Joten nyt olen ollut tämän parissa useita tunteja.
All work and no play
Kristian on sivupersoonani. Oikealta nimeltään Keijo-Kristian. Kristian on nuori, joka tahtoo Vasemmistoliiton kansanedustajaksi. Kristian on kasvissyöjä ja sivari. Kristian tahtoo muuttaa Helsinkiin. Kristianilla on komea sänki.
Makes Kristian a dull boy
Koska tämä on liian lyhyt, saatte roskapätkän pohdintaa siitä, milloin saa valehdella.
Mielestäni valehtelu
ei ole aina moraalisesti väärin. Joissain tapauksissa esimerkiksi oman
mielipiteensä suora kertominen voi aiheuttaa ikäviä seurauksia. Jos joku kysyy
mielipidettä uudesta hiustyylistään, mistä ei itse pidä, ei sitä silti kannata
tokaista tökerösti rehellisyydenkään nimissä. Vähemmän harmia aiheutuu siitä,
jos hieman kaunistelee; ”ihan kiva”. Nämä valkoiset valheet ovat sosiaalisissa
tilanteissa liki välttämättömiä. Liian kauas omasta mielipiteestään ei tulisi
silti eksyä, koska eihän siitä tulisi mitään jos ihmiset jatkuvasti puhuisivat
jotain, mitä he eivät tarkoita.
Valehtelu
tosiseikoista onkin eri asia. Ei ole mielekästä valehdella käyneensä Kreikassa,
jos näin ei ole. Vaikka tallaisesta valheesta ei olekaan suoraan kellekään
haittaa, on se silti alentavaa kuulijaa kohtaan. Valehtelulle pitää olla
erittäin hyvin perusteltu syy, sellainen, että ilman sitä olisi
peruuttamattomia seurauksia. Parempi on kuitenkin mahdollisuuksien mukaan
jättää kertomatta totuus, kuin puhua palturia.
Yksittäinen ihminen
saa joissain tapauksissa valehdella, mutta virallinen taho ei. Jos uutisissa
kerrottaisiin perättömiä tietoja, ei enää tietäisi, mihin voi luottaa. Joissain
maissa virallisten tahojen tietoihin ei voi luottaa, mikä aiheuttaa ongelmia.
On vielä aivan ehdoton pakko lisätä tähän virke eläinten oikeuksia käsittelevästä filosofisesta tekstistäni.
On selvää, että jos joku tappaa hyttysen, kukaan ei inahdakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti