Ajattelen liikaa tätä kaikkea, mitä elämä on, mitä maailma on. Miten kaikki on niin järjetöntä. Sitä, miten aika on suhteellista. Sitä, miten asioilla ei loppujen lopuksi ole mitään muuta mahdollisuutta järjestäytyä kuin tämä yksi.Välillä ajatukset lipsuvat kriiseilyn puolelle. Siksi en oikein pidä yksinolosta. Haluan omaa rauhaa, mutta en halua olla yksin.
Positiivisempi muoto vilkkaasta ajatustoiminnasta on kaiken analysointi. Ihmisten käyttäytymisen analysointi ja kassajonossa ostosten analysointi ovat analysoinnin jokapäiväisiä muotoja. Helpointa on analysoida itseään ja tunteitaan. Miksi olet katkera, kun en nähnyt auringonpimennystä? Olenko oikeastaan katkera, vai haluanko antaa vain sellaisen kuvan ihmisille? Miksi? Oliko reaktio sittenkin niin hallitsematon, ettei sillä ollut tarkoitusta? Voidaankin palata aiempaan. Kaikki tämä on niin järjetöntä, joten miksi pitäisi olla katkera? Mitä hyötyä siitä on? Miksi asioista pitäisi olla hyötyä? Mitä hyöty oikeastaan on?
Ehkä elämän tarkoitus onkin vain kerätä kasaan niin paljon positiivisia muistoja ja hyvää mieltä, kuin mahdollista. Ei tässä oikein muutakaan tekemistä ole, kuin elää, joten jos tämän elämän sitten vaikka käyttäisi niiden positiivisten asioiden löytämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti