Nyt se sitten vain pyyhkäisi ylitse. Kinkkua, herneitä, rosollia. Joulukuusi on ja sen alla oli jotain paketteja. Mietin tässä, että onko enää mahdollista päästä yhtä hyviin jouluhuuruihin kuin silloin lapsena.
Lahjaksi tuli saatua muunmuassa suklaata. Tässä onkin viime viikot syöty sitä aika määriä. Pitäisi ottaa niskasta kiinni, mutta joulun taakse on helppo piiloutua.
Siirryn huomenna virallisesti älypuhelimenkäyttäjäksi Nokia Lumia 735: sen myötä. Ei hirveästi kuitenkaan huvittaisi tulla lasketuksi samaan joukkoon puhelimeni-on-kädenjatkeeni- porukan kanssa. On se jännää. Jos ei olisi älypuhelimia ei minulla olisi ollut mitään tarvetta sellaiselle. Jos ei olisi internettiä niin en kirjottaisi tätä, vaan olisin nukkumassa, en tuntisi tälläiselle tarvetta.
---**Aloin pienen painostuksen seurauksena katsomaan lentopalloanimea, Haikyuu! :ta. Alku oli hieman tahmea, mutta nyt olen jo hyvää vauhtia uppoamassa sarjan syövereihin. Aikaisemmin urheiluanimesta on kokemusta vain Free! :n kautta. (Mikä juttu näillä on huutomerkkien kanssa?) Ainakin sen voi sanoa, että tässä on vähemmän fancerviseä ja ärsyttäviä hahmoja. Lisäksi en saa katsomisesta hankalasti selitettäviä fyysisiä oireita, niin kuin uimasarjan parissa.
Haikyuussa kliseitä ei ole liikaa ja hahmot ovat kiinnostavia. Päähenkilöparia eli Hinataa ja Kageyamaa on mukava seurata, alkuasetelma on kiinnostava. Pidän siitä, että Kageyamallekin on annettu taustaa ja syytä sille, miksi hän on aluksi niin ylimielinen. Näin vältytään yksiulotteisuudelta. Ystävyyden ja luottamuksen kehkeytyminen on hienosti toteutettu.
Juoni kulkee tosiaan hieman tahmeasti, mutta selkeästi eteenpäin. Se on hienoa, että pelejä ei aina voitetakaan. Täytyy kyllä nostaa hattua sille, joka on tehnyt jostain hemmetin lentopallosta näin kiinnostavaa.
 | |||||||||
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti