Eksoottisia uppoavia veneitä

Viikonlopun treeni: kauho vesi pois veneestä

Perjantai. Kävimme todistamassa KalPan kahdeksatta peräkkäistä häviötä.  Pelicansin maalivahti teki suloisesti, kun auttoi mailallaan verkkoon jäänyttä kiekkoa tippumaan katsomon puolelle kun lapsi sitä omakseen tavoitteli.

Lauantaiaamu. Lähdetään torille. Savolaisen kieron parkkihallin jälkeen pääsee maan pinnalle. Kauppahallin puodit ovat suloisia.
Juustokaupan kohdalla pitäisi ottaa jotain juustoa, ihan mitä vaan. Yksi näyttää sitten mielenkiintoiselle, siinä on tummaa suonistoa. En tiedä, mitä se on. Sitä kuitenkin, maistuu pahalta, hyvältä, hyvänpahalta.
Mausteita ovat hyllyt täynnä. Curryakin on kolmea erilaista. Jeera ja jokin masala ovat tuntemattomia mukaantarttujia.
Muikunmätiä vielä ja sitten ulos. Miksi täällä on metrilakukauppias, eihän nyt ole markkinoita. Omenat ovat pulleita ja hyvännäköisiä. Päärynöistä olisi tarkoitus kokeilla jälkiruokaa. Pieniä sipuleita, multaisia porkkanoita. Reilu kilo ja kaupanpäälliset tekevät torikauppiaista ihania.
Normaalista kaupasta tarttui mukaan kumkvantteja. Olen himoinnut sellaisia omaksi siitä lähtien kun näin niitä ilmielävinä Helsingissä.

Käymme kotona syömässä. Kanakastikkeeseen on livahtanut ehkä liikaa perunajauhoja, kastikkeen kuuluisi valua mutta tämä on limaa. Pitää käydä töissä, vaikka vapaapäivä kalenterin mukaan onkin.
Kaikki sitten keskeytyy, kun tuntematon numero soittaakin. Vene on jälleen vajonnut. Ei auta muu, kuin siivousämpäri mukaan ja satamaan.

Kyllähän tuo pinnalla on, mutta on vettä senverran että penkit melkein jäävät veden alle. Ämpäri käteen ja kauhomaan. Kyllä se pinta laskee, kun kauhoo. Koska olen taitava, saan kasteltua järven lisäksi itsenikin. Housut ovat läpimärät. Vettä on silti jäljellä, ja ämpärillinen toisensa jälkeen lentää täyttämään suurempaa lammikkoa. Lopulta vesi on saatettu takaisin luonnolliseen elinympäristöönsä. Tekee mieli kotiin.

Illalliseksi on jotain erikoisempaa. Rapuja. Niissähän on paljon vaivaa ja vähän syötävää. Vaiva kannattaa kuitenkin, ne ovat hyviä. Jälkiruoaksi onkin sitten eksoottisia hedelmiä. Kuvien hedelmien lisäksi myös granaattiomenaa, mutta sen kuva olikin tottelematon. Kiwano saa nimen ektoplasma. Sen limaiset, siemeniä ympäröivät limat ovat yllättävän kirpeitä, tuntuvat aika mukavalle suussa. Pitahaya maistuu melko jauhoiselle, sillä ei ole selkeää makua mutta ei se pahaakaan ole. Karambola on raakaa. Se maistuukin lantulle. Granaattiomenaa on tullut ennenkin maistettua, siinä on selvästi vahvin maku. Kumkvantit maistuvat päältä makeille ja sisältä kirpeille. Hyviä.

Kiwano

Pitahaya

Karambola