luulin, oikeasti ne olivat appelsiinin makuisia Strepsilsejä) ja tajusin unohtaneeni autuaasti piilolinssini Kuopioon. Olo oli suurinpiirtein "ei-jumalauta-helvetti"-tasoa. Koska halusin conin aikana mieluusti nähdä jotain, käväisimme optikolla hakemassa paketillisen kertakäyttöpiilareita. Kun sieltä selvisimme oli aika suunnata conipaikalle vaihtamaan rannekkeita ja viemään kirpparikamoja. Sieltä lähtiessämme huomasin sitten toisen mokkanahkahanskani pudonneen jonnekin, mutta ei sitä löytynyt conipaikalta. Palatessamme sentään löysin sen ryvettyneenä ja yliajettuna suojatieltä.

Ennen perinteisen hotellicossipajan alkua kävimme erittäin nälkäisinä Amarillossa aterioimassa. Sen jälkeen alkoikin sitten peruukkien leikkely ja vyötärökoristehärpäkkeiden säätäminen ja kiinnitys. Siskolla oli myös ohjelmassa vähän koristeiden liimaamista ja polettien kiinniompelua. Ilta sitten taas venähti ja unet jäivät noin kolmetuntisiksi.

Aamu lähti vähän hitaasti käyntiin ja oltiin conipaikalla vasta vähän ennen kahtatoista. Jo conipaikan pihalla pääsi rastimaan ensimmäisen ruudun kuvitteellisesta conibingosta kun joku mummo kysyi, että mitä täällä tapahtuu ja kehui asujamme. Ensimmäinen ohjelma, minne olimme ajatelleet mennä, oli cossikisa, joka oli vasta illemmalla. Ennen sitä oli siis paljon aikaa, jonka kulutimme lähinnä kiertelemällä conipaikkaa. Kävimme valokuvauspisteellä, jotta saisimme edes jotain yhteiskuvia, muut kuin selfiet kun ovat kahdestaan aika lailla mahdottomuus.

Kuvan on ottanut Kyuu Eturautti.

Yritimme myös jonkinlaista ulkoshoottia, mutta kovin upea ympäristö ei ollut. Ulkona oli sen verran kylmä, ettei siellä kauaa kestänyt olla, mutta saatiin kuitenkin joitain ihan kivoja kuvia.

Kävimme myös karaokehuoneella kailottamassa ilmoille Gintaman Samurai Heartin ja Saint Seiyan Pegasus Fantasyn. Ikävä kyllä listoilla ei ollut teemaan sopivasti mitään Binanista. Pyydän anteeksi kaikilta, jotka joutuivat kuuntelemaan minua, en oikeasti osaa laulaa. Hauskaa oli kyllä silti, ja etenkin Seiyan tunnari on sellainen, jonka haluaisi käydä laulamassa uudestaankin.

Koska meillä ei oikeasti ollut mukana puhuvaa vihreää liito-oravaa sai vaaleanvihreä mochi toimia Dadachanpoikasena.

Cossikisa oli erittäin positiivinen kokemus. ECG-esitykset olivat oikein tasokkaita. Yksilöesityksien lyhyt aikaraja on kyllä todella lyhyen tuntuinen, ja toiset onnistuivat tietenkin hyödyntämään aikansa paremmin kuin toiset. Ryhmäkategoriasta erityisesti jäi mieleen The Lord of the Rings- esitys hauskuutensa vuoksi.

Arvokisakarsinnan lisäksi nähtiin photoshoot-kisa ja perinteinen yksilökisa ilman esityksiä. Osa kuvista oli todella hienoja, tekisi kyllä mieli saada joskus jokin onnistunut shoottikuva tällaiseen lähetettyä. Yksilöpukukisasta ehdoton suosikkini oli toisen sijan pokannut Madokan jumalaversiocossaaja. En käsitä miten kaikki siinä cossissa pystyi olemaan niin täydellistä, mutta niin vain oli.

Kisojen väliaikashow kyllä varasti shown. Ysärianimeteemainen esitys kirvoitti valtavasti naurua koko yleisössä, ja oli hyvin mietitty ja toteutettu.

AMV-kisa alkoi pian cossikisan jälkeen. Voisin valittaa siitä, että paras AMV- palkinnon sai GMV, mutta en nyt jaksa, kun tuntuu siltä että valituskiintiöni AMV-kisoista on jo täynnä. Yleisesti ottaen kisa oli ihan-ok-kiva- tasoa. Ehkä vähemmän yllättäen suosikkivideoni oli Haluu sitä miestä.

Lauantaina meidät yllätti cossiemme saaman huomion määrä. Ymmärrän tietenkin että ne, jotka sarjasta pitävät ja ottavat kuvia sen vuoksi, mutta useampi tuli kysymään, että mistä sarjasta ollaan ja sanomaan että on hienot cossit. Se, että meitä oli kaksi taisi vaikuttaa tähän aika paljon, kaksosissa on jotain sellaista hienoa charmia. Vaikka me emme oikeasti ole kaksoset niin kyllä meille on usein sanottu, että näytämme samalta. Kaipa me sitten vähän näytetään.

AMV-kisan jälkeen raahauduimme hotellille ja yritimme ottaa vielä kuvia huoneen tuolilla ja sängyllä, mutta ei siitä oikein tullut mitään kun väsytti ja nälätti ja halu kuoriutua irti asusta oli kova. Näistä tulee kyllä mieleen lähinnä halityynyt, enkä ole ihan varma siitä, miksi tällaisia nyt tulikaan otettua.

Käväistiin sitten hakemassa sapuskaa Burger Kingistä ja palattuamme selvisikin sitten sellainen hurmaava seikka, että iltabileet järjestettiin juuri samassa hotellissa missä majoituimme. Kauhea bassojytke kuului aivan liian hyvin huoneeseemme, joka oli vain kerrosta ylempänä kuin bileet. Volyymiä olisi kyllä saanut kääntää rutkasti alemmaksi tai pitää pirskeet jossain muualla, sillä hotellin asiakkaat maksavat siitä, että saavat nukkua, eivätkä siitä, että saavat kuunnella puoli kahteen yöllä jumputusta!

Sunnuntaiaamuna olimme conipaikalla hieman aiemmin kuin lauantaina ja heti narikasta päästyämme päädyimme muutaman mahtavan yoi-cossaajan kanssa ulos photoshoottaamaan. Se oli jännittävää, koska ei näin ole ennen misään conissa käynyt, mutta hauskaa oli c:

Kahdeltatoista menimme kuuntelemaan Viitat animessa, anime viitoissa- luentoa. Sieltä jäi mieleen ainakin uusi käsite, pyllyviitta. Paikoitellen luento oli ihan viihdyttävä, mutta kokonaisuus jäi vähän kädenlämpöiseksi.

Jäljellä olevan ajan kulutimme kiertelemällä ja kuvausyrityksillä. Jostain syystä ulkoilma tuntui viheliäisemmältä kuin edellispäivänä, joten päädyimme kuvaamaan sisätiloissa, vaikka kovin hyvää paikkaa ei ollutkaan.

Otabek ja tyylikäs slaavikyykkypose.

Ostin vitsillä tiikerikuoret kännykkääni ja ne maksoivat enemmän kuin siskon koko Otabek-cossi.

Pian kirpputorin sulkemisen jälkeen kävimme käärimässä voitot ja hakemassa myymättä jääneet tavarat. Erityisen onnellinen olin siitä, että joku oli ostanut kahdeksan ensimmäistä englanninkielistä peilattua Inuyashaa, koska ne olivat aivan törkeän painavaa paperia ja olimme napanneet ne kesällä kirjaston ota ja jätä vapaasti- hyllystä, eli puhdasta voittoa. Jäljellejääneet menevät sitten Yukiconin kirpparille seuraavaksi.

Nurkassa kirpparijuttuja jakaessamme paikalle sattui vanha tuttavamme. Saimme sitten hänen avullaan näistäkin cosseista kunnollisen yhteiskuvan, kiitos! :3

Sunnuntai oli todella lyhyen tuntuinen, koska juna lähti jo viiden jälkeen. Urheiluvatteet olivat kyllä joustavuutensa vuoksi kevyesti mukavimmat cossit ikinä, mutta myös muuten onnistuneet. Ainoa asia, minkä haluaisin Yuriosta muuttaa, on peruukki.

Hei hei Lahti, kivaa oli.

Kiitos kaikille kuvanneille ja juttelemaan tulleille!

Loppuun vielä siskon kanssa kehitelty hieno tiivistelmä conista: Perjantai perseestä, lauantai loistava, sunnuntai sujuva.

Seuraava coni on siis tosiaan Yukicon, johon uutena valmistuu Hunter x Hunterin Hisoka ja sunnuntaina todennäköisesti tullaan uudestaan Haruna ja Akina.

Haruhiko WIP

Harun on tarkoitus valmistua frostin lauantaille. Melkein valmis se jo onkin, joten nyt, kun coniin on enää pari päivää, on viimein aika päivittää siitäkin jotain.

Omat haasteensa tähän cossiin asettaa se, että sisko tekee Haruhikon kaksosta, Akihikoa, ja lähes samanlaisten asujen tulee myös näyttää yhteenkuuluvilta. Tämän takia asuja päästiinkin aloittamaan vasta, kun sisko tuli jouluksi kotiin ja tehtiin kaavat ja hankittiin materiaalit yhdessä. Nyt tuo on jo tosiaan palannut opiskelupaikkakunnalleen, joten Lahdessa sitten vasta saamme lopullisesti tietää, miten hyvin onnistuimme.

On ihanaa, kun hahmosta löytyy helposti koko asun kattava referenssikuva. Helmoista koitui kuitenkin päänvaivaa, sillä ne näyttävätkin kivasti joka kulmasta aivan erilaisilta. Takahalkiokin on edestä katsoen noin puolet lyhyempi kuin takaa. Jesh.

Tämmöisenmallisiin helmoihin päädyimme. Nuppineuloilla kyllästettyä lakanakokeiluhirvitystä sai muokata aika pitkään muiltakin osilta.

Selvisi samalla, että aulan pituus on tasan kuusi metriä.

Asun pääkangas on mustaa dutchess-satiinia. Kangas kiiltää, mutta ei älyttömästi, ja oli paksummanpuoleista sekä hinnaltaan sopiva. Sitä tulikin ostettua ihan kunnolla, kuuden metrin verran. Laskelmat eivät pitäneet ihan paikkaansa, vaan kangasta jäi yli jonkin verran, mutta parempi näin päin.

Takin vuori ei mene ylös asti, koska se ei edes näy ylhäältä. Näin saatiin vähän säästettyä rahaa kun sitä kaikkeen muuhun jo meni. Vuoren pussiefektin vältin silittämällä sen ja takkikankaan väliin pieniä liimaharsohippuja, jotka pitävät ne kiinni toisissaan.

Rakastan tämän helman väriä. Luonnossa se on kylläkin kauniimpi kuin tässä.

Rannekkeen kaava näytti ihan kalsareilta.

Löysin onnekseni nappikaupasta kymmenen oikein kauniisti hohtavaa ja sopivan kokoisia punaisia nappia. Niiden pohjiksi tulevat hopeiset jutut tein vanhasta nojatuolista viedystä nahasta, jonka värjäsin akryylimaalilla. Nappeja tuli koristeeksi melkein jokaiseen osaan.

Kengät ostimme jo syksyllä. Niiden piti tietysti olla myös samanlaiset. Ensiksi näistä nilkkureista irrotettiin turhat remmit, ja niiden pohjat spraymaalattiin vaaleanpunaisiksi. Koska kenkien takaosa on mokkanahkaa, päällystin sen tekonahalla. Samasta materiaalista sitten tekaisin bootcoverit. Nahka on kivasti vähän joustavaa, joten ei tarvitse miettiä kiinnitystä, sen voi vaan vetää jalkaan.

Kengät ennen muodonmuutosta

Valmiit huijaussaappaat

Hattu oli hauska tehdä. Sen runko on pahvia, ja se on päällystetty samalla kankaalla kuin mistä takki ja housut on tehty. Koristeessa on hopeisen nahan lisäksi kultaista nahkaa. Kiinnityssysteemin vein eräästä vanhasta hiuskoristeestani.

Huomasin vasta tätä kuvaa ottaessani, että lierin reunan kankaassa on taite juuri edessä. Mitä hittoa, miksi näin kävi?

