Aikaansaamattomuus, syysloma

Tämä on vaan päässyt lipsahtamaan käsistä

Kuten voitte edellisen päivityksen ajankohdasta mahdollisesti päätellä, on päässyt tovi vierähtämään.
En ole kertonut mitään syyslomastani.

 Lauantaina, 12 päivä oli sitten erään kaverini syntymäpäivät. Ihmiset olivat juuri loman alettua rynnänneet matkoihinsa, joten meitä vieraita oli sitten vain kolme.
Meidän oli tarkoitus katsoa Stephen Kingin Se- kauhuelokuva. DVD- soittimessa oli kuitenkin jotain häikkää eikä playstationkaan pystynyt levyä soittamaan. Päädyimme seulomaan äänityksiä. Sieltä löytyi sitten joku zombie- elokuva. Ensimmäisen mainoskatkon koittaessa päädyimme vaihtamaan elokuvaa Hostel- nimiseen elokuvaan. Ei sekään aluksi paljon paremmalta vaikuttanut. Elokuvan edetessä mietin, miksi tällaisia edes tehdään. Elokuvan kauhu perustui kidutukseen. Se oli iljettävä. Tässä ei haitannut yhtään se, että päähenkilö säästyi muutamaa sormea kevyempänä. Vaikka pelastuminen oli klisee noin kamalassa elokuvassa se oli ainut valonpilke.

Seuraavana päivänä pääsimme toteuttamaan kauan suunnittelemaamme vierailua. Siskoni ja minä suuntasimme Patongin luokse. Oli määrä viettää siellä useampikin yö.
Sunnuntaina leivottiin mokkapalaa ja pitsaa. Tein myös tortillakastikkeen, johon tällä kertaa tuli sipulia, toisin kuin viimeeksi. Koska 80- luvun sähkövatkain sanoi sopimuksensa jotenkin irti, oli kaivettava kaapissa lojunut hyvin sekava ja moniosainen yleiskone esiin. Vatkasin kuitenkin myöhemmin mielummin kerman käsin, ja sehän on hyvää treeniä lihaksille.

Hyvää harjoitusta saa myös rumpuja soittaessa. Siellä oli sähkörummut. Akustiset olisivat tietysti olleet lähempänä sydäntäni, mutta jos olisin niitä paukutellut kanssaihmisten katseet eivät olisi olleet kovin suopeat. Kodista löytyi myös sähkökitara, akustinen kitara ja semmoset sähköllä toimivat kosketinsoittimet.
Mutta niitä rumpuja minä siellä soittelin, kun kyllästyin katselemaan jotain elokuvaa. Ihana olo, viimeeksi soitin kaksi vuotta sitten musiikintunnin rumpukokeessa, josta sain muuten kympin. Siihen liittyy mukava muisto.

Olimme siellä elokuvien katsomista varten, joten myös katsoimme elokuvia.
Yksi päviä oli pyhitetty Harry Pottereille, ja tiedä huviksesi että ne kestävät yhteensä noin yhdeksäntoista tuntia. Näiden lisäksi oli Transformerseja, Batmaneja, Sherlockia ja Les Misebablesia. Star treckin ajan paistoin vohveleita ja soitin rumpuja. Kyllä oli outoa palata todellisuuteen.


Olen löytänyt mukavia, aitoja nahanpalasia ja kunhan saan kaavat johonkin kuntoon ja ommeltua jo kertaalleen yhteenkurotuista palasista hanskat, olen onnellinen.