Veri joka liikuttaa ruumista

Kuinka inspiroivaa lausetta

Tuntuu siltä, että käsite ''minä'' asuu siellä pääkopassa. Sitten on tämä ruumis. Se kuljettaa minua. Nämä jalat kävelevät. Vaikka ajatustoiminta olisi kytketty pois päältä, ne vievät kotiin. Vaikka silmät tuijottaisivat taivaisiin, kädet tietävät kyllä miten paistaa kananmuna. Kaikki toimii. Tämä ruumis huolehtii siitä että minä eli ajatukseni liikkuvat ja toimivat. Tämä ruumis nukuttaa minut, huolehtii että saan unta.
Sitten on vielä ajatuksissakin hoivaajia. Varmistavat että yritän pärjätä. Tyrkyttävät minulle tietoa, neuvovat.
''Minä'' olen kun ruumiin ja ajatushoivaajan pienokainen. Ne toivovat vain parasta. Minä saan vain keskittyä katsomaan, mitä minulle tehdään.

No nyt on sydämeltä purettu tuokin.

Tällaisia aamuja on aina silloin tällöin. Näet jotain mukavaa unta. Herätys ei olekaan se ääni, minkä luulit kuulevasi. Se onkin ihmisen ääni, joka kysyy että moneltako se koulu alkoikaan. Hetken hengähdys. No yhdeksään, paljonko se kello on.
Kello oli jo senvertaa, että pitäisi olla jo taapertamassa kouluun.
En kerkiäisi ajoissa vaikka juoksisin. Siispä mietin, että samapa tuo olenko kymmenen vai kaksikymmentä minuuttia myöhässä. Otan rauhallisesti. Minun piti vielä kerrata aamulla venäjänkokeeseen, mutta se jää nyt välistä.
Olen jo valmistautunut olemaan myöhässä, mutta äiti kertookin vievänsä minut. Jää puolet päivän liikunnasta väliin, mutta olen kuitenkin helpottunut.

Ulkona on satanut toinen ensilumi. Lämpö kuitenkin on avannut tiet.

Eilen oli ruotsinkoe, tänään oli venäjänkoe, ensi viikolla on kemiankoe ja englanninkoe ja kaksi viikkoa aikaa palauttaa kirjailijakansio. Luulisi, että on stressiä. Ei taida olla.