Se, mikä ei vielä ole täysin valmis, on tuo vyötärön koristekokonaisuus. Osat on kyllä tehty, mutta ne pitäisi osata vielä vaan yhdistää.

"Missinauhojen" maalaus oli ensimmäisiä asioita mitä teimme. Iki-ihana teippi oli apuna tässäkin.

Tässäpä huonosti valotettu ja huonosti peilin kautta otettu huono kuva, jossa näkyy kokonaisuus päätä ja vyötärökoristeita lukuun ottamatta.

Yurio WIP

Yuri!!! on Icen Yuriosta tulee Frostbiten sunnuntain cossi. Olin miettinyt Yurion cossaamista, mutta en uskonut todellisuudessa päätyväni tekemään tätä. Suunnitelma löi kuitenkin itsensä lukkoon, kun mainitsin asiasta siskolleni, joka sitten päätti ruveta Otabekiksi. Yay!

Päätimme tehdä nämä frostiin, sillä cossaamishalu oli kova, ja halusimme kerrankin olla tuoreeltaan mukana hypessä. Frostin toiset cossit vievät aikaa sen verran, että näissä oli hyvä myös käyttää vähän valmisosia. Käytän siis ensimmäistä kertaa asussa ihan ostettuja housuja. Huppari on äitin aikoinaan tekemä ja vain korjailin sitä vähän. Paita on vastikään käytöstä poistamani kyynerpään kohdalla olevan reiän takia. Tiikerikuvio on tietysti sitten itsemaalattu ja melkein valmis.

Vanha ja väsynyt huppari. Vaihdoin metallivetoketjun tämän mustan ja vähän rikkinäisen tilalle.

Ajattelin aluksi merkkaavani vain päälinjat ja maalaavani sitten siveltimellä

Silmiä lukuun ottamatta valmis. Tein kuvion sitten kuitenkin teippaamalla maalattavan alueen rajat ja maalamalla sienellä alueen päältä. Nyt teippiä on kaikkialla.

Oikeastaan täydelliset kengät löytyivät kuin ihmeen kaupalla kirpputorilta ja juuri oikean kokoisinakin. Näitä voisi periaatteessa muokata vähän, sillä kenkien takaosa on oikeasti musta, mutta en taida kuluttaa siihen aikaa, kun tärkeämpiäkin asioita on tehtävänä.

Parasta kenkätuuria vähään aikaan, nämä eivät näytä edes käytetyiltä.

Peruukki oli jo valmiiksi. Se oli siskoni vanha, ja näytti kaapista sen kaivettuani lähinnä siltä, että sillä olisi voinut cossata He-mania. Koska se ei ole tarkoituksena, peruukki suoristettiin, ja muotoilen ja leikkaan sitä vielä paremman muotoiseksi.

Upea look peruukkipääni päässä. (Sen nimi on Svingi.)

Yurion takin olisin halunnut tehdä collegesta, mutta sopivaa ei ollut tarjolla kun kangaskauppaan menin. Trikoo vaikutti hyvältä vaihtoehdolta. Ghhhgh joo. Perusompelussa se toimikin ihan ongelmitta, mutta kun alkaa ommella kiinni vetoketjuja, joita siis on edessä ja kahdessa taskussa, ja kangas vaan venyy karkuun ja yrittää muodostaa sysirumia ryppyjä ja koko ajan sitä pitää pysähtyä korjaamaan niin ilo on suuri. Kai siihen olisi pitänyt jotain laittaa, mikä estää venymisen, kuten tukikangas, mutta eipä tullut mieleen. Hyvä minä.

Hyvin originelli materiaaliläjäkuva

Kiinnitin takkiin resorit ja maalasin niihin valkoiset raidat. Takin selkään kirjoin ompelukoneella RUS-tekstin, joka sekin näyttäisi paremmalta ei-niin-joustavalla kankaalla. En tykkää trikoosta. Tämän viikon hommiin kuuluu sitten takin maalailua ja peruukin muokkaus loppuun. Hihojen valkoiset raidat maalaan punaisiksi, selkään tulee suuri valkoinen kotka, eteen pieni ympyrälogo ja molempiin hihoihin omanlaisensa logot.

Päättelemätön ja teippimurunen takintekele.