Materia tuo onnea. Ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Joka muuta väittää, on väärässä.
Olen saanut uutta tavaraa. Rikkoutuvien punaisten kenkieni tilalle sain uudet, punaiset kengät. Ihanat kengät ne ovatkin. Kun jalkaan saa aamuisin vetää itseään miellyttävät jalkineet, tuo se jo päivän alkuun jotain positiivista.
Muuttuipa elämäni toisellakin tapaa materian tähden. Ostin nimittäin itselleni ihan oikean kitaran, teräskielisen ja mustan sellaisen. Innostukseni mikoman soittoon kasvoi, kun huomasin musiikin kurssilla, että tämähn sujuu jotenkin. Nyt se sitten kököttää tuolla nurkassa. Edelliseni oli tosiaan pieni, lastenkokoinen nylonkielinen kitara, jonka paksuin kieli oli puhjennut, koska viritin sitä liian innokkaasti. Sen joku sitten osti kirpparilta kahdeksalla eurolla.
Nyt kun kirpputoriin asti on päästy, voinkin kertoa, että uuden materian saamisen ohella vanhasta epämääräisestä sellaisesta eroon pääseminen (etenkin rahaa vastaan) tuntuu toisinaan melkein yhtä ihanalta. Saimme kaupaksi vanhat lelut ja muutamat kirjat, levyt ja elokuvat sekä jotain muuta töhnää. Vaatteet eivät juurikaan liikkuneet, paitsi kirpparin sisällä. Omia tavaroitaan saattoi löytää lähipöydistä ja sovituskoppien luota. Erittäin inhottavaa käytöstä, ettei voida tavaroita viedä oikeille paikoilleen. Varastettiinpa meiltä myös pikkuinen pussillinen värikkäitä tölkkinipsuja. Alhaista.
Itse bongasin kirpparilta Hopeanuolen suomidubin 2 VHS- kasetin 25 centillä sekä kaunista ruutukangasta, joka nyt on jo hame. Nämäkin materiat lisäävät iloisuuttani.
Tässä ihan viime aikoina olen tutustunut muutamaan uuteen animeen. Sangen tuoreisiin.
Näistä vahvimmin on vaikuttanut Kiseijuu (Parasyte). Koko idea on loistava; ihme oliot syövät ihmisten päät ja asettuvat itse niiden paikalle, näyttäen ihmisiltä. (Näin sivumennen sanoen meininki on kuin elokuvassa The Thing, joka on syy siihen että tietynlaista toffeeta on pelottavaa syödä). Toteutus on nättiä. Musiikit sopivat välillä täydellisesti, toisinaan eivät. Erityisen mielenkiintoista on hahmokehitys, kun Shinichin persoonallisuus muuttuu. Piristystä muutamaan seuraavaan keskiviikkopäivään.
Binan koukou chikyu bouei-bu love on nimihirviö, mutta se sopii parodialle. Taikapojuanime on rehellisen tyhmä ja imelä. Tämä ei ota itseään alkuunkaan vakavasti, ja huumoria on mukavasti. Kevyttä katsottavaa, tulevaisuudessa piristystä tiistaipäiviin.
Gekkan shoujo Nozaki-kun on myös huumoripitoista ja kevyttä katseltavaa. Pidän kovasti hahmojen persoonallisuudesta, mutta hahmosuunnittelussa näkyy shoujous.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti